Ajatuksia kirjoittamisesta - Via Per Aspera Ad Astra

Ajatuksia kirjoittamisesta, lukemisesta, bloggaamisesta ja kaikesta muusta maan ja taivaan väliltä.

Olen tähän asti lykännyt kirjoittamista käsittelevän postauksen tekoa, mutta ilmeisesti kaikille bloggaajille aikaisemmin tai myöhemmin tulee pakottava tarve kajota asiaan.

Tässä on sitten oma vuodatukseni aiheesta. Myös jotain rakenteellista tietoa on mukana.

Ajatuksia kirjoittamisesta Kuvitukset: Happy Color® värityskirjasta

Kirjoittamisesta ja rakkaudesta

Tarve ilmaista itseään mustavalkoisella koukuttaa aika monia. Ja hyvä niin. Kirjoitustyylejä on yhtä monta kuin ihmisiä. Genrejä – aika rajoitetusti.

Tämä on epätieteellinen määritelmäni siitä, mitä kirjallisuuden lajeja on olemassa, mihin alalajeihin ne kuuluvat ja mitä merkitystä niillä on bloggaamisessa.

Viimeisen puolen vuoden aikana se tunne, että kirjoittaminen onkin asia, mitä haluan tehdä työkseni, vain vahvistui. Olen kirjoittanut aina. Enemmän tai vähemmän. Eri kielillä ja lajeissa. Tunnen itseni eläväksi, kun kirjoitan.

Kaunokirjallisuus on minulle kaikkein tutuin ja rakkain laji. Palava tarve kirjoittaa seurasi minua siitä asti, kun olin 6-vuotias. Pöytälaatikkoni ovat täynnä valmiita ja keskeneräisiä teoksia kolmella eri kielellä, mutta en oikein usko, että olen ikinä valmis julkaisemaan niitä kaikkia. Siihen tarvitsen aikamoisen panoksen rohkeutta.

Uusimpia, suomenkielisiä teoksia uskalsimme julkaista, koska siellä kirjoittajia on kaksi, eli kaksi päätä lähtee vyörymään alas, jos teksti ei miellytä.

Yhden täyspitkän teoksen tuottamiseen menee yleensä monta kuukautta, aina aineiston keräämisestä oikolukuun. Rakastan rakentaa maailmoja, luoda hahmoja ja vetää aikajanaa. Laadukas tarina ja moniulotteinen maailma eivät tule valmiiksi yhdessä päivässä.

kaksi kirjaa ajatuksia kirjoittamisesta

Viime vuoden aikana olemme kirjoittaneen mieheni kanssa yhdessä kaksi kirjaa. Materiaali oli mietitty valmiiksi kauan sitten. Pohdiskelimme tarinan yksityiskohtia milloin missäkin ja kirjoitimme niitä ylös. Silti ne pari-kolme kuukautta, jotka menivät kirjoittaessa, elin hahmojen elämää. Minua seurasi ajatus, kuinka hahmoni olisi käyttäytynyt siinä tilanteessa. Miten hän reagoisi? Miten hän pukisi sen sanoiksi? Minusta tuntuu, että olen elänyt satoja kertoja – jokaisen hahmoni elämän.

Kirjoittamisen hauskin osa on se, kun hahmot alkavat elää omaa elämäänsä, vievät osan kirjoittajan sydämestä ja ajatuksista. Fiktiivisen maailman vaikutus hahmoon ja hahmon vaikutus rakennettuun maailmaan – siinä on käyttöä koulun matikalle ja suhteellisuusteorian tuntemiselle. Myös fysiikan ja psykologian tunneille. Huomasin aikoja sitten, että edes scifi ei salli asiayhteysvirheitä. En koskaan ole kirjoittanut yhtään fantasya tai historiallista teosta, joten niihin en ota kantaa.

Se on kirjoittamisen lumoavin osa, elää luodun hahmon elämää sen lyhyen hetken, mitä kirjan kirjoittaminen kestää. Joka kerta se tunne on minulle lähellä nirvanaa, johon haluaa palata aina vaan uudelleen. Tosin, välillä yhden kirjan kirjoittaminen voi kestää vuosia…

Kirjoittaminen työksi

Kirjoittaminen työnä on välillä raskastakin. Olen kokenut myös kaikki kirjoittamisen sivuoireet, jolloin pää on tyhjä kuin puhdas A-nelonen, jokaisesta kirjoitetusta sanasta tulee paha olo ja tekee mieli repiä jokainen sivu miljoonaksi palaseksi. Palaan silti kirjoittamiseen aina vaan uudestaan. En pysty elämään ilman sitä. Kirjoittaminen on osa minua. Erottamaton osa sydäntäni ja sieluani.

