Vastuullista vaatetta etsimässä – kun hinta, laatu ja todellisuus eivät kohtaa

Millainen on Vastuullinen vaate?

Olen sen verran vanha, että muistan sellaisiakin aikoja, jolloin shoppailureissut muihin maihin olivat vielä ihan normaalia ja hyväksyttävää ajanvietettä. Ostosreissuihin lähdettiin halvemman hinnan tai poikkeuksellisemman muotoilun takia tai ihan vain huvikseen. Tämä matkailulaji on tätä nykyä mustalla listalla 😊.

Itse en ole varsinaisia ostosmatkoja tehnyt montakaan, mutta hyödynsin matkustamista vaatehankintoihin. Olihan se hauskaakin! Shoppailu ei ollut edes se kaikkein tärkein osa, vaan samalla pääsin tutustumaan uusiin paikkoihin ja välillä ihmisiinkin. Ja olihan se mukava saada vaatekaappiini hieman erikoisempaa ja istuvampaa vaatetta.

Nykyään ei välttämättä tarvitse nostaa takapuoltaan tuolista, vaan kaikki tulee laatikoissa kotiovelle asti. Tavallaan se on mukavampaa, mutta paljon tylsempää. Voi toki käydä yrittämässä kivijalkakaupassa. Jos tuuri käy…

Kannattaako lähteä?

Minulla on näet yksi, varsin henkilökohtainen ongelma paikallisen vaatekaupan kanssa. Suomessa, Virossa ja muualla Baltiassa olen kokoni puolesta melkoinen väliinputoaja. Kun lasten osaston vaatteet lakkasivat mahtumasta päälleni joskus kolmenkympin jälkeen, aikuisten osastolle minulla ei silti oikein ollut mitään asiaa.

Olen lyhyt. 162 senttiä ei edes ole mikään erityisen poikkeuksellinen pituus, mutta kun suuri osa vaatteista tuntuu olevan leikattu noin 168–172-senttisiä naisia silmällä pitäen, se oli sitten menoa. Housujen vyötäröt kiristävät kainaloissa, mekkojen vyötärölinjat häiritsevät kävelemistä ja takkieni selustat näyttävät siltä, että minulla olisi aina laskuvarjo mukanani. Eikä sillä ole paljon vaikutusta, onko vaate kotimainen design-luomus vai tavallista pikamuotia.

Toki Euroopastakin löytyy sopivia vaatteita. Erityisesti italialaiset ja puolalaiset vaatteet ovat usein olleet mitoitukseltaan minulle sopivia. Ongelmana on lähinnä niiden saatavuus. EU:n yhteismarkkinoista huolimatta kaikista verkkokaupoista ei edelleenkään voi tilata tuotteita muihin jäsenmaihin. Eikä täältä Kaunasistakaan tuosta vain lähdetä Gdańskiin tai Varsovaan shoppailemaan.

Neljänsadan euron vaatekaappi Puolasta

Erityisen hyvin muistan raskausajan vaateostokseni. Suomessa tarjonta oli surkea ja hinnat tähtitieteellisiä. Jo silloisilla hinnoilla muutaman kuukauden vaatekaappi olisi maksanut pari–kolme tuhatta euroa. Osta sitten kotimaista, jos jaksat.

Lopulta päädyimme Puolaan, josta ostin lähes kaikki raskausajan vaatteeni yhdestä ja samasta kaupasta, muutamalta puolalaiselta valmistajalta. Rahaa meni yhteensä noin 400 euroa, ja sillä sain melkoisen määrän vaatteita, jopa takin.

Erityisen nerokasta oli niiden suunnittelu. Monet vaatteet soveltuivat sekä raskausaikaan että imetykseen, eikä niistä mahan kadottua enää huomannut, että ne olivat alun perin äitiysvaatteita. Käytin osaa niistä vielä vuosia ihan vain mukavuuden takia. Tarpeettomat myin eteenpäin.

On vaikeaa laskea, kumpi olisi lopulta kuormittanut ympäristöä enemmän: matkustaminen Puolaan vai epätoivoiset yritykset löytää sopivia vaatteita kotimaasta. Suomessa kun lähelle ajamisella tarkoitetaan välillä useita kymmeniä kilometrejä suuntaansa.

Kiinassa olin vihdoin normaalikokoinen

Ensimmäinen Kiinan-matkani oli vaatetuksen kannalta melkoinen ahaa-elämys. Olin kerrankin pitkähkö naisihminen ja siirryin omasta S-koostani uuteen kokoluokkaan L–XL. Se oli hupaisaa! Mutta toisaalta vaatteita löytyi sopivissa mitoissa, tarpeeksi lyhyillä hihoilla, ja valinnanvaraa oli aivan eri tavalla kuin kotosalla.

Olen käynyt Kiinassa useita kertoja parinkymmenen vuoden aikana. Matkoilla olen tutustunut paikalliseen elämään ja tietenkin myös kauppoihin, ostanut tuotteita suoraan valmistajilta ja käyttänyt kiinalaisia brändejä. Siksi minua lähinnä huvittaa ajatus siitä, että kaikki kiinalainen olisi automaattisesti kehnoa laatua.

