3 x blogihaaste matkabloggaajille.
En oikein tiedä, mistä tämä haaste sai alkunsa. Se voi olla jo vuosia vanha. Postauksen lopussa on myös muutama saman haasteen kirjoitusta, joita olen lukenut.
3 x paha matkatapa
Mistä aloittaisin? Tai pikimmiten, miten pystyn valitsemaan vain kolme matkapaheistani 😅?
Tykkään aloittaa aamuja erittäin hitaasti. Nauttia kahvista omalla parvekkeella, katsoa maisemia ja haahuilla. Se ymmärrettävästi koettelee kanssamatkustajien hermoja, erityisesti jos he sattuvat olla aamuvirkkuja.
Olen tylsä ja malttamaton lounasseura matkoilla. En tykkää syödä kesken kaiken, ja kahvini loppuu ennen kuin muiden ruoka saapuu pöytään.
Inhoan suunnitella mitään etukäteen. Vasta paikan päällä ruvetaan miettimään, mitä sitä tekisi. Sitten iskee paniikki, miten kaikkialle ehtisi.
Päivään on sitten pakko mahduttaa niin paljon ohjelmaa, että jalat hädin tuskin kantaa illalla. Kotiin palatessa pitää ottaa lomaltapaluu-lomaa, että jaksaa lähteä takaisin sorvin ääreen.
Nyt tästä “nähdä kaikki ja kuolla” -tavasta on pakko luopua, koska muuten oikeasti tulee noutaja. Ikä alkaa painaa niin, ettei unettomien öiden jälkeen oikein jaksa mitään. Sellainen retkipäivä, jolloin kävellään rivakkaa tahtia 14h yhteen menoon, vaatii jo palautumista seuraavana päivänä.
3 x outo matkatapa
Minulla on kolme eri kokoonpanoa käsimatkatavaroita aina valmiina: viikonloppureissu, viikon reissu ja pitkä loma. En ole luopunut tästä tavasta edes koronan aikana.
Kaikki on lajiteltu pussukkoihin ja kosmetiikkalaukkuihin: erilaiset matkakokoiset versiot tarvitsemistani tavaroista, adaptereita, latausjohtoja, hygieniatarvikkeita ja kosmetiikkaa testereistä 100 ml pakkauksiin, joka on se maksimikoko, minkä lentokoneeseen voi ottaa.
Meikkilaukuista löytyy sitten meikkien lisäksi alusvaatteita, fööni ja suoristusrauta, ompelutarvikkeita, latureita, kameroita, akkupankkeja, lääkkeitä, aterimia, ruuvimeisseleitä, veitsiä ja muita tarpeellisia ja joskus tarpeettomia varusteita. Eli pakkaamisen lopussa mun matkalaukku näyttää kokoelmalta pussukoita ja kenkäpusseja.
Muutenkin pakkaan laukun monta päivää ennen reissua ja kaikki on ängetty erilaisiin pussukkoihin ja kasseihin. Kaikista eniten tykkään pakata kenkäpusseihin. Vaatteet ja kengät kenkäpusseihin, muut tavarat meikkilaukkuihin.
Aterimia minulla on aina mukana: muovisia käsimatkatavaroissa ja ihan oikeita ruumalaukussa. En ole kovin hyvää syömään ulkona. Syön kävellessäni tai puiston penkeillä myös täysaterioita, kuten vaikkapa kanankoipia ja perunamuusia. En tykkää käyttää aikaa syömiseen, erityisesti päiväsaikana matkoilla. Illemmalla asia on toinen.
Otan aina yhden ylimääräisen alusvaatesetin mukaan. Minulle jäi traumoja siitä meidän tulivuoren purkauksen pilaamasta Frankfurtin matkasta, jolloin alusvaatteet loppuivat kesken ja jouduin ostamaan uudet Tukholmasta.
2x mieleenpainuvin paikka
Kaksi kaikkein mieleenpainuvimpia, tunteita herättäviä ja syvästi minua järkyttäneitä paikkoja ovat ehdottomasti Auschwitz-Birkenau ja Patarei Vangla.
