Viikko 32 – Tien päällä.
Viikko 32 – Tien päällä
Itse asiassa matka alkoi jo edellisen viikon puolella, koska tien päällä oli tarkoitus viipyä viikon verran tai ylikin. Kyseisestä road tripistä tulee laajempi raportti, joten en lähde yksityiskohtiin tähän hätään.
Road trip on toisaalta hieno ja toisaalta hyvin rankka matkailulaji. Suurin haaste on aikataulutus: päivään yritetään usein mahduttaa aivan liikaa ohjelmaa ja kilometrejä. Illat venyy, yöunet jäävät aivan liian lyhyeksi, väsymystä kertyy.
Eikä jatkuva tavaroiden pakkaaminen ja purkaminen auta asiaa. Eivätkä märät pyykit, jotka eivät ehdi kuivumaan yhdessä yössä. Vieraiden ruokakauppojen oudot valikoimat ja toimimattomat keittiövarusteet eivät nekään helpota elämää.
Ajaminenkin on aika uuvuttavaa, vaikka ei tarvitse tehdä mitään muuta, kuin istua takapuolella liikkumatta useita tunteja päivässä. Uudemmat autot eivät vaadi kovin paljoa käsi- ja jalkatyötä. Kunhan kuski pysyy hereillä.
Kuulostaa aika kauhealta, eikös niin? Mutta jostain käsittämättömästä syystä kaikki nuo ei niin kivat asiat unohtuvat nopeasti ja seuraavaan reissuun lähdetään aina ilomielin.
Onhan se niin, että hitaammin edettäessä matkakohde avautuu aivan eri valossa. Toki kuuluisat turistipaikat tulevat joskus koluttua näinkin, mutta useammin pääsee sellaisiin nurkkiin, joihin tavallinen turisti ei eksy. Välillä vastaan ei tule kuin betoniviidakkoa, mutta välillä pääsee näkemään myös vaikeasti saavutettavissa olevia helmiä.
Kehitysmaita tien varrella
Oikeasti ajaminen tuntuu helpommalta ja turvallisemmalta kunnollisella moottoritiellä, vaikka nopeudet ovat silloin huomattavan suuria. On tärkeää tiedostaa, mikä on se oikea tilannenopeus, oman ajokyvyn ja auton teknisen kyvyn rajoitukset huomioiden.
Moottoritiellä oma mukavuusalueeni kyseisellä autolla on 130-150 km/h ja nopeusrajoitus on 175 km/h hyvällä tiellä. Tiedän, ettei nuo ole kummoisia lukemia, mutta mukavuusalueeltani poistuessa en tunne, että ajo olisi turvallista.
Itselleni tuovat enemmän tuskaa sellaiset tiet, jotka ovat jääneet kehityksellään viime vuosisataan. Kaksi tupaten täynnä olevaa kaistaa, joita madellaan 80 km/h yhdeksänkympin alueella ja aina löytyy joku hurjapää ohittaja, jolla on tulipalokiire. Niillä on myös pakottava tarve tunkeutua juuri mun eteeni yrittäen viedä puskurin mukaansa, ja vain sen takia, että tykkään pitää isompaa hajurakoa edellä olevaan autoon.
Näitä teitä on vielä paljon Uudessa Euroopassa. Saksasta Portugaliin ja Italiasta Tsekkiin pääsee suhahtamaan poistumatta moottoritieltä lainkaan. Myös suurin osa Puolaa on jo katettu uudella hienolla tien osuudella.
Baltian maat ja (yllätys, yllätys!) Suomi eivät suosi moottoriteitä. Baltiassa se varmaan edelleen kiikastaa rahasta: eihän pienillä ja ei niin rikkailla mailla ole varaa peittää itseänsä baanaverkostolla. Suomi on kuulemma niin harvaan asuttu maa, ettei kattavaa moottoritieverkostoa tarvitse rakentaa. Näin Euroopasta päin katsottuna Suomen tieverkosto näyttää olevan kehitysmaan tasolla. Taaperretaan siis.
