Rohdot matkalla maailman ympäri.
Omalla tavallaan on hauskaa, miten jollakin alueella jokin tietty rohto tai lääkekasvi on ollut ylitse muiden. On joskus vaikea ymmärtää näin vuosituhansien jälkeen, mikä erityisesti siinä kasvissa on viehättänyt.
Tiede on myös tehnyt täyskäännöksiä ja nykyään vanhat kansanviisaudet ovat taas ajankohtaisia. Muinaisaikoina lääkkeinä käytettyjä kasveja tutkitaan ja sovelletaan uudelleen käyttöön. Onneksemme ei kaikkia vanhoja keinoja ole otettu uusiokäyttöön. Jotenkin kuvottaa ajatus lepakon ulosteista tehdystä lääkkeestä.
Luonnon omat vaikutusaineet ovat taas suosittuja lääketieteessä ja kosmetiikkatuotteissa. Sen takia päätin tehdä koosteen erilaisista kuuluisista rohdoista ympäri maailmaa.
Ensin olin aikonut jakaa ne maittain, mutta nopeasti huomasin, ettei se onnistu järin helposti. Jos vaikkapa Kiina on pysynyt paikallaan vuosituhannen, niin Euroopan tilkkuinen kartta ei pysy kasassa millään. Maat ja valuutat vaihtuvat, mutta luonnon viisaus jää. Joten jako on myös miten sattuu.
Etelä-Eurooppa Italiasta Kreikkaan ja Etelä-Ukrainaan asti
Kamomilla, Calendula, Verbena. En eritellyt tähän yhtä tiettyä maata, koska tämän kolmikon kasveja on käytetty eteläisessä Euroopassa läpi historian. Valtioita tuli ja meni, mutta näiden rohtojen käyttöohjeet ovat pysyneet kansojen tiedossa.
Kamomilla, virallisesti Kamomillasaunio (Matricaria chamomilla) kasvaa koko Euroopan alueella aina Suomeen asti ja on ollut käytetty mausteena, värjäysaineena ja rohtona jo muinaisessa Egyptissä. Kasvin rohtohistoria voi olla tosin pidempikin, mutta kirjallisia todisteita siitä ei ole.
Antiikin ajoista tähän päivään mennessä kamomillaa käytetään lievästi rauhoittavana ja vatsaystävällisenä teenä, mietona antiseptisenä liuoksena ja osana erilaisia ravintolisiä.
Itse olen käyttänyt kamomillateepusseja väsyneisiin ja turvonneisiin silmänympäryksiin: kuumaan veteen muutamaksi minuutiksi, sitten hetkeksi vaikka jääkaappiin, ettei ne olisi tulikuumia, ja silmiin. 10 minuuttia maaten ja voila! – silmänaluset ovat kuin uusia.
Calendula tai Tarhakehäkukka (Calendula officinalis) on käytetty laajalti kosmetiikassa ja luonnonlääkkeissä.
Muinaisessa Roomassa ja Kreikassa kehäkukkaa suositeltiin myös ruoansulatuskanavan sairauksien hoitoon sekä maksan ja sappirakon puhdistamiseen. Kukkia levitettiin leikkauksiin ja haavoihin verenvuodon pysäyttämiseksi, infektioiden estämiseksi ja paranemisen nopeuttamiseksi. Kehäkukkaa käytettiin myös moneen gynekologiseen vaivaan ja useiden ihosairauksien hoitoon kuten kutinaan, ihottumaan, pienten haavojen ja palovammojen, peräpukamien sekä hyönteisten puremien hoitoon. Calendulan sisältämillä vaikutusaineilla on tutkitusti parantavia ja antibakteerisia ominaisuuksia, joilla pyrittiin saamaan ihoa uusiutumaan ja estämään infektioiden leviämistä.
Kehäkukkaa käytettiin paljon lääketieteessä vielä ensimmäisen maailmansodan aikana.
