Road trip 4292 – Day 1. Malta – Italia.
Tällä kerralla matkanteko on sujunut ja toisaalta ei ole sujunut eri tavalla, kuin millään muulla road tripillä tähän mennessä.
Matkan oli tarkoituskin kestää vähän pidempään, mutta tie puristi ja aikataulut pettivät eri kohdissa, mitä oli alun perin suunniteltu.
Yksi pitkään bucket- listalla ollut kohde tuli napattua matkan varrelta sekä pari itselleen uutta maata tuli katsastettua.
Reitti ei ollut lyhin mahdollinen sekä paljon tuli ajettua ylimääräistä ihan vaan sightseeing tarkoituksella.
Merkillistä oli se, että Google mapsin mukaisista 4137 kilometristä aikajanalle tallentui vain 3838 km ja auton trippimittariin oli kertynyt 4292 km. Viimeinen lienee kaikista tarkin lukema. Osa ajetuista teistä kulki Googlen mukaan pellolla.
Majoituksista otin kuvia vain silloin, kun se oli jollain tavalla poikeuksellinen. Suurin osa tämänkertaisista majoituksista olivat mitäänsanomattomia, keskinkertaisia kämppiä, joista ei jää muistiin mitään erityistä parin kuukauden päästä.
Olimme omaksi harmiksemme liikkeellä tosi huonolla hetkellä, Euroopan yleisen lomailun aikana, joten valinnanvaraa ei juurikaan ollut. Vain ylihintaiset ja surkean arvostelun saaneet majoitukset olivat tarjolla, mutta kun sijainnista ei tarvinnut juuri välittää, improvisoimme niiden perusteella uusia reittejä. Lopputulos oli siten aivan kelvollinen.
Majoitusten kirjo on myös kaventunut viime vuosina, koska moni lyhytaikainen majoittaja lopetti ja siirtyi pitkäaikaisiin vuokriin: koronan ja sittemmin sodan aikana lyhytaikaisista vuokrakohteista ei ollut tarpeeksi kysyntää. Pidempiaikaisia meni sitäkin paremmin kaupaksi.
Ajamisen kannalta reitti ei ollut kummoinen: paljon pieniä ja hitaita teitä, joiden varrella ei ollut juuri mitään mullistavaa.
Yleisesti ottaen tuli huomattua, ettei pelkkiä pikkuteitä pitkin ajaessa pääse mihinkään. Pitää aina välillä siirtyä isommille teille, että maisemat vaihtuu.
Pienempiä teitä on kivempi ajaa silloin, kun isompi siirtymä on suoritettu lentokoneella tai junalla ja paikallisesti liikutaan vuokra-ajoneuvolla (autolla, skootterilla tai polkupyörällä). Itse olemme viettäneet tällä tavalla kaksi viikkoa Portugalissa (Lissabonissa ja Algarvessa). Menetelmä sopii täydellisesti myös saarihyppelyihin.
Day 1. Zurrieq, Malta – Lamezia Terme, Italia
Maltalta lähtö oli jo jokseenkin tuttua puuhaa ja ajoa satamaan ei ollut kuin 20 min. Jännitystä ilmassa oli silti, koska edellinen päivä oli mennyt autoa pakatessa ja siivotessa. Olimme nimittäin jättämässä koko pikkuruisen saarivaltion taaksemme. Pitää tuulettua jälleen kerran. Maltalle jämähtäminen näinkin moneksi vuodeksi oli pitkälti koronavuosien syytä, asiat hidastuivat monin tavoin.
Koko omaisuuttamme ei autoon tällä kerralla yritettykään tunkea, vaan suurin osa oli lähetetty jo aikaisemmin rekan kyydissä.
Tämän matkan aikana tuli todettua, että kauniita kyläteitä pitkin ajeleminen kannattaa vain silloin, kun tarkoitus on pyöriä saman seudun sisällä. Niitä pitkin eteneminen on täyttä tuskaa: 30-50 km/h nopeusrajoituksesta huolehtivat tehokkaasti jatkuvat liikenneympyrät, maataloustekniikka ja kyseisten kylien asukkaat.
Paras tapa tehdä pidempiä matkoja Euroopassa on vaikkapa siirtyä yhden päivän aikana sinne seudulle, jonka haluaa koluta, ja seuraavana päivänä viipyä siellä. Sitten taas moottoritiepäivä.