Auschwitzissa kävimme vuonna 2007 ja se paikka järkytti niin, että sen yksityiskohtia on edelleen elävästi muistissa. Luulisin, ettei siellä tule käytyä enää koskaan, mutta se on paikka, jossa jokaisen eurooppalaisen pitää vierailla ainakin kerran elämässään.
Toinen yhtä järkyttävä käynti oli edellisvuoden Patarein vankila Tallinnassa. Se oli minulle sitäkin raskaampi kokemus, koska se oli osa myös omaa historiaani.
Ne ovat paikkoja, joihin jos joskus pakotan itseni sisään uudestaan, niin aikuistuvan lapseni kanssa muutaman vuoden päästä.
3 x ihanin paikka, missä olen käynyt
Ihania paikkoja on mieletön määrä. On tosi vaikeaa valita vain kolme.
Nostan esille kestosuosikkimme, joka on aina Barbados. Siihen liittyy hyvin vahva tunnelataus, ehkä senkin takia saarella on erityinen paikka sydämessäni.
Toisesta ja kolmannesta sijasta kilpailee jo ihan valtavasti paikkoja.
Olkoon toisena sitten Menton. Meri, vuoret ja leppoisa tunnelma Ranskan italialaisimmassa kaupungissa.
Kuvat ovat vanhoja ja tuhruisia. Pitäisi käydä ottamassa uusia 😀.
Kolmantena valitsisin Gozon, mutta mehän asuimme siellä, eikä vain käyty.
Joten kolmanneksi ihanaksi matkakohteeksi valitsin Tatran vuoriston. Sen juuressa oleva Zakopanen kaupunki on aika tavanomaista Puolan maaseutua, mutta se toimii porttina upeaan vuoristoon, joka ei koskaan lakkaa yllättämästä kauneudellaan.
3 x paikka, missä haluaisin käydä
Oi, niitä paikkoja on ainakin miljoona.
Jos nyt valitsisin vain kolme, niin Ateena, Japani (jokin pienempi paikkakunta kauempana turistipaikoista) ja Pariisi.
Ateenasta olen unelmoinut nyt yli 30 vuotta, enkä tiedä syytä, miksi en ole vieläkään käynyt siellä. Jotenkin ei tullut sitä oikeaa tilaisuutta vastaan.
Pariisissa olen ollut 22 vuotta takaperin. Pariisista ei jäänyt kuvia, kun ne jäi vanhan koneen kovalevylle. Sitä virheitä en enää tee, nyt kaikki kuvat menevät pilveen heti.
Japanin kulttuuri kiehtoo omaperäisyydellään. Haluaisin käydä nimenomaan jossain pienemmässä kaupungissa, koska uskon, että juuri siellä näkee aitoa Japania.
3 x inhokki paikka, jossa olen käynyt
On se näin, että paikka kuin paikka on neutraali. Se, miten siihen suhtaudutaan, on subjektiivinen kokemus.
Minä en osaa nimetä kovin monta paikkaa, joita suorastaan inhoan ensimmäisen käynnin jälkeen. Yleensä ei kovinkaan inhaan paikkaan kannata mennä lainkaan.
Kaikista pelottavin kaupunki, jossa olen ikinä käynyt, on Gorlovka vuonna 1993. En tietysti tiedä, millaiseksi se on kehittynyt tai on jäänyt kehittymättä 30 vuoden aikana. Jäinen (-22C), autio kaupunki, jossa valuraudasta valetut puhelimien luurit olivat hitsattuna puhelinkoppien seiniin paksujen ketjujen päähän.
Minut jättivät kylmäksi myös Kiova, Moskova ja Varsova. En ole sen tyyppisten isojen kaupunkien ystävä lainkaan.
Kiovassa olen käynyt joka kerta talvella. Ehkä sen takia se ei napannut.
Moskova oli ehkä silti se kaikista tylsin, vaikka molemmilla kerroilla, jolloin sinne satuin, olin nuori, utelias ja seikkailunhaluinen. Ehkä ei vain ole mun kaupunki.