Itse teen kehäkukasta kasvovettä. Se pitää näppylät tehokkaasti kurissa. Aikaisemmin ostin apteekista medisiinistä pirtua, kuivattua kehäkukkaa (tai keräsin niitä kesäisin tuoreena) ja laitoin seoksen tekeytymään valolta suojattuna muutamaksi päiväksi. Lisäsin liuosta aina veteen niin, että alkoholipitoisuus ei ylittäisi 10%. Nykyään ostan apteekista valmista kehäkukkatinktuuraa, koska sitä on valmiinakin tarjolla.
Ylitse muiden oli kuitenkin verbena – vaatimattoman näköinen, pienillä violeteilla kukilla kukkiva kasvi. Sen ominaisuuksia kunnioitettiin ja pelättiin. Sen vahva antiseptinen vaikutus oli korvaamatonta avohaavojen hoidossa: jopa silloin, kun haava oli ehtinyt tulehtua, peli ei ollut vielä menetetty.
Rohtoverbena (Verbena officinalis) tunnetaan myös rautayrttinä. Parantavien voimien lisäksi kasvilla uskottiin olevan taikavoimia. Muuan muassa druidit, roomalaiset ja egyptiläiset pitivät verbenaa pyhänä kasvina. Egyptissä kasvi tunnettiin Isiksen kyyneleinä.
Verbenan vaikutukset ihmiskehoon ja terveyteen olivat varsin hyvin muinaisihmisten tiedossa, koska kasvia käytettiin myös synnytyksen aikana voimistamaan kohdun supistuksia. Raskaana olevilta rautayrtti oli kielletty, koska se lisää keskenmenon riskiä.
Muut kirjallisissa lähteissä olevat maininnat verbenan käytöstä liittyvät sen tulehdusvastaiseen vaikutukseen, migreenin hoitolääkkeenä, hermoston yleiskuntoa parantavana yrttinä sekä munuais- ja hengitystievaivojen hoitoon.
Nykyään verbenaa neuvotaan nauttimaan iltateenä hoitokeinona sekä raudan puutteeseen että unettomuuteen. Se on tavallaan ristiriitaista, koska rautavalmisteita kehotetaan nauttimaan aamuisin niiden piristävän vaikutuksen takia.
Itse en koskaan käyttänyt verbenaa mihinkään, koska omalla synnyinseudulla sitä pidettiin jopa myrkyllisenä kasvina. Käyttö oli rajoittunut pitkälti ulkoiseen käyttöön ja vasta äärimmäisessä tapauksessa verbenaa lisättiin muiden yrttien sekaan sisäisesti nautittavaksi. Suurin osa verbenan käyttöön liittyviä tapauksista oli tulehtuneiden haavojen hoitoa, enkä onneksi koskaan päästänyt omia siihen kuntoon.
Belarus
Belarus (Valko-Venäjä) on aika outo tapaus Euroopan kartalla. Vaikka sen yllä pyyhkäisi aika monia sotia, uskonto ja valta vaihtui vuosisatojen mittaan, pieni maa onnistui säilyttämään sekä oman kielensä että kulttuurinsa. Ja siihen kuuluu myös vahva usko luonnon voimiin ja luonnon palvomista.
Takiainen (Arctium lappa) pidettiin puhdistavana yrttinä, joka auttaa poistamaan toksiineja. Nykyään sen uskotaan poistavan kehosta myös joidenkin raskasmetallien jäämiä.
Mutta kaikista yleisin on tähän päivään mennessä takiaisöljy, jolla parannetaan monia ihosairauksia. Tunnetuin aine on alopecian hoidossa. Öljyä käytetään myös päänahan hoitoon ja olemassa olevien hiusten kunnon parantamiseen ja tuuheuden lisäämiseen.
Takiaisöljyä saa nyt kaupasta monessa eri muodossa: sekä perinteisenä rasvaliuoksena että uutteena, shampoona ja hoitoaineena. Olen itse kokeillut sekä kotitekoisia että teollisia valmisteita: se aine todellakin toimii. Teolliset valmisteet ovat huomattavasti helppokäyttöisempiä.
Ranska
Laventeli (Lavandula angustifolia) oli tunnettu kasvi jo muinaisessa Egyptissä. Se oli ahkerassa käytössä myös roomalaisilla ja antiikin kreikkalaisilla hajusteaineen lisäksi rohtona. Laventelia käytettiin rauhoittavana unilääkkeenä, migreenin hoidossa sekä jännittyneeseen tai rasittuneeseen kehoon.
