Viikko 18 – Aivopieruja viikolta

Aivopieruja viikolta 18

Aivopieruja viikolta 18.

Tämän viikon melkein kaikki toiminta, mietteet ja ajatukset sijoittuivat blogin puolelle. 

Se on hyvin merkillistä: näin vaivihkaa koko elämän painopiste voi siirtyä virtuaaliin, missä sattuu ja tapahtuu, vaikka omassa reaaliarjessa olisi täysin hiljaista. Niin kauan, että nuo kaksi pystyy erottamaan selkeästi toisistaan, ei ole hätää. Kun ne alkavat sekoittumaan erottamattomaksi mössöksi, ollaan pulassa.

Muistiinpanot tälle viikolle olivat varsin hajanaisia, joten päätin koota niistä sellaisen perinteisen Viikon ajatukset -postauksen. 

Koska viikolla koko elämäni on pyörinyt blogin, bloggaamisen ja kirjoittamisen ympärillä, suurin osa ajatuksista heräsi siitä, mitä olen lukenut ja mistä olen saanut kirjoituksilleni palautetta.

Tässä on sitten tämän viikon aivopieruja. Tarina on tänään myös pitkä kuin nälkävuosi. 

Kirjainterapia

Kirjoittaminen on monelle bloggaajalle terapeuttista ja erottamaton osa elämää. Blogi kestää kaiken, niin myötä- kuin vastamäetkin. Suurimmalla osalla bloggaajista on ollut tapana elää kirjoittamalla jo vuosikausia (kuten minäkin). 

Blogeja on moneksi ja osa blogeista on olemassa vain sen takia, ettei kirjoittajalla yksinkertaisesti ole ketään, kenelle voi puhua. Erityisesti näin avoimesti.

Kirjoittaminen on myös hyödyllistä. Monilla ei ole mitään erityisiä ongelmia, joista avautuisi, mutta mustavalkoisessa muodossa olevat ajatukset selkenevät itselleen kummasti.

Blogi on edelleen myös päiväkirja. Moni asia ja tapahtuma pääsee unohtumaan täysin vuosien varrella. Yksityiskohtien sijoittaminen muistin kartalle vaikeutuu ajan mittaan. Ihmisen aivot on vain sellainen tietokone, joka pyrkii jäsentämään muistikuvia, prosessoi ne ja lähettää arkistoon pois uusien tieltä. 

Kirjoittamista pitää myös harjoitella, koska se on taito siinä missä muutkin. Toiselle työ, toisille harrastus ja kolmansille tuskainen koettelemus.  

Vaikka itse osaan tuottaa erilaisia tekstejä, sekä tavoitteellisia että hetken mielijohteesta syntyneitä, erityyppisiä ja eri genreissä, olen nyt harjoittelemassa tekstien tuottamista ns. “käskystä”. Eli aihe on annettu (saa sentään valita muutamasta) ja sanojen määrä on rajoitettu. Myös aloitus ja lopetuskappaleen pitää oll tietynlaisia. Täytyy sanoa, ettei se käy aina käden käänteessä, vaikka minulla on sekä kokemusta että harjoitustunteja tuhansia 😁. 

Kameran edessä

Toki blogissa olisi hyödyllistä esiintyä omalla naamalla. Olen pyöritellyt asiaa niin ja näin, katsonut omia vanhoja valokuviani. Tulin siihen päätökseen, että mun on turha yrittää ahdattaa ahteriani kameran linssiin. Ei se mahdu sinne enää. Ei siitä tule kuin traumoja. Kehopositiiviseksikaan ei kelpaa, ei ole mun painoluokkaa.

En kerta kaikkiaan tykkää selfieistäni. Ongelmana on pituuteni, joka ei ole järin kuvauksellinen. Sen takia malliksi otetaankin pitkiä ihmisiä, koska he näyttävät paremmalta sekä kuvissa että catwalkilla. 

Minä näytän jos ei nyt tynnyriltä, niin kaljatölkiltä. Ironista on se, etten edes juo kaljaa. Bikineissä näytän vielä ihan mukiinmenevältä, mutta mikä vain vaatekerta tekee minusta muodottoman. Näin ainakin omasta mielestäni. 