3 x asia, joka ärsyttää matkoilla
Puhelias naapuri lentokoneessa tai bussissa. Haluan olla rauhassa. Yksin matkustaessa olen hiljaa vaikka koko päivän. Perheenä vaihdamme aina välillä muutaman sanan. Olisko 7000 sanaa kaikille kolmelle se määrä, joka meillä kuluu matkapäivänä?
Sisäänheittäjät ja päälle käyvät kaupustelijat. Ei ole mitään ärsyttävämpää, kuin se, että joku tarttuu hihasta ja yrittää vakuuttaa tekemään jotain sellaista, mitä en tahdo. En tahdo tuplaten enemmän, jos minua painostetaan.
Ihmistungos. En tunne itseni olevan turvassa. Hätäännyn helposti ja stressaannun siitä. Ei se mikään loma ole, jos saa kyynärpäästä kylkiluihin joka käänteessä.
3 x mitä ilman en voi matkustaa
Aurinkolasit. Minulla on aina aurinkolasit mukana. Yksi syy on migreenikon silmien valoherkkyys, mutta toinen on se, että käytän aurinkolaseja hiusasusteena. On kai hiuspantakin keksitty, mutta ei. Tässä asiassa olen aika hupsu.
Bikinit. Olisin ottanut ne varmaan myös Etelämantereelle. Rakastan vettä ja yritän löytää pulahtamiselle sopivaa lätäkköä joka paikassa. Muutaman kerran kävi niin, etten tarvinnut bikinejä. Mutta useimmiten niille on ollut käyttöä. Jopa Uzbekistanissa olen onnistunut löytämään uintipaikan (ja Harvian kiukaan saunassa).
Kynsiviila. Käytän kynsiäni työkaluina milloin mihinkin tarkoitukseen, joten matkoilla on kuin nakutettu, että saan ne poikki muutamaan otteeseen. Reunasta tulee yleensä niin terävä, että siitä jää haavoja ihoon, jos se osuu johonkin. Puhumattakaan sukkahousuista tai ohuista kankaista.
3 x turhin matkatavara
Fööni. Melkein joka paikassa on föönejä nykyään, joten oman, pienenkin raahaaminen mukana on turhaa. Tästä tavasta yritän päästä eroon.
Täytettävä vesipullo. Yllättävän harvoin sen pääsee täyttämään, mikä oikein harmittaa. Se olisi mukavampi, ekologisempi ja edullisempi tapa pitää itsensä nesteytettynä, kuin ainainen uuden kertakäyttöpullon ostaminen. Mutta tähän mennessä olen bongannut vesipisteitä vain Tallinnan, Shenzhenin ja HongKongin lentokentillä.
Nyt olen keksinyt ottaa mukaan tavallisen, hieman tukevamman kaupan kierrätyspullon, jonka voi heivata matkan varrella, jos täyttöä ei saa. Muuten mulla oli sekä oma täyttöpullo riesana että jouduin ostamaan vettä kaupasta.
Rannekello. Rakastan rannekelloja, mutta matkoilla niistä on enemmän riesaa kuin hyötyä. Joka tapauksessa kännykästä kellonaika tulee tarkistettua silloin, kun sitä tietoa tarvitsee. Muutenkin, kuka matkoilla kelloa katselee?
3 x ihanin kokemus matkoilla
Matka on aina upea kokemus. Minä en muista sellaista reissua, joka olisi ollut epäonnistunut täydellisesti. Aina on hyviä hetkiä, vaikka peruspuitteet olisivat mitä sattuu.
Minulle jäi mieleen erityisesti Shenzhenin eläintarha. Valtava alue, jonka läpi ajettiin safareita. Ihmisiä pakattiin häkkiautoihin, joista pääsi ihailemaan eläimiä. Tiikereitä, leijonia, krokotiileja, karhuja, susia, apinoita…
Tiikereitä pääsimme syöttämäänkin. Näin verkon välistä tietysti. Nyt tiedän suunnilleen, miltä tuntuu olla häkissä 😁.