Nykypäivänä laventelia käytetään enimmäkseen hajusteena, vaikka se käy myös yrttinä ruoassa.
Pitkäkestoisen tuoksun lisäksi laventelilla on toinenkin hauska ominaisuus: se karkottaa koiperhosia yhtä tehokkaasti kuin naftaliini. Siihen tarkoitukseen sitä itsekin olen käyttänyt, sekä öljynä (ei suoraan vaatteisiin!) että kuivattuna.
Laventeli yhdistetään vahvasti Ranskaan, ehkä sen takia, että Ranskassa sitä viljellään paljon. Mutta kasvaa se hyvin laajalla alueella sekä Euroopassa että Aasiassa.
Bulgaria
Bulgarian ruusu (Rosa × damascena) on käsite.
Ruusu on tunnettu kasvi vuosituhansien takaa, vaikka sellaisena kuin nyt, se on ollut olemassa vasta muutaman sataa vuotta. Ruusu ei nimittäin ole mikään luonnonvarainen kasvi vaan selektiivisen kasvatuksen tulos.
Villiruusua ja sen marjoja on käytetty rohtona ja ruoaksi vuosituhansia ja pikkuhiljaa ruususta jalostui kukkien kuningatar.
Nykyään ⁸ käytetään enimmäkseen kosmetiikassa ja hajuvesien valmistuksessa, mutta kasvilla on monia muitakin käyttötarkoituksia. Erilaisilla kasvin osilla uskotaan olevan diureettisia ja tulehdusta ehkäiseviä sekä piristäviä ominaisuuksia, joten sitä käytettiin myös mielialan kohottamiseen, PMS:n hoitoon, vatsavaivoihin, kurkkukipuun, vilustumiseen ja vaihdevuosien oireiden helpottamiseksi.
Ruusunmarjat tunnetaan myös hyvänä C-vitamiinilähteenä. Koska ruusunmarjatee ei sisällä kofeiinia, sitä on turvallista tarjota myös lapsille.
Ruusua viljellään monessa muussakin paikassa, mutta Bulgarian laji (joka on oikeasti peräisin Persianlahden rannikolta) on maailmankuulu omien kosmeettisten ominaisuuksien takia. Öljyllä parannetaan ihon kimmoisuutta ja hoidetaan raskausarpia, atooppista ihottumaa ja pieniä haavoja.
Puhdas Rosa damascenan kosmeettinen öljy on muuten varsin hajuton. Hajuvesissä käytettävää tislettä valmistetaan eri menetelmällä ja usein myös eri ruusujen lajista.
Ruusu on myös syötävä kasvi, joten sen marjoja ja terälehtiä voi huoletta käyttää ruoan valmistamisessa ja koristelussa.
Bulgarian ruusuöljyn perään voi joutua lähtemään Bulgariaan, mutta Suomesta puhdasta ruusuöljyä saa ainakin Bottega Verdeltä.
Kiina
Ginseng ei itse asiassa ole yksi kasvi vaan yleinen nimike Panax-suvun kasvien juurista valmistetulle rohdolle. Ginsengiä käytettiin (ja käytetään edelleen) Kiinan lisäksi ainakin Koreassa.
Ginsengiä sekä poimitaan luonnosta että kasvatetaan lääketieteellisissä merkeissä. Sillä on sellainen kiinalaisen yleislääkkeen maine. Se kuulemma piristää, vilkastuttaa aivotoimintaa, antaa voimia, boostaa immuunijärjestelmää, suojaa syövältä ja parantaa erektiota. Vaikka ginseng-valmisteita saa miltei jokaisesta luontaistuotekaupasta, tutkittua tietoa sen parantavista ominaisuuksista on varsin vähän.
Jos itse käyttäisin ginsengiä jonnekin, niin se on kasvovoide. Huomasin ihoni kunnon kohenevan huomattavasti, jos käytössä oli ginsengiä sisältävä voide. Harmi, näitä saa yllättävän huonosti Kiinan ja Korean ulkopuolella.