Italiassa se oli ainoa keino edetä mihinkään, koska maa on lievästi sanottuna pitkä. Teoriassa sen pystyy ajamaan yhdessä päivässä läpi, mutta käytännössä se tarkoittaisi 17-18 h keskeytymätöntä ajamista, johon pystyy aniharva.
Tällä kerralla Italian osuuteen meillä meni kokonaiset kolme päivää.
Osittain suunnitelmat menivät pipariksi meidän omasta ylioptimistisesta ajankäytöstä. Heti ensimmäiseksi meidän piti saada alle uudet renkaat, jotka varasimme etukäteen. Pozzallossa laivalta pääsy viivästyi (tietysti) puolella tunnilla. Cataniassa ajaminen ei ollutkaan niin nopeaa ja yksinkertaista, koska kaupunki oli täynnä autoja ja yksisuuntaisia teitä.
Vaikka olimme puoli tuntia myöhässä sovitusta ajasta, italialaisen korjaamon asiakaspalvelu ei muuta kuin hymyili ja pyysi ajamaan ovelle. Etelä-Euroopan ajankäyttöön liittyvästä kulttuurista on siis hyötyäkin.
Puolitoista tuntia meni siihen, että saimme uudet Michelinit autoon ja matka sai jatkua. Hämmästyttävä ero ajomukavuudessa on kulahtaneilla ensiasennusrenkailla ja uusilla perinteisen laatumerkin renkailla.
Mikä oli meidän pääasiallinen taiteellinen tekeminen Italiassa? No, ajoimme Gallerioista läpi. Niitä oli kymmeniä. Galleria on italiaksi tunneli.
Täytyy sanoa, että Italian moottoriteistä on ilo maksaa. Tietulleihin meni muutama kymppi, mutta niitä pystyy ajamaan varsin vaivattomasti vaikka 200 km/h, jos pokka kestää. Nimittäin teiden kunto on loistava, mutta baanoiksi ne ovat varsin mutkikkaita. Pienemmät maantiet olivat täynnä reikiä, joista isoimmat suorastaan vaarallisia.
Siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt painaa kaasua baanalla, meidän teki mieli uimaan ja nukkumaan. Edellisyön olemattomat yöunet ja herääminen heti kolmen jälkeen alkoi painaa takaraivossa.
Adrianmeren rannat ovat tunnetusti hienoja hiekkarantoja, mutta Tyrrhenanmeren rannikko on enimmäkseen tummahkoa kivikkoa. Nyt tuli kokeiltua myös sitä. Vesi onkin sitten tosi kirkasta, niin kuin kivisillä rannoilla yleensä.
Majoitus
Casa Sissy oli niitä harvoja mainostamisen arvoisia majoituksia. Siinä oli kaksi erillistä huoneistoa, yksi ja kaksi makuuhuonetta. Meillä oli se isompi kämppä, johon mahtuu nukkumaan neljä henkilöä.
Majoituksesta on lyhyt matka paikalliselle lentokentälle ja kauppaan sekä moottoritie kulkee ihan vieressä, joten suurta mutkaa ei tullut tehtyä. Lähimpään rantaan on tosin kolmisen kilometriä, joten se sopii parhaiten juuri autolla liikkuville lapsiperheille. Kämpässä oli myös pesukone ja kuivuri sekä reilunkokoinen kylpyhuone.
Sisustus oli toki aika vaatimatonta, mutta kaikki oli siistiä, puhdasta ja toimivaa. Sängyt olivat mukavia. Parkkipaikka oli katoksen alla pihapiirissä, joten täpötäysi kuorma arvokkainta tavaraa sai olla turvassa.
Naapurin koiria piti lahjoa suolakekseillä ja kanan paloilla, etteivät ne haukkuisi joka kerta, kun me liikuimme pihalla 😁.
Road trip 4292 – Day 1. Malta – Italia.