Hullun puoleinen seikkailu oli ajelu vanhoilla venäläisillä armeijan autoilla pitkin joen uomaa ja pusikoissa. Herkimmät kyytiläiset pillahtivat pahimmissa paikoissa itkemään. Samalla reissulla myös pääsi uimaan vesiputouksen alla.
Sille seudulle ei ole päässyt enää vuosikausiin, koska siitä on tullut epävakaa sotilaallisen konfliktin alue. Harmi, koska se on aivan upea luonnonpuisto korkealla vuoristossa Kaukasiassa. Näin se tuppaa olemaan: missä on Venäjä – siellä on sota.
Viimeaikaisista kokemuksista nousee esille käynti Esplorassa. Se sai sisäisen lapseni nousemaan esille 😁.
Haasteen muita kirjoituksia tiedossani:
- 2 x blogihaaste matkabloggaajille – yhdeksän kysymystä – Matkalla Missä Milloinkin
- Minä matkailijana x3 – oudot matkatavat ja parhaat kokemukset
- Kolme kertaa haaste (+Matkamessulippujen arvonta!) – Gone with the Gastons
- 2x-blogihaaste matkabloggaajille: 9 kysymystä, kaksi vastausta
- Kolme kertaa -blogihaaste matkabloggaajille – Reissukuume
- Kolme kertaa matkailusta – yhdeksän kysymystä – Reissu-Janin matkat
3 x blogihaaste matkabloggaajille.
Referenssit:
Kokeilenpas uudelleen: minulla on mukana aina sporkki omassa kotelossaan sekä vesipullo. Patarei on kova juttu, minulla on vastaava ikävä historia Lapinlahden sairaalan kanssa. Siitä on tullut ihme hipsterikeskus. Onneksi Patareista ei olla tehty sellaista. En mene kyllä sisälle Lapinlahden sairaalaan, ellei ole pakko.
Intiassa oli valtava ihmistulva, enkä tykännyt juuri siitä puolesta siinä maassa, vaikka ihmiset olivatkin ystävällisiä.
Sporkki on hyvä vinkki, kiitos!
En ole käynyt Lapinlahden sairaalassa. Samassa sarjassa Kakolan vankilan kanssa, josta on nyt tehty hotelli. Tai ravintola Puutorin Vessa.
Intia pelottaa minua matkakohteena ihmispaljouden lisäksi omalla ruoalla. Olen niin allerginen monille mausteille, etten usko selviäväni hengissä Intian matkasta.
Nämä olivat kiinnostavia! Tuo suunnittelemattomuus pätee täysin meidänkin matkustukseemme. Tosin ei sitten myöskään yritetä mahduttaa välttämättä päiviin kovin paljon näkemistä, mutta kävelyä saattaa silti tulla helposti 10-20 km.
Meidän järkyttävimmillä tavoin mieleenpainuvimmat paikat olivat varmastikin Nishin keskitysleiri Etelä-Serbiassa, jossa natsit tappoivat noin 10 000 ihmistä ja Khao Lak kolme vuotta tsunamin jälkeen. Hotellien jäänteet olivat vielä siellä rannalla.
Japanissa kannattaa todellakin käydä vähän pienemmillä paikkakunnilla, toki sellaisilla, joissa on jotain nähtävää. Se ei siellä ole onneksi kummoinenkaan haaste. Tuo Gorlovka kuulosti kyllä paikalta, jonne en haluaisi mennä. Sen sijaan tuolle jokikyydille armeijan kuorma-auton kyydissä ehdottomasti! Meidän Olhon-kokemuksemme vastasi hieman sitä. Mutta ajan katson ehdottomasti mieluummin rannekellosta kuin kännykästä 🙂
Mekin ollaan kovia kävelemään. 10 km mulla taittuu vielä kokkokengissä, sitten on pakko vaihtaa mataliin 😅. Nyt on kylä tullut ikää sen verran, että kaikista eniten kuluvat varvastossut.
