Hyvä matkakohde vai hyvä paikka asua?

Hyvä matkakohde vai hyvä paikka asua?

Matkustaessa tulee helposti vastaan ihania paikkoja, joista ajattelee heti, että täälläpä olisi kiva asua. Meri vieressä, ikivanhoja kivitaloja, kahviloita ja ravintoloita joka nurkassa, palmuja, linnoituksia, pikkukujia, joihin on ihanaa eksyä. Tunnelmointi on kivaa, kunnes pitää yrittää löytää parkkipaikka ja tajuaa, että tie on kapeampi kuin oma auto.

Silloin matkailijan romanttinen näkemys paikasta alkaa saada rinnalleen hieman käytännöllisempiä sävyjä. Minulla vaaleanpunaiset lasit ovat särkyneet vuosien varrella useaan otteeseen: hyvä matkakohde ja hyvä paikka asua eivät välttämättä ole ollenkaan sama asia. Joskus käy tuuri, ja joskus ei todellakaan. Ja kaikkein huvittavinta on, että ne ominaisuudet, joita turistina arvostaa, saattavat asukkaana alkaa ärsyttää suunnattomasti.

Turistina haluan keskelle kaikkea

Kuva otettu Vallettan Ġnien Hastings Gardens -näköalapaikasta marraskuussa 2022.

Matkalla haluaa tietenkin nähdä jotain. En minäkään lähde tuhansien kilometrien päähän istumaan lähiön Prismassa katsomassa, miten paikalliset ostavat perunoita. Haluan vanhaankaupunkiin, linnoituksille, kirkkoihin, museoihin, rantaan, vuorille, toreille ja sinne, missä jotain tapahtuu.

Turistille keskustaa pitää paikansa juuri sinä oikeana paikkana. Kaikki on lähellä, ravintoloita löytyy, ja nähtävyydet ovat kävelymatkan päässä. Illallisen jälkeen ei tarvitse miettiä, miten pääsee takaisin jonnekin kaupungin laitamille. Jos kadulla on paljon ihmisiä, se tarkoittaa yleensä sitä, että paikka elää. Jos terassit ovat täynnä, tunnelma on hyvä. Jos iltakahdeltatoistakin ympärillä liikkuu väkeä, se lisää turvallisuudentunnetta.

Asukkaana alkaa jossain vaiheessa huomata, että väkeä velloo kaduilla huomennakin. Ja ylihuomenna.

Malta näytti asian aika konkreettisesti

Malta on tästä hyvä esimerkki, koska siellä olen ollut sekä turistina että asukkaana.

Turistina Maltalla kannattaa hakeutua lähelle kaikkea. Tosin siellä tavallaan kaikki on lähellä: saari on pieni, historiaa on enemmän kuin yhteen lomaan mahtuu, meri on koko ajan vieressä ja muutaman kilometrin matkalla ehtii vaihtaa maisemaa täysin. Valletta, Mdina, Three Cities, rannikko, kirkot, linnoitukset, kalastajakylät – näkemistä riittää.

Valletta (pääkaupunki), Sliema (turistien suosikki) ja Mdina; Malta, 2021-2025

Maltalla asuminen on täysin eri asia.

Vanhoilla historiallisilla alueilla asuminen voi osoittautua todelliseksi kidutukseksi. Tässä täytyy muistuttaa, ettei saaristolla ole kovin monta paikkaa, joissa historiallista rakennuskantaa ei olisi lainkaan. Joten asumispaikka kannattaa valita viisaasti.

Uutta ja vanhaa sekaisin, Zurrieq, Malta 2021-2025.

Meille kävi ihan oikeasti muutamaan otteeseen niin, että auto oli vähällä juuttua renkaistaan tien reunakivien väliin. Välillä peilit joutui kääntämään sisään, jotta mahtui kujasta läpi. Tai sitten bussi tuli vastaan paikassa, joka oli mielestäni suunniteltu vain hevoskärryillä kulkemiseen. Siinä vaiheessa alkaa aivan eri tavalla arvostaa kartassa näkyvää leveää harmaata viivaa.

