Vuodenaikojen taika

Vuodenaikojen taika.

Kun kesä alkoi taipua syksyksi, keskustelu lempivuodenajasta heräsi taas eloon. Olen seurannut myös sää-keskustelua eri maissa ja uskallan väittää, että se on yksi alueellisen kulttuurin kulmakiviä.

Suomessa, kuten monessa muussa maassa, jossa on ainakin neljä vuodenaikaa, säästä puhutaan paljon ja antaumuksella. Pohjolassa vuodenaikoja voi olla jopa 8: kesä, helteet, lämmin ja kylmä syksy, vetinen talvi tai kovat pakkaset, kevättalvi ja kevät.

Sitten on maita, joissa säistä puhutaan vain muodossa: milloin sataa taas. Portugalin Algarvessa ainakin sanotaan, kyllä me tahdomme sadetta, mutta vain yöllä.

Etelärannikolla säästä puhutaan suhteellisen vähän, koska jokainen vuodenaika on vuodesta toiseen samanlainen ja hyvin ennustettavissa, sekä lämpötilan, että sateiden määrän suhteen. 

Meren rannoilla sääolosuhteet riippuvat täysin meren lämpötilasta. On alueita, kuten valtameren rannikko, joilla veden lämpötila voi heitellä paljon, ja on sellaiset, kuten trooppiset saaret tai Välimeren rannikko, joilla se on pitkälti ennustettavissa.

Barbadoksella on vain kaksi sesonkia, kuivakausi ja sadekausi. Siellä säätiedotuksessa ei aina ilmoiteta lämpötilaa lainkaan, vain sateiden määrä ja tiheys päivän mittaan. 

Lapsuuteni olen viettänyt lämpimän meren rannalla, paikassa, jossa säätilat olivat helposti tiedossa päivän tarkkuudella. Kesä alkoi aina 19. toukokuuta ensimmäisellä uintiretkellä (vesi oli silloin 18-19 asteista). Viimeiset pisarat tuli taivaasta toukokuun puolivälissä ja seuraava sade oli odotettavissa syyskuun loppupuolella. Silloinkin ne alkoivat öisin sadekuuroina. 

Kesäkuussa oli +28 C. Heinäkuussa + 32 C. Elokuun alussa + 38 C ja sen jälkeen helpotti, tipahti aina jonnekin + 27 C tienoille. 

Lokakuun lopussa alkoi ruskasesonki, jota jatkui marraskuun loppuun. Marraskuun ensimmäinen viikko (syyslomaviikko) oli aina lämmin, +15-20 C kiepeillä. Sitten alkoivat sateet ja myrskyt aina tammikuun puoliväliin asti, jolloin lämmöt nousivat jälleen +15-17 C ja marketat alkoivat kukkia. 

Helmikuussa kukkivat mantelipuut. Maaliskuussa, kevätloman (ei siellä mihinkään hiihdetty) aikana, kukkivat kirsikat, aprikoosit ja persikat. Pelasimme silloin lentopalloa takapihalla päivät pitkät. Huhti-toukokuussa oli jo varsin lämmin, jotain +20-25 C, mutta satoi aina välillä. Syreenit, kastanjat ja unikot kukkivat pitkin kaupunkia.

Vuodenaikojen taika, toukokuu, Sevastopol, Chersonesus

Sitten oli jo aika avata rantasesonkia. 

Oli toki poikkeuksia. Kaksi kertaa parissakymmenessä vuodessa olen nähnyt siellä lunta ja kaksi kerta oli pakkasta. Kerran kesäkuussa oli hädin tuskin +20 C ja kaikki puhuivat vain siitä.

Kerran pääsin avaamaan rantasesonkini 12. huhtikuuta ja lopettamaan 23. lokakuuta (syyskuun sijaan). Olen kyllä vilukissa, sinä vuonna helmikuussa oli jo valmiiksi + 25 C.

Etelään muutettuaan, kysymys täkäläisestä ilmastosta nousee jokaisessa keskustelussa ensimmäisenä esiin.

Maltan ilmasto on pitkälti samanlainen kuin lapsuuden maisemissani, vielä lämpimämpi, kuivempi ja miedompi vaihteluissa. Vaikka oli minulla siihen tottumista pohjoisten vuosien jälkeen. Kaikki ei palautunut mieleen kertaheitolla, mutta pikkuhiljaa se aukesi.

Vuodenaikojen taika, Wied Fulija

Vaikka Suomesta katsottuna täällä ei ole kuin ikuinen kesä, paikan päällä huomaa, että vuodenajat kuitenkin vaihtuvat. Kasvillisuus reagoi auringonvalon ja sateiden määrään. Vaikka lämpötilavaihtelut ovat varsin maltillisia, 20-30 asteen verran, ne kuitenkin huomaa selvästi. Suomessa vuoden sisäinen vaihtelu voi olla 60-70 astetta paikasta riippuen (+30 tai -30C).

Kesä kestää Maltalla heinäkuusta syyskuuhun, paikallisten omasta mielestä ainakin, koska +25 C ei yllä kesälukemiin. Lapset käyvät koulua kesäkuun viimeisiin päiviin asti, mutta kouluvuosi myös alkaa myöhään, eli 28.-29. syyskuuta.

Kesän on oltava lämmin, +30-35 C on normi. Enemmänkin on joskus sattunut kohdalle, mutta Maltan saarilla se on harvinaista. 

Syksy ilmestyy lokakuun puolivälissä, jolloin lämpötilat alkavat laskea +23-25 C tienoille ja ensimmäiset sadekuurot ropsahtavat kuiville katoille.

Kunnon talvi iskee vasta joulun jälkeen, jolloin voi sattua pari sellaistakin päivää, ettei elohopea nouse kun +10 C asteeseen. Silloin maltalaisetkin puhuvat säästä: jäistä on. Kohdalle yleensä osuu myös muutama myrskypäivä. Myrskyt ovat täällä aika pelottavan voimakkaita. Onneksi täkäläinen tapa talonrakennuksessa pitää talot pystyssä kovimmillakin tuulilla. Puutaloja ei taida Maltalla olla kuin Kippari Kallen teemapuistossa ja nekin varmaan vain kiviseiniin kiinnitettyinä.

Vaikka emme kaikki ole enää sään armoilla, päivittelemistä siinä riittää. Vaikkapa edellisvuonna heinäkuun tienoilla Algarvessa merivedet kylmenivät yhtäkkiä +17 C asteeseen (jokin kylmä virtaus iski), niin se asia ylitti uutiskynnyksen. Surffarit palelivat harjoitellessaan ja joutuivat käyttämään märkäpukuja kesällä, mikä oli ennennäkemätöntä.

Suurimpia sääilmiöitä uutisoidaan maailmanlaajuisesti. Hurrikaanien liikkeet, tulvat, kuivuus, lumimyräkät etelässä, myrskyt – aiheita riittää. 

Vuodenaikojen taika.

Referenssit:

Vuodenaikojen taika.

Yksi vastaus artikkeliiin “Vuodenaikojen taika

Vastaa