Samarqand, Samarkand…
Kun olen eilen puhunut kollegan kanssa joulukuisesta matkastamme Samarkandiin, hän mainitsi olevansa pettynyt siihen. Hänelle kaupunki oli ennestään tuttu ja nyt talvisessa oloasussa se ei tehnyt minkäänlaista vaikutusta. Hän oli odottanut vieraita varten koristeltua Samarkandia, niin kuin kaupungilla on yleensä tapana.
Itse olen ollut hyvin tyytyväinen matkaan. Minusta talvella matkustamisessa on omia hyviäkin puolia, vaikka on siinä omat riskinsä: sää voi olla mitä vain, eikä paikat ole niin kauniita kuin kesäisen auringon alla. Oli kuitenkin hienoa, että kävimme siellä nyt talvella.
Kaupunki oli rauhallinen, turisteja oli todella vähän. Saimme katsella ja kuvata paikkoja rauhassa. Ilmat olivat mukavia melkein koko matkan ajan ja vain viimeisenä päivänä alkoi sataa räntää. Muuten Samarkandissa oli mukavat 14 astetta lämmintä.
Saimme olla hotellissa kolmistaan eli meidän työporukan lisäksi ketään asiakkaita ei juuri silloin ollut. Hotellin valinta oli myös taitolaji. Uzbekistanissa voi vaihtaa hotellia lennosta, vaikka meille se kuulostaa hullulta. Jos varattu huone/hotelli ei miellytä, niin sitten lähdetään omille teille. Näin kävi meille Samarkandissa. Ensimmäisessä hotellissa ei ollut lämmitystä, joten sen hylättiin saman tien.
Tähän pitää mainita, että sinä hetkenä koko kaupungissa ei ollut lämmitystä eikä vettä suuren tietyön vuoksi. Samarkandia ehostetaan nyt tulevaa huippukokousta varten. Tietyö nimettiin jo punaiseksi matoksi paikallisten keskuudessa. Ennätän tässä jo huomaamaan kauhistuneita katseita: kyllä meidän hotellissa oli lämmintä ja vettä tuli hanasta, koska siellä oli ilmastointilaitteet, oma vesitankki, pumppu ja vedenlämmitin. Epäilen, että siellä oli myös oma generaattori kaiken varalta.
Hotelli
Grand Samarkand Hotellissa on kaksi osaa: kolmen ja neljän tähden vaihtoehdot vastakkaisilla puolilla katua. Kolmetähtinen osa oli remontissa kesää varten, joten olimme neljän tähden osassa hotellia.
Hotelli oli itsestään elämys. Huomasin, että itämainen koristeellisuus näkyy Samarkandissa ylipäänsä enemmän kuin vaikkapa Tashkentissa tai Kokandissa. Hotellin sisustus oli yksi elävä esimerkki. Tuskin olisin kämppääni näin sisustanut, mutta Samarkandin kontekstiin se on sopinut täydellisesti. Runsaasti kultaa, yksityiskohtia, antiikilla ja tauluilla koristettu rehevä talvipuutarha – ja sen kaiken kruunasivat joulukoristeet.
Kaupunki
Samarkand pitäisi oikeasti kirjoittaa Samarqand. Hyvin moni uzbekistanilainen kaupunki on päässyt maailmankartalle omalla venäjänkielisellä nimellään uzbekinkielisen nimen sijaan. Se on periaatteessa vääryys, koska nimien kuuluu olla kansallisen kielen kirjoitusasussa. Nyt monien kaupunkien nimet löytyvät netistä monella eri kirjoitusasulla, niin kuin Rishtonin kohdalla, jota kutsutaan myös Rishtaniksi. Toivottavasti asia korjaantuu ajan myötä.
Alue on ollut asutettuna tuhansia vuosia ja sen historia on varsin myrskyinen. Alkuperäisasukkaiden lisäksi sitä valloittivat Aleksanteri Suuri, persialaiset, turkkilaiset, mongolit Tšingis-kaanin johdolla sekä venäläiset. Uzbekkien valtakausi sijoittui vuosiin 1490-1850 ja uudelleen vuoden 1991 jälkeen, jolloin Neuvostoliitosta tuli historiaa.