Itse uskon, että jos Suomi olisi helpommin ajettavissa, autoilevia turisteja tulisi maahan huomattavasti enemmän. Onhan maassa paljon ainutlaatuisia maisemia, elämyksellisiä matkakohteita, koskematonta luontoa ja ylellisiä majoituspaikkoja. Omaakin liikennettä Suomessa on paljon, ja jos siihen lisätään vielä Euroopasta tullutta auto- ja bussiliikennettä, niin siellä ei pääse enää eteenpäin. Ei toki kaikkialla, mutta maan eteläiset, verrattain tiheästi asutetut osat ovat jo nyt alttiita ruuhkille.
Myös siihenkin olisin panostanut jo ajo-opetuksen aikana, että kuljettajaa opetetaan arvioimaan tilannenopeutta ja tien kuntoa taitavammin. Se tuleekin kokemuksen kanssa, mutta tiellä sattuneet virheet tulevat usein turhan kalliiksi.
Viikko 32 – Tien päällä.
Referenssit:
- Road trip 4292 – Day 1. Malta – Italia – In Via
- Road trip 4292 – Day 2. Pitkin Italiaa – In Via
- Road trip 4292 – Day 3. Italia – San Marino – Slovenia – In Via
- Road trip 4292 – Day 4. Slovenia – Kroatia – Unkari – Slovakia – In Via
- Road trip 4292 – Day 5. Slovakia – Puola – In Via
Tää on kyllä niin totta Suomen teistä 😅 varmaan hirvittäisi tuolla sun mukavuus alueella kun täällä totuttu siihen että 100 alueellakin saa körötellä 80 jonkun takana eikä ohi pääse turvallisesti pikkutiellä 🫠 jos motarilla joskus pääsee ajamaan 120km/h niin sekin sitten jo hirvittää vanhan auton puolesta 😂 käytätkö ajoaikaa ikinä blogin kirjoittamiseen tai työntekoon?
Jos minä kirjoittaisin blogia 170 km/h nopeudella, seuraava postaus olisi post mortem 🤣. Silloin kun ajan, en tee mitään muuta. Lapsetkin osaavat jo itse huolehtia autoon nousemisesta ja siitä poistumisesta. Kun mulla on pelkäjäpenkki-vuoro, niin yritän levätä. Joskus tosin haetaan majoituksia tai pitää navigoida, jos tien osuus on varsin kiemurainen.
Haha, tuttuja nuo road trippien varjopuoletkin, jotka unohtuvat kyllä aina nopeasti. Tai ehkä niitä plussia on vain enemmän kuin miinuksia, kun aina tulee lähdettyä uudelleen. 😃
Niin se onkin. On hetkiä, jolloin ajattelee, että en ikinä enää. Ja sitten menee pari päivää ja voi lähteä uudelleen 😁
Aikamoinen matka siitä tulkin 🙂 Varmasti täynnä kiinnostavia kokemuksia, vaikka vastuksiakin. Onpa mitä muistella sitten myöhemmin.
Niinpä, tulee kidutettua lapsenlapsia noilla tarinoilla 😁
Ajaessa parasta on moottoritiet. Varsinkin jos itse ajaa. Aina pääsee helposti ohi tarvittaessa, eikä tarvitse kytätä mutkia ja kumpuja vaanivien vastaantulijoiden pelossa. Jotkut meidän lomat ovat tuntuneet roadtripiltä, mies tykkää olla tien päällä. Mutta sitten pysähdellään kyllä yleensä minimissään kahdeksi yöksi mukavuussyistä.
Me harvoin enää jäämme samaan paikkaan kahdeksi yöksi enää. Ylensä, jos halutaan katsoa vähän paikkoja, niin lopetetaan ajo aikaisemmin tai pysähdytään jossakin muutamaksi tunniksi. Se täysin riippuu siitä, kuinka pitkälle haluaa päästä yhden päivän aikana. Jos tavoitteena ei ole kuin 400-500 km, niin se ei ole mikään matka. Sillä ehdolla, että moottoritietä on tarjolla, jolloin se ei ole kuin 4-5h ajoa per päivää.