Marokko
Arganöljy on arganpuun (Argania spinosa (L.)) kernelöljy, jota käytettiin Marokossa ja Algeriassa ainakin vuosituhannen samalla tavalla kuin Euroopassa manteli- ja oliiviöljyä.
Tunnetuin nykypäivän käyttö on kosmetiikassa, erityisesti hiustuotteissa. Arganöljyä on kuitenkin levitetty hiusten lisäksi iholle, kynsille sekä lautaselle. Se on Marokossa ihan tavallinen ruokaöljy.
Arganöljyä pidetään oikeana terveyspommina, koska se sisältää paljon antioksidantteja ja vitamiineja. Sillä uskotaan olevan tulehdusvastainen sekä ikääntymisvastainen vaikutus. Se saattaa antaa suojaa diabetekselta ja syövältä.
Arganöljyllä hoidetaan kuivien hiusten lisäksi raskausarpia ja aknea.
Oma arganöljyä sisältävien tuotteiden käyttö rajoittui muutamaan kokeiluun sen epämiellyttävän tuoksun takia. No, vaikka minä en tykkää siitä, jotakuta se voi miellyttää.
Espanja (myös Italia, Kreikka, Malta, Portugali…)
Vaikka eteläisestä Euroopasta oli jo kerran puhuttu, en voinut jättää oliiviöljyä väliin. Senkin takia, että arvostan tätä iki-ihanaa, perinteistä eurooppalaista tuotetta huomattavasti enemmän kuin mitään uusia innovaatioita kauneuden ja terveyden saralla.
Oliiviöljyn (Olea europaea hedelmän öljy) historia ulottuu niinkin kauas kuin 6000 BC. Sellaisena, miten me tuote tunnetaan, sitä on valmistettu jo antiikin Kreikassa ja Roomassa. Oliiviöljyä toki pisteltiin poskeen koko sen historian ajan, mutta sillä oli myös muita, erikoisempia käyttötarkoituksia.
Kosmetiikan ja polttoöljyn lisäksi oliiviöljystä valmistettiin lääkkeitä. Ravintolisänä neitsytoliiviöljyä saa tänäkin päivänä kapseleina, jos se ei maistu salaateissa, mutta sen terveysvaikutteita haluaa hyödyntää.
Terveyteen oliiviöljy vaikuttaa nimittäin varsin monella tavalla. Öljyllä on tunnetusti vaikutusta sydämen ja suonten terveyteen sen suuren monityydyttymättömän rasvahapposisällön takia. Siinä on myös paljon antioksidantteja, jotka hidastavat ikääntymistä. Sen tulehdusvastaisella vaikutuksella taisi olla syövältä, sydänsairauksilta, metaboliselta oireyhtymältä, tyypin 2 diabetekselta, Alzheimerin taudilta, niveltulehdukselta ja jopa liikalihavuudelta suojaavia ominaisuuksia. Ainakin hiirikokeissa tulokset olivat lupaavia.
Oliiviöljyä käytettiin myös rituaalisissa menoissa antiikin Kreikassa ja Roomassa, koska sillä uskottiin olevan puhdistava vaikutus. Sieltä öljyn käyttö siirtyi kristinuskoon ja judaismiin.
Antiikin Kreikassa oliivipuu oli myös rauhan symboli.
Tänä päivänä on olemassa lukuisia oliiviöljyn laatuja ja jokaisessa sitä valmistavassa maassa se on hieman erilainen. Eroja on myös alueittain ja tiloittain. Suurin oliiviöljyn valmistaja on Espanja, sen takia se pääsikin otsikkoon.
Täällä on tietysti vain murto-osa kaikista maailman rohdoista ja niiden historiasta. Jos törmään vielä johonkin mielenkiintoiseen kasviin, rohtoon tai maahan, lisään senkin tänne.
Rohdot matkalla maailman ympäri.
Referenssit:
Rohdot matkalla maailman ympäri.
Kuvapankkikuvat: Depositphotos®
Mielenkiintoinen kollaasi! Takiainen olikin itselle uusi mutta samaanaikaan kasvina tutuin – ompa kiva kuulla silläkin olevan näitä positiivisia vaikutusksia!