Minulla on edelleen olemassa Kiinasta vuonna 2008 ostettuja vaatteita. Taitaa tosin olla jo aika päästää ne jatkamaan matkaansa, sillä ne eivät enää mahdu kunnolla päälleni. Mutta lähes kahdenkymmenen vuoden käyttöikä ei mielestäni ole huono saavutus.

Kun aikanaan sopivien vaatteiden perässä joutui matkustamaan toiselle puolelle maailmaa, nyt voin tilata niitä kotisohvalta. Temussa olen ihan keskivertopituinen ja -kokoinen tantta, jolla on runsaasti valinnanvaraa. Oman kokemukseni mukaan mitat on ilmoitettu riittävän tarkasti, materiaalit ovat vastanneet tuotekuvauksia ja laatukin on ollut ihan jees.

En siis tilaa Kiinasta siksi, että haluaisin ostaa mahdollisimman paljon mahdollisimman halvalla, vaan koska löydän sieltä itselleni sopivia vaatteita. Ostaisin aivan mielelläni enemmän puolalaista ja italialaista, jos niitä vain saisi helpommin.

Osta vähemmän, mutta parempaa

Viime aikoina netissä on vellonut keskustelu kiinalaisesta halpamuodista, Temusta, Sheinistä ja vastuullisesta kuluttamisesta. Vastakkain asetetaan usein oletettavasti laadukas ja vastuullisesti tuotettu vaate sekä edullinen kiinalainen tuote, jonka odotetaan hajoavan ensimmäisessä pesussa.

Viitisen vuotta sitten aloittamani ostolakon tarkoituksena oli oppia ostaa vähemmän, harkitummin ja mahdollisimman pitkäikäisiä tuotteita. En ole luopunut tavoitteestani, mutta olen alkanut suhtautua aikaisempaa kriittisemmin ajatukseen, että korkeampi hinta tai tunnettu brändi tekisi hankinnasta automaattisesti paremman.

Vastuullisesti ja paikallisesti tuotettu uniikki design-vaate maksaa. Ymmärrän hyvin kustannusrakenteen – olen sentään opiskellut kauppakorkeassa. Mutta harvalla on mahdollisuus rakentaa koko vaatetuksensa sadan euron T-paitojen varaan. On niitä satasen T-paitoja täällä Kaunasissakin, olen juuri nähnyt. Mutta eipä ollut sinne kauppaan tunkua.

Sitä paitsi korkea hinta ei aina takaa laatua. Brändin logon alla myytävä vaate saattaa ratketa silmänräpäyksessä, kun taas Kiinasta vuonna 2008 ostamani vaatteet ovat edelleen käyttökelpoisia. Jos kallis vaate ei kestä edullista paremmin, miksi maksaisin siitä moninkertaisen hinnan?

Kaunasissakin pienet putiikit myyvät samoissa valikoimissa italialaisia, puolalaisia, liettualaisia ja kiinalaisia tuotteita. Paikallisella kaupalla on toki omat kustannuksensa, mutta valmistusmaa tai ostospaikka ei yksin kerro tuotteen laadusta. Eivätkä jatkuvat viherpesukohut ainakaan lisää luottamusta vastuullisuusväittämiin.

En tietenkään väitä, että Temu tai Shein olisivat ongelmattomia vaihtoehtoja. Mutta jos vastuullinen vaate on kuluttajan ulottumattomissa hinnan, koon tai saatavuuden takia, kuinka realistista on vaatia häntä ostamaan juuri se?

En ole harrastanut varsinaisia ostosmatkoja enää noin viiteentoista vuoteen, tosin aivan henkilökohtaisista syistäni. Enkä väitä, että ostosmatkailu olisi ympäristöystävällistä vain siksi, että matkalaukussa kuljetetaan pitkäikäisiä tuotteita. Mutta en myöskään ajattele, että jatkuva uusien tavaroiden tilaaminen eri puolilta maailmaa olisi automaattisesti vastuullisempaa vain siksi, ettei kuluttaja itse matkusta mihinkään.

Oma ostolakkoni ei siis ole muuttanut perusajatustani: ostan sen, mitä tarvitsen, enkä sitä, mistä näin videon TikTokissa. En myöskään usko sokeasti siihen, että hinta takaa laatua ja vastuullisuutta. Näin minulle myös jää rahaa matkustamiseen ☺️.

Millainen on Vastuullinen vaate?

Referenssit:

• Tuliaisia Liettuasta
• Vastuullinen matkailu – mitä se minulle tarkoittaa?
• Ostolakko: Tahallaan vai vahingossa?
• Ostolakko ilman päätöstä – vastuullinen kuluttaminen on yhä etuoikeus. 

Millainen on Vastuullinen vaate?

Kuvitus:

© Via Per Aspera Ad Astra 2019-2026

Millainen on Vastuullinen vaate?

Millainen on Vastuullinen vaate?