Minun pitäisi laihtua ainakin 20 kg, että kuvistani tulisi hyviä. Alipainoisena näytin kuvissa ihan hyvältä, mutta normaalipainoisena – en. Se, että pääsisin oman alipainon alueelle, eli alle 50 kg, vaatisi puolen vuoden kunnollista nälkäkuuria. Nahka alkaisi roikkumaan ja hampaat reikiintymään. Sen lisäksi nälän tunne olisi kokoaikainen ja aivan järkyttävä. Ja se kaikki vain sitä varten, että saisi ottaa muutaman kivan selfien. Kiitos, mutta ei, kiitos. Jätän väliin. 

Kiinaa…

Kiina-postaukseni keräsi paljon kritiikkiä. Ei edes postaus vaan Kiina itse. Artikkelissani ollen kuvannut Kiinaa sympaattisena ja siistinä maana, jossa ihmiset ovat avoimia ja ystävällisiä. Mutta kun näin olen sen kokenut, mitä siitä? Meillä on vieläpä paljon kokemusta itse maasta ja kiinalaisista, joten ei se ollut pelkästään turistin näkökulma. Taisin etukäteen mainita jotain asenteesta ja arvasin oikein.

Miksi juuri Kiina aiheuttaa niin paljon negatiivisia tunteita juuri suomalaisissa? Veikkaan, että sen kommunistisen politiikan takia. Kommunismi on suomalaisille konkreettinen ja lähellä oleva pahuus. Se koskettaa monia myös henkilökohtaisesti.

Toisaalta on maita, joissa naisilla ei ole äänioikeutta perustuslain mukaan. On äärimmäisiin islamin tulkintoihin pohjautuvia hallituksia, joiden mielestä naisilla ei saa olla itsemääräämisoikeutta. Eikä kyse ole vain sekasorron repimistä Afganistanista tai Iranista. Moni rikas ja turistien suosiossa oleva maa kuten Malesia ja UAE lukeutuvat tähän kastiin.

Millaista olisi kuulla kysymys: Oletteko tunteneet miehenne naimisiinmenon hetkellä? 

Intiassa on olemassa kokonainen luokka ihmisiä, joilla ei ole edes eläimien oikeuksia puhumattakaan ihmisoikeuksista. 

Nyt joku voi pärähtää, että puolustan kommunismia. En puolusta. 

Tällä haluan vain sanoa, että matkustaessa totta kai kiinnitän paljon huomiota yhteiskunnallisiin asioihin, koska näin kohdemaan historiaa ja nykyaikaa ymmärtää aivan eri tavalla. Enkä matkustaessa halua olla se haavi auki oleva turisti, jota kuskataan nähtävyydestä toiseen limusiinissa niin, että elämä tien varrella jää pimentoon.

Kiinasta puheen ollen… Minua jäi ihmetyttämään se ristiriita, joka tulee esille selvästi, kun seisoo kadulla jossain päin Kiinaa. Erityisesti urbaaneilla seuduilla ympärillä näkyy erittäin länsimaistunut maa, jossa kiinalaisten tekstien keskellä on tarjolla kaikki länsimaiset brändit. Siis aivan kaikki. 

Kiinalaiset pääsevät matkustamaan vapaasti, jos pelinappulaa on tarpeeksi, tietysti. Maahan pääsee vapaasti sekä turistina että liikekumppanina. Kommunistisen maan kuuluu olla täysin sulkeutunut ja sisäänpäin kääntynyt, kuten Pohjois-Korea esimerkiksi. Kiina taas on avoin yhteiskunta. 

Onhan siellä monia idioottimaisuuksia, kuten Googlen palveluiden esto, jota paikalliset osaavat taidokkaasti kiertää. 

Vaalit. Ai mitkä vaalit? Ei siellä voi äänestää kuin kommunisteja. Toisaalta, moniko on tullut ajatelleeksi, ettei Suomessakaan ole suoraa vaalijärjestelmää? Kun äänestät henkilöä, ääni menee ensisijaisesti puolueelle. Joten, jos haluaa päästä eduskuntaan, pitää valita oma puolueensa huolella: näin valtaistuimelle pääsee liki 10 kertaa pienemmällä äänimäärällä kuin mikään sitoutumaton tai pienen/uuden puolueen edustaja. 

