Päiväretki Vilnaan

Vilna.

Vilnaa pidetään Baltian mittasuhteissa suurkaupunkina yhdessä Riian, Tallinnan ja Gdanskin kanssa. 

Vilnasta yritin saada otetta useaan yritykseen. Nyt vierailimme kaupungissa hienona kesäpäivänä ihan vain ihailemassa maisemia ja käymässä museoissa. 

Minä en edelleenkään pysty näkemään kaupungissa sitä taianomaista kauneutta, jota moni liettualainen tuttavani povasi. Heille Kaunas on vain kaupunki (koska he sattuivat syntymään sinne) ja sitten Vilnassa on sitä jotakin. Suurkaupungin hohdetta. Auraa. Ei ole Aura- mutta Neris-joki on kyllä.

Vilnan vanhakaupunki on suuri? Kyllä. Hyvin hoidettu? Ehkä. Mukava? Ei. Sieltä en saa sitä kodinomaista tunnelmaa, mitä Kaunasista tuli ensimmäisenä vastaan. Ei sen takia, että satuimme asumaan juuri Kaunasissa, mutta se tunnelma on ainutlaatuinen, käsin koskettava ja lämmin. Vilnassa on toki enemmän hienoja rakennuksia, mahtavia pilvenpiirtäjä, isommat ostarit, enemmän ihmisiä ja autoja. 

Ehkä paikallisten Vilnan ihailu on samaa sukua, mitä virolaisten Tallinnan tai suomalaisten Helsingin. On siellä kiva käydä, mutta onko sellaisessa niin kiva asua? 

Silloin syksyllä Vilna jätti minut kylmäksi. Luulin, että se johtui koleasta säästä. Mutta eihän kaupunki säväyttänyt nytkään. Minua jotenkin ärsyttää, että kapeita vanhankaupungin katuja on jätetty ajoväyliksi, joten jalkakäytävät ovat yhtä kapeita kaistaleita, jonne ei mahdu kävelemään.

Joka ravintolan ikkunat katsovat joko ajotielle tai parkkipaikalle. Terassit ovat suoraan ajoväylän kyljessä. 

Kaunasin vanha kaupunki on tietysti suunnilleen yksi katu, mutta se on sentään kävelykatu. 

Sokkeloinen ja vaikeasti hahmotettavissa oleva on edelleen vaikutelma, jota sain Vilnasta. Olimme koko päivän seuranneet karttaa, ja silti on eksytty sekä osa nähtävyyksiä jäi löytämättä. 

Yhden päivän aikana Vilnaa ei kertaa kaikkiaan pääse näkemään. Sitä on vain aivan valtavasti. Pitää olla valmiiksi tutkittu paikat, missä haluaa käydä, missä syödä yms. Muuten ei hommasta tule mitään.

Gediminasin linnan tornin olimme sentään löytäneet. 

Vilnassa on vaikea suunnistaa senkin takia, ettei juuri mitään maamerkkejä näy kauempana. Korkeuseroja ei kaupungissa ole. 

Kukkulalla oleva Gediminasin tornikin tulee näkyviin vasta viimeisillö metreillä ennen itse nähtävyyttä. Joten navigaattori on tarpeen.

Itse Gediminasin tornin museo oli hienoinen pettymys. Ehkä kannatti ostaa se yhdistelmälippu, jolla pääsisi kolmeen sillä alueella sijaitsevaan kohteeseen. Tietää sitten. Kaunasin linnan museo oli puolet edullisempi ja hauskempi vaikka pieni sekin oli.

Gediminasin torni on periaatteessa vain kallis pääsylippu näköalapaikkaan. Mitään muuta virkaa sillä ei ollut. Oli se halvempi kuin ostaa oma drooni kuitenkin.

Taas ex-tempore museotuttavuus Rautatiemuseo oli varsin hauska. Sinne kannattaa suunnistaa erityisesti lapsiperheiden. Monia museoesineitä sai kokeilla käytössä ja nähdä, miten vanha tekniikka toimi. Esittely oli hauska ja opettavainen, lapset tuntuivat viihtyvän siellä. 

Meillä jäi näkemättä tältä erää vielä Pyhän Annan kirkko, jota kehutaan arkkitehtuuriseksi helmeksi. (Olen vahingossa eksynyt sinne äskettäisellä työreissulla, joten sain kuvattua yleisesti kirkon rakennusta. Upea kokonaisuus se on.)

Muuten olemme kiertäneet kaikki päänähtävyydet.

Sanoisin, että päiväretki, sellainen hyvin suunniteltu, on ihan jees.

Silti, minulle jäi sellainen fiilis, että jos haluan todellakin tutustua Liettuaan, menisin Kaunasiin, liettualaisten kaupunkiin. Eikä Vilnaan. Vilna jätti turistirysän vaikutelman eikä se vaikuttanut yhtään aidolta Liettualta. 

Ruokailla kannattaa samalla tavalla paikoissa, joita paikalliset suosivat. Ennen klo 18 ruuhkaa ei juuri missään ole, paitsi turistialueilla tietysti. 

Grill London, Sushi Lounge, Berneliu Uzeiga, Can Can Pizza – eli samat paikallisten pienketjut mitä Kaunasissakin löytyy.

Vilnassa on myös jokiranta, mutta jostain syystä se on sen verran erilleen vanhasta kaupungista, ettemme eksyneet sinne kertaakaan. Jokea seuraa kaupungin uudempi osa, jossa kävin paljonkin erilaisilla työreissuilla, mutta ei siellä ole mitään sen kummempaa katsomista. Jokea kannattaa hyödyntää jokiristeilyn verran. Näitä kehutaan. Emme olleet risteilemässä Vilnassa, mutta Trakaissa kyllä. 

Ainoa ostari, missä olen Vilnassa ikinä käynyt sisällä, haukuttiin maanrakoon paikallisten toimesta. Mihinkään suurempaan ja parempaan emme olisi jaksaneet lähteä, koska sinne on vähintään puolen tunnin bussimatka. Enkä oikein usko, että siellä olisi mitään sellaista, mitä en ole vielä nähnyt maailmalla. 

Loppujen lopuksi pakko todeta, ettei Vilnasta ole mun lempikaupungiksi. Ei ollut syttynyt rakkautta ensimmäisestä eikä toisesta silmäyksestä. Toki, voi olla, että olen vain nähnyt liikaa kauniita kaupunkeja, joista moni sai pitää oman historiansa ja kauneutensa eikä ole saanut osakseen Neuvostoliiton kaivureita niin kuin Vilna. Voi olla, että olen “ylensyönyt” tai pääkaupungit eivät vaan ole juttuani. Tykkään vihreydestä, rauhallisuudesta ja avarasta tilasta myös kaupunkisuunnittelussa. 

Silti, Vilna on käymisen arvoinen kohde, edes sivistyksen nimissä. 

Vilna.

Referenssit:

• Missä olit silloin? – Heinäkuu
• Visit Vilnius | Unexpectedly Amazing 
• Ravintolasuositukset Kaunasiin
• Vieraanvarainen Kaunas
• Syksyisiä kuvia Vilnasta
• Portals.org 

Päiväretki Vilnaan

.