
Millainen on Vastuullinen vaate?
Olen sen verran vanha, että muistan sellaisiakin aikoja, jolloin shoppailureissut muihin maihin olivat vielä ihan normaalia ja hyväksyttävää ajanvietettä. Ostosreissuihin lähdettiin halvemman hinnan tai poikkeuksellisemman muotoilun takia tai ihan vain huvikseen. Tämä matkailulaji on tätä nykyä mustalla listalla 😊.
Itse en ole varsinaisia ostosmatkoja tehnyt montakaan, mutta hyödynsin matkustamista vaatehankintoihin. Olihan se hauskaakin! Shoppailu ei ollut edes se kaikkein tärkein osa, vaan samalla pääsin tutustumaan uusiin paikkoihin ja välillä ihmisiinkin. Ja olihan se mukava saada vaatekaappiini hieman erikoisempaa ja istuvampaa vaatetta.
Nykyään ei välttämättä tarvitse nostaa takapuoltaan tuolista, vaan kaikki tulee laatikoissa kotiovelle asti. Tavallaan se on mukavampaa, mutta paljon tylsempää. Voi toki käydä yrittämässä kivijalkakaupassa. Jos tuuri käy…
Kannattaako lähteä?

Minulla on näet yksi, varsin henkilökohtainen ongelma paikallisen vaatekaupan kanssa. Suomessa, Virossa ja muualla Baltiassa olen kokoni puolesta melkoinen väliinputoaja. Kun lasten osaston vaatteet lakkasivat mahtumasta päälleni joskus kolmenkympin jälkeen, aikuisten osastolle minulla ei silti oikein ollut mitään asiaa.
Olen lyhyt. 162 senttiä ei edes ole mikään erityisen poikkeuksellinen pituus, mutta kun suuri osa vaatteista tuntuu olevan leikattu noin 168–172-senttisiä naisia silmällä pitäen, se oli sitten menoa. Housujen vyötäröt kiristävät kainaloissa, mekkojen vyötärölinjat häiritsevät kävelemistä ja takkieni selustat näyttävät siltä, että minulla olisi aina laskuvarjo mukanani. Eikä sillä ole paljon vaikutusta, onko vaate kotimainen design-luomus vai tavallista pikamuotia.
Toki Euroopastakin löytyy sopivia vaatteita. Erityisesti italialaiset ja puolalaiset vaatteet ovat usein olleet mitoitukseltaan minulle sopivia. Ongelmana on lähinnä niiden saatavuus. EU:n yhteismarkkinoista huolimatta kaikista verkkokaupoista ei edelleenkään voi tilata tuotteita muihin jäsenmaihin. Eikä täältä Kaunasistakaan tuosta vain lähdetä Gdańskiin tai Varsovaan shoppailemaan.
Neljänsadan euron vaatekaappi Puolasta

Erityisen hyvin muistan raskausajan vaateostokseni. Suomessa tarjonta oli surkea ja hinnat tähtitieteellisiä. Jo silloisilla hinnoilla muutaman kuukauden vaatekaappi olisi maksanut pari–kolme tuhatta euroa. Osta sitten kotimaista, jos jaksat.
Lopulta päädyimme Puolaan, josta ostin lähes kaikki raskausajan vaatteeni yhdestä ja samasta kaupasta, muutamalta puolalaiselta valmistajalta. Rahaa meni yhteensä noin 400 euroa, ja sillä sain melkoisen määrän vaatteita, jopa takin.
Erityisen nerokasta oli niiden suunnittelu. Monet vaatteet soveltuivat sekä raskausaikaan että imetykseen, eikä niistä mahan kadottua enää huomannut, että ne olivat alun perin äitiysvaatteita. Käytin osaa niistä vielä vuosia ihan vain mukavuuden takia. Tarpeettomat myin eteenpäin.
On vaikeaa laskea, kumpi olisi lopulta kuormittanut ympäristöä enemmän: matkustaminen Puolaan vai epätoivoiset yritykset löytää sopivia vaatteita kotimaasta. Suomessa kun lähelle ajamisella tarkoitetaan välillä useita kymmeniä kilometrejä suuntaansa.
Kiinassa olin vihdoin normaalikokoinen

Ensimmäinen Kiinan-matkani oli vaatetuksen kannalta melkoinen ahaa-elämys. Olin kerrankin pitkähkö naisihminen ja siirryin omasta S-koostani uuteen kokoluokkaan L–XL. Se oli hupaisaa! Mutta toisaalta vaatteita löytyi sopivissa mitoissa, tarpeeksi lyhyillä hihoilla, ja valinnanvaraa oli aivan eri tavalla kuin kotosalla.