Kysymys kuuluu, miksi Kiinan hallitus haluaa silti ylläpitää kommunistisen maan mainetta ja uhkailee sekä epäsuorasti länttä että suoremmin naapureita? Heillähän on jo tällä hetkellä lyömätön taloudellinen asema maailmassa: Kiina valmistaa valtaosan meidän tavaroista ja USA:kin on heille velkaa miljardeja.

Kiinalla on käsissään myös ydinpommin laukaisunappi, jotta muuta maailmaa päästään pelottelemaan tositarkoituksella. Jotenkin tuntuu, että sekä näyttämisen halu että tarve tulla vakavasti otetuksi isojen miesten pelissä. Väärät keinot vaan. Oletteko koskaan kuullut Kiinan uhoavan ydinaseilla? Ei ole kukaan muukaan. Joten niihin todellisiin terroristivaltioihin ja naistenoikeuksia polkeviin maihin verrattuna Kiina on pyhäkoulun kasvatti.

Matkailusta yleisesti

Matkustamisessa olennainen osa matkakokemusta on minulle se, että pääsen tutustumaan toisenlaisiin kulttuureihin ja paikallisiin tapoihin elää, nähdä toden teolla, millainen maa on ympärilläni. 

Viime aikoina oli paljon puhetta siitä, kuinka monessa maassa kukin on käynyt oikeasti, miten maat ylipäänsä lasketaan ja moneenko alueeseen maailman voi jakaa. On olemassa myös useita seurueita, sivustoja ja klubeja, joissa paljon matkustaneet ihmiset voivat pitää kirjaa siitä, miten heillä menee. 

Olen myös liittynyt yhteen niistä, Nomadmaniaan, päästäkseni tietää, mitkä ovat heidän tavoitettavissa olevat 1301 aluetta.

Minua jäi ihmetyttämään muutama asia Nomadmanian listassa. Joidenkin alueien kohdalla ymmärrän, miksi se on eritelty omaksi yksiköksi, joidenkin kohdalla – en. Toisessa päässä on maita tai alueita, joita on vedetty yhteen, mutta itse näkisin ne erillisinä. Kai sekin on mielipidekysymys.

Esimerkkeinä olisi vaikkapa Malta & Gozo, jotka ovat yhtä aluetta, vaikka itse olisin tehnyt niistä ainakin kolme. Gozolle tai Cominolle päästäkseen pitää nähdä hieman vaivaa, mutta tällä jaolla pyörähtäminen Vallettassa riittää saadakseen good visit -merkinnän. 

Toisaalta taas Venäjä on jaettu satoihin alueisiin, joista esimerkiksi sen Euroopan osuuden kymmenkunta aluetta pystyy huitaisemaan samalla auto- tai junamatkalla. Senkin lisäksi, että seutu on jokseenkin mitäänsanomatonta maaseutua, jossa on muutama suurempi kaupunki tien varrella.  

Toisaalta, tiedostan hyvin, että monessa paikassa ei tule vierailtua koskaan, vaikka ne kiinnostaisivatkin. Joten sohvamatkustelu toisten siivellä on mitä mainiointa ajanvietettä täälläkin. Koululaisen kanssa ainoa ajankohta matkusteluun on kesällä tai koululomien aikana, kun kaikki paikat ovat tungokseen asti miehitettyjä. Ehkä sitten eläkeiässä.

Minulta puuttuu myös kunnianhimo tavoitella mitään titteliä, joten hyvin voin jättää väliin sellaisia maita ja alueita, jotka eivät istu omaan käsitykseeni vierailun arvoisista maista.  

Viikon kohokohta

Viikon kohokohta oli eilinen käynti Vallettan keskustassa, jossa St.George’s aukio oli muutettu puutarhanäyttelyksi Valletta Green Festival -tapahtuman merkeissä. Kaikki kuvat ovat sieltä.

Aivopieruja viikolta 18.

Referenssit:

Aivopieruja viikolta 18.

12 vastausta artikkeliin “Viikko 18 – Aivopieruja viikolta

  1. Oli kiva lueskella kuulumisia ja kauniita kuvia olet taas ottanut! Siellä jo kukkii upeasti, täällä mentiin taas viileämpään suuntaan.
    Sun postaukset laittaa usein miettimään, niin tämäkin. Heräsi ajatuksia omasta bloggaamisesta. On hyvä taas vähän pohtia tulevaa 🙂 Kiitos tästä!