Muutamassa kuukaudessa keskiaikaista kujastoa oppii välttämään tehokkaasti. Karttaa osasi jo lukea paremmin, ja auto sai jäädä kotiparkkiin, jos reitti osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. Maltalla on muuten monta aluetta, joissa mahtuu aivan hyvin elämään normaalia arkea, liikkumaan, käymään kaupassa ja ajamaan autolla ilman jatkuvaa hengityksen pidättämistä. Ja toisaalta historiallisilla kujilla ja upeilla rannoilla oli mukava käydä kävelylenkillä.

Kaunas taas yllätti eri tavalla

Kaunasin keskustassa on paljon sellaista, mitä turistikin osaa arvostaa: vanhakaupunki, linna, Laisvės alėja, kahviloita, museoita, kirkkoja, jokirantaa ja ihan riittävästi nähtävää muutamaksi päiväksi. Keskusta on puhdas, hyvin hoidettu ja siellä on helppo liikkua. Mutta toisin kuin Maltalla, turistit keskittyvät täällä hyvin pienelle, muutaman neliökilometrin alueelle. Samoihin paikkoihin, joissa on yöelämää joka ikinen viikonloppu.

Asetuimme tässä maassa ihan ydinkeskustaan asumaan, ja se oli strategisesti aivan oikea ratkaisu, vaikka kesäisin viikonloppuyöt täyttyvät musiikista, pikkutunneille asti juhlivasta väestä ja poliisiautojen ulvonnasta. Jostain syystä poliisilla ei ole parempaakaan tekemistä kuin selvitellä kännipäiden touhuja kävelykadulla. Ei se nyt kovin kivaa ole, mutta mutta…

Mitä pidempään täällä asun, sitä enemmän arvostan asioita, joita tuskin kukaan kirjoittaa matkailumainokseen.

Vilijampolės tiltas – yksi silloista, joka yhdistää Kaunasin keskustan suosittuihin asuinalueisiin, 2026.

Kaunasissa asumispaikan valinta vaatii lahjakkaan sotapäällikön taitoja. Ei, ei täällä sodita, mutta kahden joen yhtymäkohdassa sijaitseva kaupunki on liikenteellisesti aika haastava. Talven ensimmäinen lumisade, peltikolari jossain pahassa paikassa tai yhden sillan tietyöt aiheuttavat sellaisia ruuhkia, että pitää olla evästä mukana, jos töihin joutuu menemään autolla. Moni kolleganikin on muuttanut takaisin keskustaan juuri sen takia, vaikka asuminen siellä on jossain määrin ahtaampaa, kalliimpaa ja tietysti välillä meluisampaakin.

Tässä on juuri sellainen asia, jota turistina ei yleensä edes huomaa. Kaunasin keskustahan näyttää upealta kesät talvet, nähtävyyksiä on yllin kyllin, kahviloita ja kauppoja kilometritolkulla ja kävelykatu on ihanan leveä – tietysti se on: ennen kävelykaduksi muuttamistaan vuonna 1982 se oli nelikaistainen autotie.

Hyvä paikka asua voi näyttää turistin silmiin aika vaatimattomalta

Sitten mennään vaikka Paimioon.

Paimio ei varmaan ole kovin monen suomalaisenkaan bucket listalla, ja ainoat ulkomaalaiset, jotka tietävät sen olemassaolosta, taitavat olla japanilaisia. En ole nähnyt kaupungissa turistilaumoja eikä se komeile sometilien kuvissa.

Silti siellä on nähtävää. On Paimion parantola, joka on kansainvälisestikin tunnettu Alvar Aallon kohde. On 1600-luvun kivikirkko ja Paimion sähkömuseo, jossa olemme itsekin joskus käyneet. On hienoja luontopolkuja ja luonnonsuojelun kannalta merkittävä Paimionjokilaakso.

Kaupungissa on hienoja metsiä, jokimaisemaa ja luontoa ihan niin paljon kuin ihminen kohtuudella tarvitsee. Eli kyse ei ole siitä, että Paimio olisi aivan tyhjä ja tylsä. Pieni se tietysti on.