Pystyn ilmaisemaan itseäni kirjoittamisella kaikkein parhaiten, vaikka se ei ole ainoa keinoni itseilmaisuun. Pystyn kirjoittamaan paljon ja tyhjästä, asiasta ja asian vierestä. Kuitenkin, yritän kirjoittaessa ajatella ensisijaiseksi lukijaa, enkä egoni esille tuomisesta.

Kaunokirjallisuus ei erotu bloggaamisesta tässä asiassa kovin paljoa: tekstin sisällöllä pitää olla lukijalle jokin merkitys. Tässä kohdassa on ihan sama, onko teksti viihdettä tai tarpeellista tietoa, lukija äänestää omalla lukemisella sisällön puolesta tai vastaan. Kirjoittajan puolesta tai vastaan.

Tietokirjallisuus, oppaat ja oppikirjat – Bloggaaminen kuin Tiedon lähde

ajatuksia kirjoittamisesta, tietokirjallisuus HC

Tämä on kaikkein selvin ja vaikein kirjoittamisen laji. Sen takia se on kaikkein harvalukuisin. Haasteena on pitäytyä asiassa sekä pitää lukijan huomio ja mielenkiinto yllä.

Tällaista en ole vielä itse kirjoittanut, mutta tällä hetkellä osallistun siihen yhteistyöprojektina. Projektin tuloksena julkaistaan myös täysimittainen opaskirja. Minä juuri pohdin sitä, miten sellaista tekstiä pitää muokata, että aivoja kärventävä tieto ei tuntuisi niin kuivalta ja vaikealta, mutta sinne ei tulisi myöskään liiallista tunnelatausta. Tietokirjallisuudesta kun on kyse.

Blogi kuin Kaunokirjallisuuden laji

Kaunokirjallisuuden tuottamista olen harjoittanut vuosikymmeniä. Hyvä on, mutta bloggaamisessa siitä ei ollut niin paljon hyötyä, mitä voisi kuvitella. Osaan kyllä ladata sanoja peräkkäin, luoda hahmoja ja maailmoja, mutta bloggaamisessa se taito ei riitä. Siellä, missä kaunokirjailijalle suodaan oikeus muokata todellisuutta miten lystää, bloggaajalle jokainen asiayhteysvirhe heitetään päin naamaa.

Blogikirjoituksista osa on edelleen sisällön täyttöä, kirjoittamista kirjoittamisen vuoksi. Joskus harvoin törmään johonkin varsin kauniiseen tekstiin. Venäjän- ja englanninkielellä on olemassa paljonkin sellaisia bloggaajia, jotka julkaisevat omia kaunokirjallisuuden teoksia blogipostauksina. Suomeksi en törmännyt puhtaasti samanlaiseen ilmiöön (ehkä Virtuaalipöytälaatikko on vastaava asia), mutta runomuodossa bloggaamiseen kyllä. RUNO-aiheiset blogit (Blogit.fi).

Kaunokirjallisuutta voi hyvin soveltaa blogiinkin, mutta vakiintunut e-kirjan muoto on varmaan helpompaa. Omista suomenkielisistä kirjoista teetimme myös paperiversiot ja jaoimme nipun ilmaisia palautekappaleita. Suomalaisista yksi on vaivautunut sen palautteen kirjoittamaan. Eli tähän mennessä emme tiedä, miten se kirja oikein onnistui tai ei onnistunut.

Englanninkielisestä käännöksestä taas, palautetta tuli kiitettävän paljon. Aika ristiriitaista palautetta tosin 🙂

Bloggaaminen kun Journalismi

ajatuksia kirjoittamisesta, bloggaaminen HC

Luokittelen bloggaamisen, vloggaamisen, uutistoimituksen ja mielipidekirjoituksen journalismin/toimittamisen alle. Tämä ryhmä on kaikkein runsaslukuisin ja epämääräisin tyyliltään. Kun jokaisella (oletettavasti useammalla) ihmisellä on mahdollisuus päästä niihin käsiksi, jokaisella itseilmaisukanavalla on tungosta.

Olen lukenut elämäni aikana monta tuhatta kirjaa, mutta blogeissa olen vielä varmaan vasta muutaman sadan kieppeillä. Blogikirjoituksia on olemassa jokaiseen makuun: asiallisia, asiattomia ja asian vierestä. Navigointi siinä loputtomassa meressä on varsin vaikeaa. Jätän väliin heti asiattomat kirjoitukset. Suomeksi niitä tulee vastaan aika vähän, englanniksi enemmän. Mitä en jaksa lukea lainkaan, on kokonaan puhekielellä kirjoitetut blogit. Paikallisesti käytetty puhekielinen ilmaisu värittää tekstiä, mutta täysin puhekielinen kirjoitus näyttää siltä, ettei kirjoittaja käynyt koulua lainkaan.