    1. Kiitoksia!

      Suomessa kesä on aina vähän epävarmaa. Mutta toivottavasti säät paranee kummassakin ilmasuunnassa.

  2. Itse en ole ehtinyt kirjoittaa yhtään mitään. Elämän on viimeiset kaksi viikkoa täyttänyt pelkästään työ ja seuraavaksi vapaata on ensi viikolla, jos silloin ehtisi kirjoittamaan jotakin. Huomenna toki on yksi vapaapäivä ja ajattelin keskittyä vain kirjoittamiseen.

  3. Minä myös olen miettinyt tuota matkailuasiaa, ja halua tavoitella vaikkapa mahdollisimman monta valtiota/aluetta. Ensimmäinen ajatus on, että täysin vierasta itselle, en matkusta sen takia. Mutta sitten tajusin, että kyllähän minäkin tavallaan “keräilen’ Kreikan saaria – vaikka niiden määrä ei olekaan ensisijaisesti tavoitteena. Mietin kyllä, että pitäisiköhän sittenkin asettaa itselleen tavoite käydä niinjaniinmonta saarta… Ihan vain huvin vuoksi ja jotta olisi jotain, mitä kohti mennä. Siitä ei tietääkseni ole mitään seurantaa olemassa, joten kunniaa, mainetta tai tunnustusta ei joka tapauksessa ole luvassa. 🙂

  4. Omia kuvia kohtaan sitä on jotenkin uskomattoman kriittinen. Itse ottaessaan osaa jopa joskus valita ne itselle edulliset kuvakulmat, mutta itse koen jotenkin epäonnistuvani aina muiden ottamissa kuvissa 😀

    1. Kirjainterapia on kyllä parasta! Aikoinaan on tullut kirjoiteltua kirjeitä myös miehelle, mutta niiden tarve on kummasti vähentynyt reilussa kymmenessä vuodessa 😅
      Mä olen matkustanut sen verran vähän, etten osaa oikeastaan kaivata matkustelua, mutta jos matkustelisin, haluaisin myös tutustua enemmän historiaan ja kulttuurin, kuin kiertää pelkkiä turistikohteita. Mut todennäköisesti meidän perheen kulttuurilomiin menee vielä useampi vuosi, nyt eletään enemmän lasten ehdoilla 🤭

      1. Vie lapset Tallinnaan! Siinä on sitten sekä matkustelua (helpohkoa sellaista, valitse vain hyvän laivan, MyStar tai Megastar) että historiaa ja kulttuuria. Tässä on erittäin hyviä kohetita lapsiperheille: Minun Tallinnani – Lapsellista menoa
        Takuuvarmasti aikuisetkin tulevat tykkään niistä paikkoista 😍

  5. Blogin pitäminen on kyllä jonkin sortin terapiaa. Vaikka kaikki sitä eivät ehkä niin näe. En sitten tiedä mitä tapahtuu, kun joku päivä ei tätä “terapiaa” enää tarvi. Loppuuko kirjoittaminen. Aika harvalla taitaa omia kuvia blogi olla täynnä (en puhu itsestäni) ja välillä mitään kuvia tarvitakaan, kun sisältö on hyvä. Mutta, hieman ankarasti juttelet itsestäsi. Välillä kuvasi on jossain vilahtanut ja kaikin puolin kaunis olet! Tykkään kanssa matkustella, mutta mitään tiettyä en ole jahtaamassa. Käyn ne maat missä kerkiän ja that’s it. Varmasti jää kokematta moni paikka tämän elämän aikana…

    1. Kiitos kauniista sanoistasi!
      Ei mulla normi elämässä ole mitään valittamista omasta ulkonäöstäni, mutta en ole järin kuvauksellinen. Ei siitä pääse yli eikä ympäri.

      Matkustamisessa tärkein on pitää hauskaa. Niin kauan, että matkailusta on iloa, on sen mielestäni järvkevää.

  6. Upeita istutuksia Vallettassa. Ihan kuin olisi omalla pihalla😄.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.