Aika monella meillä tutuilla kasvilla on jokin vaikutus. Toisaalta joskus tuntuu, että muinaisina aikoina niitä myös keksitiin, jos sellaisia ei ollut havaittu 😁
Nyt kiinnostuin tuosta takiaisesta! Hauska, että kamomilla on tuttu teenä, mutta en tiennyt että sitäkin voisi ihonhoidossa käyttää. Ruusua sisältäviä ihonhoitotuotteita olen joskus kokeillut, mutta tuntuu ettei ne sovi mulle. Toisaalta kyllä olisi ihanaa jos sopisi tämän listauksen perusteella. Arganöljy on nimenä tuttu, sitä on ollut jossain tuotteessa mitä olen käyttänyt, nyt ei tule mieleen missä. Ja tottakai oliiviöljy. Kerran tein leipää, rypsiöljy oli loppu ja laitoi oliiviöljyä. Sen jälkeen meni monta vuotta, kun oltiin miehen kanssa sitä mieltä, ettei mun tarvitse leipää enää leipoa ‘:D Oliiviöljyn maku ja tuoksu ei miellytä, mutta ehkä mun kannattaa silti ottaa se osaksi ruokaa sekä ihonhoitoa! :O Näistä mulla on käytössä ainoastaan laventeli. Eteerisenäöljynä se pöhisee iltaisin kolmessa diffuuserissa ympäri taloa, jos illat olisivat vähän helpompia 🙂
Kaikki ei sovi kaikille, erityisesti kun kyse on rohtokasveista. Moni niistä voivat olla myös vahvasti allergisoivia.
Se on myös makuasia. Itse rakastan oliiviöljyä, mutta inhoan rypsiöljyn 😁. Alkuperäiset ruusutuotteet ovat usein vahvasti hajustettuja vaikka itse ruusuöljy ei haisisi miltään.
Mielenkiintoista! En liikaa tiedä rohdoista, mutta sen tiedän että luonnossa on monta ihmeainetta. Onhan apteekin lääkkeetkin osin luonnosta. Olisin varmaan arkajalka tekemään omia rohtoja, osa varmaan olisi myrkyllistä väärin tai liikaa käytettynä. Sademetsien jatkuva tuhoaminen pelottaa, samalla menee potentiaalisia lääke/rohtokasveja.
Luonnossa on paljon sellaista, mistä emme tiedä mitään eikä sitä ole vielä tutkittu. Toivottavasti keretään tutkia, ennen kuin kaikki luonto on jo tuhottu 😱.
Tämä on superkiinnostava aihe. Törmäsin itse keväällä rohtoverbenaan, kun etsin tietoa yrteistä, joista on apua väsymykseen. Arganöljy on myös jäänyt joltain reissulta käyttöön. Parasta onkin luonnon rohtojen ja nykylääketieteen yhdistelmä.
Luonnossa on vielä paljon annettavaa, kunhan olemme valmiina ottaa sen tiedon vastaan.
Olipa mielenkiintoinen postaus, kiitos siitä! Laventelin, oliiviöljyn ja kehäkukan tiesinkin, mutta suurin osa tieto muista rohtokasveista oli uutta. Suomesta voisi tähän lisätä koivun, ratamon ja voikukan. 😀
Kiitos!
Koivun parantavista voimista olen toki kuullut, mutta en ole lisännyt Suomea sen takia, että yritän vielä tutkia, millaisia rohtoja oli käytössä vaikkapa perinteisillä saamelaisalueilla vuosituhannen sitten. Haluaisin tosin kuulla asiasta joltakin paikalliselta mielelläni.
Tämä olikin kiinnostava aihe! Amazonin viidakossa ollessamme vaikutuin kaikesta siitä, mihin eri sairauksiin viidakosta oli löydettävissä helpotusta. Siellä olisi taatusti paljon nykylääketieteelläkin vielä ammennettavaa.
Totta se on. Amazonin viidakko, Tiibet, Mongolia ja Uuden Zeelandin alkuperäinkansojen alueet ovat sellaisia, jotka kiinnostavat minua myös tästä näkökulmasta. Olisi kivaa kuulla, millaisia keinoa siellä käytettiin (ja varmaan käytetään edelleen) lääketieteellisissä mielissä.