Referenssit:
- Täydellisen Kreikan saaren metsästys
- 4513 Archives – Via Per Aspera Ad Astra – 4513 km pitkä postaus
- Road Trips Archives – Via Per Aspera Ad Astra
- Orazio Sicali (autokorjaamo)
- Miten pakkaan Road tripille? – In Via
Muut postaukset tässä sarjassa:
- Road trip 4292 – Day 1. Malta – Italia – In Via (tämä artikkeli)
- Road trip 4292 – Day 2. Pitkin Italiaa – In Via
- Road trip 4292 – Day 3. Italia – San Marino – Slovenia – In Via
- Road trip 4292 – Day 4. Slovenia – Kroatia – Unkari – Slovakia – In Via
- Road trip 4292 – Day 5. Slovakia – Puola – In Via
- Road trip 4292 – Day 6. Puola – Liettua – In Via
- Road trip 4292 – Day 7. Kaunas, Liettua – In Via
- Road trip 4292 – Day 8. Liettua – Viro
Mulla on aina ollut haaveissa päästä road tripille Eurooppaan. Tosin enemmän tuota Puolaa haluaisin kiertää autolla mutta toki muihinkin maihin menisin.
Aloita Puolasta, ihan oikeasti. Siinä maassa on se jotakin ❤️.
Seikkailulta kuulostaa, mutta varmaan joku muu kuu kuin elokuu olisi ideaalimpi rahanmenon ja ruuhkien kannalta. Mutta kaikkeenhan sitä sopeutuu ja kiva kun hyvät majapaikat Italiasta löytyi 👌
Niinpä, elokuu ei olukaan missään nimessä hyvä ajankohta. Majapaikkoja oli tosi vaikeaa löytää. Mutta muuten olisi ihan jees hetki.
Tuo ranta näyttää ihanalta! Haluaisin tehdä rantaroadtripin Suomessa siitä olis hyvä aloittaa 😃 sitten vois ottaa mallia näistä Euroopan seikkailuista! Kiva kun jaat teidän reittiä 😊
Suomessa oltiin joskus road tripillä Turusta Ouluun. Siitä on aikaa pari kymmentä vuotta, mutta hyvin muistissa on Yyteri ja muita rantoja. Juuri juhannuksen aikana ajettiin. Se oli muistaakseni ensimmäinen yhteinen road trip.
Reittien jakaminen on yleistä, mehän kaikki haetaan inspiraatiota toisten reiteistä ja majoituksista. On olemassa myös kokonainen FB ryhmä sitä varten 🙂.
Varsin mukavalta näyttävä tuo majapaikka, pitkälti sellainen, jossa itsekin tykkään majoittua. Italiassa en olekaan ajanut Pohjois-Italiaa lukuun ottamatta, mutta positiiviset fiilikset ovat ajamisesta tuolta jäänyt. Eteläisempikin Italia kuitenkin kiinnostaisi.
Juu, majoitus oli tosi hyvä.
Etelä-Italia on eritäin mielenkiintoinen kokonaisuus. Rantojen lisäksi sen vuoristot ovat hienoja. Sinne pääsee patikoimaan keväästä syksyyn. (Loppuvuosi menee lasketellen.) Saaman reissun aikana voi kokea sekä rantaelämää että patikointia. Suosittelen syys-lokakuutta, silloin ei ole enää kovin kuumaa, mutta merivesi on vielä hyvin lämmin. Myös turistien määrä laskee dramaattisesti. Edellisellä kerralla ajettiin siellä syyskuun lopussa ja se oli mielestäni paras hetki.
Tätä oli mukava lukea – ja kuvia katsella. Voisitko koota sellaisen ”kamalimmat majoituspaikat ikinä” -tyylisen postauksen, kiinnostaisi. Toki myös ”parhaat majoitukset ikinä” -tyylinen juttu kiinnostaa!
Kiitos juttuvinkistä! Yritän.
Joskus takavuosina asuntoautoreissulla taktiikaksi tuli aika äkkiä se että moottoritietä kohteeseen ja siellä sitten ihmetellään ja tutkitaan ympäristöä. Tähän päädyimme kun jossain kohdassa päätimme pikkuteitä pitkin ylittää Italian alpit. Aikaa meni ja sai tosissaan vääntää asuntoauton kanssa. Umpikujiinkin päädyttiin, vaikka kartta kertoi tien menevän. Oli ehkä mennyt joskus esihistoriallisella ajalla kun on kuljettu vaikka hevosella.
Vuoristotiet ovat todella mutkikkaita ja paikoitellen vaarallisia vielä tänäkin päivänä eivätkä kartat ole päivitetty. Meilläkin meni moneen otteeseen sormi suuhun, kun siellä, missä kartassa on tie, oli umpikuja.
Eivätkä paikallisetkaan käytä niitä pikkuteitä kun erittäin paikallisiin ajoihin.