Hassuinta on se, että bloggaaminen oli alun perin ajateltu nettipäiväkirjaksi, jonka ainoa tarkoitus oli tallettaa kirjoittajan ajatuksia omaa käyttöä varten. Niin, Facebook oli tarkoitettu tiiviiden joukkojen yhteyden pitämiseksi. Montako FB-kaveria tunnet henkilökohtaisesti? Onneksi tähän mammuttimaiseen tuntemattoman kaveripiirin keräämiseen on tulossa parannusta lähitulevaisuudessa. Internet oli keksitty yhden yrityksen sisäiseksi verkoksi. Katsokaa, mitä siitä seurasi…

Kun kerran tämä on mielipidekirjoitus sekin, pitäydyn bloggaamisen ruotimisessa. Muiden kanavien käytöstä minulla ei ole omakohtaista kokemusta (tuottamisen merkeissä).

Bloggaaminen

Mistä kirjoittaa?

Mistä vaan.

Juuri näin se on. Kirjoittaa saa ja pitää siitä, mistä haluaa. Aiheista, jotka tuntuvat omilta ja koskettavat itseään. Miksi olen sitä mieltä? Ammattibloggaajan uskotaan pitäytyvän mediaseksikkäissä aiheissa. Jos jokainen kirjoittaa yhdestä ja samasta aiheesta, miten syntyisi mitään uutta?

Jokaiselle blogille ja kirjoitukselle on lukija, jos sisältö on laadukas. Laadukas sisältö ei välttämättä ole (niin kuin yleensä oppaissa lukee) aina tarjoamassa lukijalle tarpeellista/uutta tietoa, mutta uusi kokemus tai elämys sen pitää olla. Onko se sitten tieto- tai tunnetasolla, bloggaajan ja lukijan on päätettävä itse.

Minulle tässä kohdassa tulee mieleen vuosikymmeniä vanha tapahtuma. Olin kirjoittanut erään teoksen yhteydessä kolmen sivun pituisen kuvauksen auringonnoususta. Yksi luokkakaverini antoi palautetta, että se pätkä oli niin tylsä, että minun kannattaa ottaa se kokonaan pois kirjasta. Toinen sanoi, että se pätkä oli henkeäsalpaavan upea ja kruunasi koko teoksen. Siis tämä keskustelu käytiin kasiluokan äidinkielen tunnilla kaikkien kolmen läsnäollessa.

Inspiraatio tulee ja menee

Itselläni ei koskaan ollut ongelmia löytää aihetta, mistä kirjoittaa. Elämä antaa tarpeeksi aihetta kirjoittamiseen. Pahin ongelmani on ajan puute. Ideoita postauksiin ja kirjoihin on kasoittain, nytkin on toistakymmentä postausta työn alla.

Tietysti se kaikkien kirjoittajien vihollinen, writer’s block, on tuttu ilmiö. Jos ongelma on pieni, lenkki tai vapaapäivä auttaa. Tosin ei aina. On kirjoituksia, jotka jätin kesken siksi, kun en saanut niistä sellaisia, mitä halusin.

Miten kirjoittaa?

Miten haluat.

Minä otin sen linjan, että kirjoituksen on oltava näköiseni. En suostu pitämään lukijoitani yhden aivosolun kansalaisina, jotka eivät pysty sisäistämään tietoa, jos lauseessa on enemmän kuin kaksi sanaa. En myöskään lähde tarjoamaan 150 sanan lauseita, kuten yksi tunnettu venäläinen kirjailija (siis 1900-luvun alussa, silloin se oli varsin normaalia).

Olen seurannut muita bloggaajia, lukenut erilaisia tekstejä, vertaillut tyylejä. Ei ole olemassa vain yhtä ainutta oikeaa tapaa kirjoittaa. Jokaisen kirjoittajan omaperäisyys onkin se kirsikka kakun päällä.

Suomen tuottajista olen listannut lempibloggaajiani tänne Minun Lempiblogit ja Bloggaajat ja kirjailijoista ihailen Leena Lehtolaisen kirjoitustyyliä (sekä juonia). Hän on harjoitellut ja se näkyy. Toinen, vähemmän tunnettu kirjailija, jonka tekstiä pidän varsin taidokkaana on kirjailija valkeameri.

En lähde väittämään, että kömpelö teksti, joka on täynnä kirjoitus- ja asiayhteysvirheitä keräisi kovin montaa lukijaa. Siksi oikoluku kannattaa. Eikä pelkästään kieliopin takia. On syytä miettiä, millaisia mielikuvia teksti herättää, voiko se loukata ketään vai onko siinä kaikki asiat ajateltu lain mukaisesti.

Kirjoittamaan hyvin voi oppia. Se on taito, missä kaikki muutkin taidot. Kai olette kuulleet niistä 10000 tunnista, jotka pitää harjoitella tullakseen taitavaksi? Niin, sitä harjoitellessa…