Minäkin tykkään rannekelloista, mutta nyt tuntuu siltä, että nuo turvatarkastukset meinaavat käydä niille kohtalokkaaksi. Onneksi Markus huomasi viime kerralla, että jätin kellon kaukaloon. Muuten sinne se olisi jäänyt. Aikaisemmin kukaan ei kiskonut rannekelloa kädestä, mutta nyt pitää riisua miltei alasti.
Voi, koskahan saisin itsekin tartuttua tähän haasteeseen! Olis kiva tehdä ja näitä on myös niin kiva lukea ! 🙂 Tuo 1 kohdan 3 osa, oon nykyään ihan samanlainen. En jaksa enää suunnitella, vaan varataan reissu ja vaan lähetään ja sit ihmetellään paikan päällä päivä kerrallaan, mitä siellä tekisi 😀 Mä muuten viimeksi pakkasin mukaan sun vinkkaaman kevyen jumppakassin, olihan se kevyt ja kätevä, mutta taisi aina olla rattaiden alla ettei lopulta tullut sitä selässä kannettua. Oliko nuo eläimet tuolla eläinpuistossa vapaana, mut ihmiset oli sen sijaan häkissä? Loistava idea!
Älä vielä luovuta sen jumppakassin suhteen. Vuoden-parin sisällä, kun on hetki luovuttaa rattaista, se tule erittäin tarpeelliseksi 😁.
Joo, se oli tosi hauska asetelma: eläimet vapaina ja ihmiset häkissä.
Kiva, että tartuit haasteeseen! Tämä matkailuversio kolme kertaa -blogihaasteesta on peräisin minun näppikseltäni. Alkuperäinen postaus löytyy täältä: https://www.unelmatrippi.fi/kolme-kertaa-matkabloggaajan-nakokulmasta/
Ai näinkö vanha se on! Hyvä haaste ja hauskaa oli tehdä. Kiitos vinkistä!
Hauska haaste tämä kyllä. Pitää varmaan haastaa itsensä
Tartu ihmeessä!
Tämä on kyllä hauska haaste! On ollut hauskaa huomata, että paljon on muilla samoja tapoja, mutta erojakin löytyy. Yksi suurimmista sinun kanssasi on selvästi suunnittelu, itse suunnittelen matkat tarkkaan. Tatravuoristossa tulee tänä vuonna käytyä, odotan tuota matkaa kovasti.
Ehkä mun suunnitelmattomuus on johtunut siitä, että elämäni oli pitkään tosi yksitoikkoinen ja täynnä kalenterimerkintöjä, joista ei päässyt luistelemaan millään. Sen takia lomilla olen kaipannut spontaanisuutta.
Nyt kun elämä on spontaanisempi, niin matkoihin in ilmestymässä jonkin sortin suunnitelmallisuutta. Tutkin kohetita etukäteen ja mietin, mitä haluaisin tehdä paikan päällä. Kai se kyse on tässäkin tasapainosta 😁
Hauska haaste tämäkin. Muutama tuttu paikka mukana ja niin täynnä muistoja 🙂
Tartu tähänkin haasteeseen! Kaikkihan me ollaan matkailijoita tavalla tai toisella 😁.
Näitä oli mukava lukea! 🙂 Löytyihän sieltä jokunen kohta, joista ollaan täysin samaa mieltä, mutta erityisesti kiinnitin huomion Tatravuoriin, se on myös minun lempipaikkojani. 🤗
Tatraan on vaikea olla rakastumatta 💕
Olipa kiva postaus! Ensinnäkin tekee nyt mieli matkoille ja samalla tässä tuli mietittyä omia hassuja tapoja. En tiedä opinko ikinä sitä etukäteen suunnittelua. Aina ollaan keskellä kohdetta eikä ihan selvää mitä kannattaisi tehdä tai nähdä. Toinen juttu ne kaikenmaailman kaupustelijat, osta osta, tänne näin, tulethan syömään, heti tänne nyt. Huokaus, mutta muuten, onhan matkoilla ihanaa.
Omia tapoja on yllättävän vaikeaa muuttaa 😅. Ja opitaan yleensä ihan vaan kantapään kautta. Ja totta se on, matkoilla on aivan ihanaa käydä.