Olen käynyt Kiinassa useita kertoja parinkymmenen vuoden aikana. Matkoilla olen tutustunut paikalliseen elämään ja tietenkin myös kauppoihin, ostanut tuotteita suoraan valmistajilta ja käyttänyt kiinalaisia brändejä. Siksi minua lähinnä huvittaa ajatus siitä, että kaikki kiinalainen olisi automaattisesti kehnoa laatua.
Minulla on edelleen olemassa Kiinasta vuonna 2008 ostettuja vaatteita. Taitaa tosin olla jo aika päästää ne jatkamaan matkaansa, sillä ne eivät enää mahdu kunnolla päälleni. Mutta lähes kahdenkymmenen vuoden käyttöikä ei mielestäni ole huono saavutus.
Kun aikanaan sopivien vaatteiden perässä joutui matkustamaan toiselle puolelle maailmaa, nyt voin tilata niitä kotisohvalta. Temussa olen ihan keskivertopituinen ja -kokoinen tantta, jolla on runsaasti valinnanvaraa. Oman kokemukseni mukaan mitat on ilmoitettu riittävän tarkasti, materiaalit ovat vastanneet tuotekuvauksia ja laatukin on ollut ihan jees.
En siis tilaa Kiinasta siksi, että haluaisin ostaa mahdollisimman paljon mahdollisimman halvalla, vaan koska löydän sieltä itselleni sopivia vaatteita. Ostaisin aivan mielelläni enemmän puolalaista ja italialaista, jos niitä vain saisi helpommin.
Osta vähemmän, mutta parempaa

Viime aikoina netissä on vellonut keskustelu kiinalaisesta halpamuodista, Temusta, Sheinistä ja vastuullisesta kuluttamisesta. Vastakkain asetetaan usein oletettavasti laadukas ja vastuullisesti tuotettu vaate sekä edullinen kiinalainen tuote, jonka odotetaan hajoavan ensimmäisessä pesussa.
Viitisen vuotta sitten aloittamani ostolakon tarkoituksena oli oppia ostaa vähemmän, harkitummin ja mahdollisimman pitkäikäisiä tuotteita. En ole luopunut tavoitteestani, mutta olen alkanut suhtautua aikaisempaa kriittisemmin ajatukseen, että korkeampi hinta tai tunnettu brändi tekisi hankinnasta automaattisesti paremman.
Vastuullisesti ja paikallisesti tuotettu uniikki design-vaate maksaa. Ymmärrän hyvin kustannusrakenteen – olen sentään opiskellut kauppakorkeassa. Mutta harvalla on mahdollisuus rakentaa koko vaatetuksensa sadan euron T-paitojen varaan. On niitä satasen T-paitoja täällä Kaunasissakin, olen juuri nähnyt. Mutta eipä ollut sinne kauppaan tunkua.
Sitä paitsi korkea hinta ei aina takaa laatua. Brändin logon alla myytävä vaate saattaa ratketa silmänräpäyksessä, kun taas Kiinasta vuonna 2008 ostamani vaatteet ovat edelleen käyttökelpoisia. Jos kallis vaate ei kestä edullista paremmin, miksi maksaisin siitä moninkertaisen hinnan?
Kaunasissakin pienet putiikit myyvät samoissa valikoimissa italialaisia, puolalaisia, liettualaisia ja kiinalaisia tuotteita. Paikallisella kaupalla on toki omat kustannuksensa, mutta valmistusmaa tai ostospaikka ei yksin kerro tuotteen laadusta. Eivätkä jatkuvat viherpesukohut ainakaan lisää luottamusta vastuullisuusväittämiin.
En tietenkään väitä, että Temu tai Shein olisivat ongelmattomia vaihtoehtoja. Mutta jos vastuullinen vaate on kuluttajan ulottumattomissa hinnan, koon tai saatavuuden takia, kuinka realistista on vaatia häntä ostamaan juuri se?
En ole harrastanut varsinaisia ostosmatkoja enää noin viiteentoista vuoteen, tosin aivan henkilökohtaisista syistäni. Enkä väitä, että ostosmatkailu olisi ympäristöystävällistä vain siksi, että matkalaukussa kuljetetaan pitkäikäisiä tuotteita. Mutta en myöskään ajattele, että jatkuva uusien tavaroiden tilaaminen eri puolilta maailmaa olisi automaattisesti vastuullisempaa vain siksi, ettei kuluttaja itse matkusta mihinkään.
Oma ostolakkoni ei siis ole muuttanut perusajatustani: ostan sen, mitä tarvitsen, enkä sitä, mistä näin videon TikTokissa. En myöskään usko sokeasti siihen, että hinta takaa laatua ja vastuullisuutta. Näin minulle myös jää rahaa matkustamiseen ☺️.
Millainen on Vastuullinen vaate?
