Road trip 4292 – Liettua – Viro.
Day 8. Kaunas, Liettua – Jõhvi, Viro
Viimeinen ajopäivä kulki tuttua reittiä Viroon Riian kautta.
Parannuksista huolimatta, tämä on edelleen tuskaisen hidas pätkä kapeaa maantietä. Muutaman lyhkäisen moottoritieosuuden lisäksi (jotka nekin ovat usein rajoitettuja 110 km/h ja täynnä kameroita), se on tasaista matelemista rekkojen ja bussien seassa.
Myöskään Riikaa lukuun ottamatta mitään kovin suuria nähtävyyksiä tielle ei osu. Kesällä voi koukkaista vaikkapa Jurmalaan tai pysähtyä Vitrusti tai Saulkrastiin tai Pärnuun. Talvella nuo kaikki kaupungit ovat autioita.
Liettuaa, Latvian ja Viron maaseutua
Pohjoisempaan päin tullessa ilmastojen eron huomaa siitäkin, että iltaisin viilenee huomattavasti, lämpötilaeroja on päivässä 10-15 astetta kesälläkin siellä, missä etelässä, erityisesti meren rannalla, päivän ja yön välillä voi olla vain muutaman asteen ero. On tasaisen viileää tai tasaisen lämmintä.
Koska lähdimme ajamaan vasta iltapäivällä, yötä vasten kunnon villatakki tuli tarpeeseen. Tämä kaksikko on palvellut minua jo toista vuosikymmentä uskollisesti: käsilaukku ja neitsytvillatakki, vaikka jälkimmäisen olen pilannut viime vuonna pesussa. Jos samanlainen toinen tulee vastaan, ostan välittömästi. Ei vaan tullut vielä. Käytän edelleen sitä vaikka takki näyttääkin vähän siltä, että ostin sen ala-asteella.
Uskolliset matkakumppanit
Matkan lopussa
Tässä kohdassa matkaa ainakin omalla kohdallani iskee omalaatuinen yltäkylläisyyden tunne. Road tripin alussa on intoa kuvata aivan kaikkea: söpöä lintua, kaunista oliivipuuta, nousevaa ja laskevaa aurinkoa puhumattakaan mielenkiintoisista rakennuksista ja turistinähtävyyksistä.
Matkan lopussa innostusta riittää hädin tuskin kameran kaivamiseen esiin jonkun tosi kuuluisan nähtävyyden kohdalla. Mikään ei ihmetytä eikä inspiroi enää. Tekee mieli sulkea silmät kaikesta ja olla hetken rauhassa. Luulisin, että se on aivojen suojareaktio – ne tarvitsevat tietynlaista lepoa ja rauhaa sulattaakseen kaikkea dataa, jota virtaa sinne matkan aikana.
Tällä kerralla minulle kävi näin Valgan kohdalla. Se on kaupunki Viron ja Latvian rajalla, jonka rajaviiva halkaisee kahtia. Minusta sellaiset kaupungit ovat hauskoja: toisella puolella katua sama kauppa jatkuu eri nimellä, voi seistä vaikka toinen jalka yhdessä ja toinen toisessa maassa.
Ylipäänsäkin sellaisia paikkoja, joissa se on mahdollista, maailmalla on hyvin vähän. Valgassa on myös paljon teemaan liittyviä nähtävyyksiä ja kuvauspaikkoja. Itse kaupunki on pieni ja kaunis, joten meinasin kuvata sitä jo moneen otteeseen.
Maailmalla ei ole kovin montaa sellaista kaupunkia. Yleensä raja ylitetään keskellä ei mitään tai asutusten sekaan pystytetään valtava rakennelma rajamuodollisuuksia varten.
Suurin osa kahdessa valtiossa sijaitsevia kaupunkeja on Euroopassa. Ne, joissa itse olen käynyt ovat Valgan lisäksi Esztergom/Štúrovo (Unkari/Slovakia), Strasbourg/Kehl (Ranska/Saksa), Hondarribia/Hendaye (Espanja/Ranska). Ja tietysti Tornio-Haaparanta, jonne en ole vielä kerennyt 😊.