Asumisen kannalta se, että ruuhkaksi luetaan jokaisesta neljästä suunnasta kaupungin ainoalle valoristeykselle ilmestyvä auto, on omanlaisensa etu. Paimio on riittävän pieni siihen, että moni asia on lähellä, mutta kuitenkin niin lähellä Turkua, ettei tarvitse elää keskellä ei mitään. Kauppaan pääsee, palveluihin pääsee, luontoon pääsee, Turkuun pääsee nopeasti ja moottoritietä pitkin Helsinkiin on reilun tunnin ajomatka. Kaikkiin asiointeihin ei tarvitse varata puolta päivää.

Turistille tämä saattaa kuulostaa aika epäseksikkäältä. Asukkaalle ei.

Miksi näin käy?

Ero on tietenkin siinä, mitä kyseisestä hetkestä hakee. Turistina etsitään poikkeuksia, asukkaana toimivaa arkea.

Olen huomannut myös oman blogini kommenteissa, että ihmiset hakevat matkoilla niitä asioita, jotka heidän omasta arjestaan puuttuvat. Olen juuri vastannut kommenttiin, jossa lukija oli aivan eri mieltä meidän ihannoimistamme Masurian maaseutumajoituksista. Siinä missä itse pakenimme lomalla kävelykadun melua, lukija halusi matkoilla hakeutua vilkkaan kaupunkielämän keskelle, koska hänen omalla asuinseudullaan ei kuulu kuin puimureiden ääniä pari kertaa vuodessa.

Näinhän se on: ihminen haluaa aina sitä, mitä häneltä puuttuu. Jos kotona on metsää, haluamme kaupunkiin. Jos kotona on kaupunkia, haluamme vuorille. Jos kotona sataa vaakasuoraan, palmupuu helteisellä rannalla näyttää huomattavan houkuttelevalta.

Matkailussa poikkeuksellisuus on plussaa. Se innostaa ja antaa uusia elämyksiä. Asumisessa jatkuva poikkeuksellisuus alkaa nopeasti käydä työstä.

Normaali arki rakentuu hyvin arkisista asioista: pääseekö töihin ajoissa, onko lähellä ruokakauppa, voiko illalla lähteä kävelylle, onko ympäristö turvallinen, saako auton johonkin, toimiiko julkinen liikenne, onko luontoa lähellä ja pystyykö tavallisena marraskuun tiistaina pääsemään kauppaan niin, ettei se vaadi erillistä tuntien projektia.

Harva valitsee lomakohdetta sillä perusteella, kuinka nopeasti pääsee terveyskeskukseen tai löytyykö lähistöltä hyvä ruokakauppa. Asuinpaikkaa valitessa nämä voivat kummasti nousta listalla ykkössijalle.

Mutta tämä kaikki on tietenkin oma valinta

Joku saattaa haluta asua keskellä Maltan Sliemaa tai Birkirkaraa, koska siellä on parhaat ostoskeskukset koko saaristolla. Joku rakastaa suurkaupungin vilinää ja alkaa ahdistua jo ajatuksesta, että lähin naapuri olisi sadan metrin päässä. Jollekin Paimio on unelma, toiselle rangaistus.

Minä arvostan asumisessa rauhaa, luontoa, toimivia palveluja ja sen verran sujuvuutta, että aikaa jää elämisellekin. Nuo eivät tietenkään ole universaaleja hyvän asuinpaikan kriteerejä. Ne ovat minun kriteerejäni.

Tuskin on myöskään olemassa paikkaa tässä maailmassa, joka olisi yksiselitteisesti hyvä matkakohde tai hyvä paikka asua. On vain erilaisia paikkoja ja erilaisia ihmisiä.

Turistina saatan viihtyä loistavasti paikassa, jossa en haluaisi asua päivääkään. Asumisen kannalta se paras paikka voi olla sellainen, josta turistiesitteen tekijän olisi vaikea keksiä ensimmäistäkään myyntilausetta.

Hyvä matkakohde vai hyvä paikka asua?

Referenssit:

• Millainen on Malta asuinmaana?
• Paimion Sähkömuseo
• Majoituksiamme Masuriassa
• Kaunas lapsiperheille
• Autolla Euroopassa – Via Baltica
• Vuoden 2025 mieleenpainuvimmat matkamme

Hyvä matkakohde vai hyvä paikka asua?

Kuvitus:

© Via Per Aspera Ad Astra 2019-2026

Bannerin kollaasi:

ChatGPT / OpenAI