Referenssit:
- Tuliaisia Liettuasta
- Vastuullinen matkailu – mitä se minulle tarkoittaa?
- Ostolakko: Tahallaan vai vahingossa?
- Ostolakko ilman päätöstä – vastuullinen kuluttaminen on yhä etuoikeus.
Millainen on Vastuullinen vaate?
Kuvitus:
© Via Per Aspera Ad Astra 2019-2026

Millainen on Vastuullinen vaate?
Millainen on Vastuullinen vaate?
Discover more from Via Per Aspera Ad Astra
Subscribe to get the latest posts sent to your email.
Hyviä pointteja ja sitä itselle täydellistä vaatekauppaa vielä etsiessä.. isoin muutos omaan shoppailuuni tässä vuosien varrella on ollut varmaankin se, että ihan joka ostoimpulssiin en reagoi vaan yritän ostaa järkevämmin. Luonnonmatskuja ja firmoilta, joiden taustoista tietää jotain. Ei pidä ostaa suinpäin netistäkään: on kauppoja, jotka vaikuttavat olevan suomalaisia, vaikka eivät sitä todellakaan ole. On valitettavan totta, että merkkituotteiden laatu voi olla surkeaa hinnastaan huolimatta.
Kuinkahan tarkasti on laskettu saastumisen vaikutukset sille, että vaatteita tuodaan tehtailta juuri meidän kotioville? Kyllä ne rahtikoneet ja konttilaivat saastuttavat ihan siinä missä lomalle lentävä ihminenkin. On tosi vaikea tehdä oikein, kun kaikkeen kuluttamiseen liittyy monia huomioonotettavia asioita, kuten ympäristövaikutukset ja yrityksen vastuullinen toiminta. Niitä huonoja puolia siis piilotellaan kuluttajilta aika tehokkaasti ja vaikka luulee toimivansa juuri oikein, niin seuraavana päivänä saa kuulla, että ihan kamala yritys oikeasti eikä sieltä nyt ainakaan pidä mitään tilata. Ja itse kun haluaisi vaan ostaa yhden hyvän, käyttökelpoisen vaatteen ilman kommervenkkejä.
Minustakin on todella harmillista, miten vaikeaa kuluttajan on saada luotettavaa tietoa vaatteiden alkuperästä ja valmistusolosuhteista. Ja jos yritys vielä antaa tarkoituksella harhaanjohtavan kuvan toiminnastaan, niin eihän kuluttajalla ole juuri mahdollisuuksia tehdä tietoon perustuvia valintoja.
Eikä hintakaan valitettavasti takaa mitään. Olen itse pettynyt niin monta kertaa kalliiden merkkivaatteiden laatuun, että lopulta lakkasin aika lailla ostamasta niitä. Kerran Stockmannilla myyjä jopa väitti, että vaate oli mennyt pilalle, koska olin pessyt sen 30 asteessa suositellun 40 asteen sijaan! 😅
Tuo kuljetusten ympäristövaikutus on myös kiinnostava kysymys. Kuinka moni edes ajattelee koko toimitusketjua, kun tilaa muutaman euron vaatteen toiselta puolelta maailmaa? Ja kuinka paljon koko ketjun todellisista ympäristövaikutuksista me lopulta tiedämme?
Täydellistä vaatekauppaa taitaa tosiaan olla vaikea löytää. Mutta olisi sentään kohtuullista, että kuluttaja voisi luottaa siihen, mitä yritys itsestään ja tuotteistaan kertoo.
Ehkä tärkeintä olisi lopulta juuri tuo, minkä mainitsit: ostaa harkiten, vain tarpeeseen ja sellaista, jota oikeasti käyttää pitkään. 🙂
Nimenomaan! 😊 Eikä vaatteen hintakaan yksin ratkaise, onko ostos onnistunut tai vastuullinen. Minusta paljon olennaisempaa on se, että vaate päätyy oikeasti käyttöön eikä jää kaapin perälle. Kallis turhake on aivan yhtä turha kuin halpakin.
Muistan myös itse nuo hupireissut, joissa shoppailtiin vaikka väkisin. Joskus olen ostanut jopa uuden laukun reissusta, jota kaikki ostokset on saatu kotiin. Olen itse ollut aina vaatteiden loppuun kuluttaja, joten kyllä ne tuli käytettyä, mutta nykyisin nuo reissut ovat historiaa. Mutta aikoinaan minäkin olen reissannut myös Liettuassa, muistelen että siellä asui Euroopan pisimmät ihmiset. Oli tai ei, olen itsekin sitä pituusluokkaa, että saan ottaa farkkujen lahkeista 5-10 cm pois, joten ei sekään ollut itselleni paras mahdollinen shoppailumaa.