Yleisimmin kahtia halkaistuihin kaupunkeihin liittyy tragedia. Tunnetuin on Berliini. Vähemmän tunnettuihin kuuluvat mm. Narva ja Ivangorod (Viro/Venäjä), Terespol ja Brest (Puola/Belarus), Zarkent ja Kerben (Uzbekistan/Kirgisia). Osassa näistä paikoista rajamuodollisuudet ovat kevennettyjä sitä varten, että paikalliset pääsevät sukulaisten luokse vaivatta. Toisissa paikoissa mitään huojennuksia ei ole suotu.
Ennen Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan, Narvan ja Ivangorodin välillä pääsi kulkemaan passia vilauttamalla. Nyt rajat ovat kiinni. Kuten yleensäkin, politiikan yhteenotoissa kärsii pieni ihminen.
No, nyt olen erkaantunut omasta punaisesta langasta tosi kauas. Se on tosin tylsän suora ja harmaa. Tartusta Jõhviin on vielä 129 km pimeää tietä. Sivuun jää Peipsijärvi, (ei Pepsi) jota kehutaan kauniina luotokohteena ja kuuluisana kalastuspaikkana. Kalaa järven rannalla saa myös helpommalla tavalla: tien varsi on täynnä kalaravintoloita ja savustamoja.
Majoitus
Kotona ollaan 🙂
Road trip 4292 – Liettua – Viro.
Muut postaukset tässä sarjassa:
- Road trip 4292 – Day 1. Malta – Italia – In Via
- Road trip 4292 – Day 2. Pitkin Italiaa – In Via
- Road trip 4292 – Day 3. Italia – San Marino – Slovenia – In Via
- Road trip 4292 – Day 4. Slovenia – Kroatia – Unkari – Slovakia – In Via
- Road trip 4292 – Day 5. Slovakia – Puola – In Via
- Road trip 4292 – Day 6. Puola – Liettua – In Via
- Road trip 4292 – Day 7. Kaunas, Liettua – In Via
- Road trip 4292 – Day 8. Liettua – Viro (tämä artikkeli)
Referenssit:
Onpa kaunista. Mulla on kova matkakuume taas jo.
Matkailu on aina kiva ❤️
Heh, niinhän se menee meilläkin ylipäätään, että matkan alussa sitä tulee aina kuvattua huomattavasti enemmän kuin lopussa. Sama oikeastaan se on patikoidessakin, patikan alussa sitä kuvailee enemmän.
Ehkä aivolla onkin jokin raja, minkä jälkeen mikään uusi ei enää kiinnostaa. Ainakin hetkeksi 😊
Kaunista maalaismaisemaa ja ihania kukkia! Ehkä siinä käy tosiaan niin, että kun maisemat koko ajan vaihtuvat, niin aivot tarvitsevat lepoa välillä, jotta jaksavat taas innostua.
Kiitos!
Maaseudun kauneutta harvoin tuleen ihailtua, enemmän painospiste on kaupungeissa ja niiden arkkitehtuurissa. Se on mielestäni sääli.
Jännästi sitä turtuu kauniisiin maisemiin, kun niitä tykitetään silmiin päivästä toiseen. Saman tavallaan huomaa jossain pidemmällä lomalla. Aluksi haltioissaan kaikesta uudesta ja kauniista, ja loppua kohden ei välttämättä tunnu miltään. Ennen työskentelin Olavinlinnan kupeessa, kaunis linna päivästä toiseen silmien alla. Joinain päivinä asiakkaat päivittelivät, että varmasti ihana työskennellä tässä. Ja vasta se hetki saattoi olla päivän eka kerta, kun oikeasti katsoin linnaa. Siihenkin tavallaan turtui…😯
Se kummallinen tunne tavoitti minut joskus pidemmällä lomallakin: lopulta ei tehnyt mieli kuin kotimaisemiin. Ehkä se onki se kuuloisa infoähky 🙂