Koska tulee eniten matkailua koti-Suomessa maata pitkin, käyn usein näillä reissuilla ostoksilla, jos tarvitsen jotain. Koska haluan tukea kotimaista tuotantoa, niin käyn mahdollisuuksien mukaan esim. tehtaanmyymälöissä. Jos reissussa käyn huvikseni shoppailemassa, käyn kirppareilla.
Temusta ja Sheinistä en suostu tilaamaan, koska niissä ympäristöongelmien lisäksi on myös liian iso riski, että tuote on valmistettu lapsi- ja/tai orjatyövoimalla. Tähän olen vuosien myötä harrastuneisuuden kautta tutustunut, mutta aihe tuli myös osana edellistä opinnäytetyötäni. Voin ostaa mistä tahansa tuotettua tavaraa, mutta mielellään haluan jonkun varmistavan, että se on mahdollisimman eettisesti tuotettu. Esim. elektroniikan kanssa tämä on todella mahdotonta, mutta vaatteissa helpompaa. Enkä ole ihminen, jolla on varaa elää leveästi, mutta hyvä vaate kestää. Ja jos ei kestä, niiden tuottajat haluavat hyvittää hajonneen tuotteen, koska he ovat kiinnostuneet asiakkaiden tyytyväisyydestä.
Raskaana ostin joitakin Suomessa tuotettuja vaatteita, varsinkin sen vuoksi, kun niissä oli jotain väriä. Muodossa kun on liian pitkään ollut musta, valkoinen ja niiden kaikki välivärit, niin aika ankeaa olla raskaana ja pukeutunut jatkuvasti kokonaan mustaan 😅. Loput tuli suurinpiirtein kirpparilta ja (onneksi) nykyvaatteissa on niin paljon elastaania, että meni mahasta huolimatta omat arkivaatteet päälle.
Itselleni on kyllä käynyt moneen otteeseen niin, että kallis vaate ei kestänyt eikä myyjä ollut asiasta moksiskaan, vaikka vaate hajosi miltei välittömästi oston jälkeen. Ja kyse oli isoista brändeistä ja olevinaan luotettavista myymälöistä, kuten Stockmannista. Kerran myyjä jopa väitti, että olin pessyt vaatteen liian kylmässä vedessä (30 asteessa 40:n sijaan!). Joten närkästyin kalliisiin vaatteisiin niin perusteellisesti, että lakkasin aika lailla ostamasta niitä.
Minulle taas kävi niin, että raskausmahani oli niin valtava, etten viidennen kuukauden jälkeen mahtunut enää omiin vaatteisiini enkä edes suurimpiin tavallisiin vaatteisiin. Oli siis pakko ostaa äitiysvaatteita, eikä mikään määrä elastaania olisi pelastanut tilannetta. 😁 Lopulta en pystynyt edes laittamaan kenkiäni kiinni, joten jos mieheni ei ollut lähistöllä auttamassa, kuljin kengät auki. En yksinkertaisesti pystynyt enää kumartumaan! 😅
Itse en vaatteita juurikaan tilaa enkä oikeastaan ostakaan. Tuli kuitenkin yllätyksenä, ettei toisesta maista usein pystyisi tilaamaan. Itsellä tosiaan on niin, että se on kyllä laadukasta, mitä ostan. Olen sen kokenut hyvänä.
Näinhän se usein on, että kalliimmassa vaatteessa laatu on parempi – mutta omalle kohdalleni on osunut myös aika karvaita poikkeuksia. Olen saanut kalliitakin merkkivaatteita hajoamaan lähes uutena, eikä myyjä aina ole ollut asiasta kovin kiinnostunut. Sen jälkeen hinnasta tuli minulle aika huono laadun mittari. Nykyään katson enemmän materiaalia, työn jälkeä ja sitä, tuntuuko vaate siltä, että se oikeasti kestää käyttöä.
Itse olen löytänyt parhaat kaupat Krakovasta. Tosin ne on second hand -liikkeitä tai käsityöläisten kauppoja. Valitsen aina tarkkaan ja ultrapikamuotia ei lähde mukaani. Minulla on tosin yksi heikkous ja se on Josefakadun Deccoria. Siellä myydään Eurooppalaisia pikkuompelimoiden vaatteita sekä myös refashionia.
Krakova on kyllä erinomainen paikka löytöjen tekemiseen. Itse olen aika huono second hand -kauppojen asiakas, kun en jaksa kovin pitkään kaivella, mutta käsityöläisten kaupat kiinnostavat enemmän.
Meillä täällä Kaunasissakin myydään jonkin verran pienempien puolalaisten valmistajien vaatteita, ja se pelastaa arkeani yllättävän usein. Niistä löytyy usein jotain vähän erilaista ja sopivaakin ilman, että tarvitsee lähteä mihinkään varsinaiseen metsästykseen.