Uzbekistanissa on selvästi esillä enimmäkseen juuri tuo uzbekkien kulta-aika, jonka päähahmona on Amir Temur. Hänelle on pyhitetty monia museoita, patsaita ja runoja, mutta turistit kysyvät ensitöikseen, montako vaimoa hänellä oli. 23 vaimoa, joista 4 virallisia, kruununperijöiden äitejä ja loput muuten vain kivaa seuraa.
Amir Temurin hauta
Amir Temurin aikana Keski-Aasiassa kukoistivat tieteet sotataiteen rinnalla. Sen takia palatsien ja moskeijoiden lisäksi alueelle pystytettiin monia observatorioita, yliopisto ja kirjasto. Silloin nykyisen Uzbekistanin alueella sijaitsi useita kaanikuntia: Samarkandin, Kokandin, Hivan ja Buharan.
Samarkand on yksi koko ihmiskunnan historian merkityksellisimpiä klustereita ja Keski-Aasian kulttuurin ja historian pääkaupunki sekä komeilee Unescon kohdelistalla. Samarkand oli myös Silkkitien suurimpia pysäkkejä.
Registon
Bibi-Khonymin hauta
Shohi Zinda
Dehqon Siyob Bozori
Perinteinen itämainen bazaari, yksi vanhempia maailmassa.
Juna
Muita kuvia kaupungiLta
Samarqand, Samarkand…
Referenssit:
- UNESCO World Heritage Sites in Uzbekistan – Everything Everywhere
- Käsityöläisten kaupunki – Via Per Aspera Ad Astra
- Uzbekistanin historia – Wikipedia
- Grand Samarkand Superior
- Mystinen Uzbekistan – Via Per Aspera Ad Astra
- Uzbekistan railways
Samarqand, Samarkand…
Samarqand, Samarkand…
Mielenkiintoinen postaus, Stan-valtiot kiinnostavat kovasti matkakohteina. Upean kauniita rakennuksia myös, ah tuota syvänsinistä väriä!
Tuo Samarkandin arkkitehtuuri on kyllä kiehtovaa. Nuo sinisen sävyt ovat niin kuvauksellisia.
Mulla on muuten sama, että on kiinnostavaa asua erikoisissa hotellihuoneissa, vaikka oman kotini haluan pitää minimalistisena.
Onko siellä laskutaito heikko vai missä kunnossa ne paikalliset portaita kävelevät, jos aina saa eri määrän? 😀
Paljon hienoja värejä ja yksityiskohtia löytyy paikasta kuviesi perusteella. Oikein mielenkiintoisen näköistä.
Kiitos!
Ilmeisesti meihin noiden portaiden taika ei vaikuttanut, kun saimme saman määrän ylös-alas 😉.
On ollut mielenkiintoista lukea kokemuksistasi Uzbekistanissa talven aikana. Nyt hienot kuvasi Samarkandista saivat minut kommentoimaan, kun palauttivat mieleen matkan, josta olin haaveillut lähes 40 vuotta. Onneksi matka Silkkitiekaupunkeihin toteui reilut kaksi vuotta sitten. Piti ihan googlesta tarkistaa, kuka on Amir Temur, sehän on Timur Lenk alkuperäisellä kielellä. 🙂
Kiitos paljon kommentistasi! On upeaa, että haavematkasi toteutui. Uzbekistan on ehdottomasti käymisen arvoinen maa.
Se ihmetytti, miksi netissä Amir Temuria välillä kutsutaan Timur Lenkiksi. En tavannut täällä kertaakaan sitä nimeä. Ehkä sille on jokin selitys, mutta en tiedä vielä. Uzbekistanissa, sekä uzbekin että venäjän kielillä tuo suurtekijä kulkee nimellä Amir Temur. Kirjoitusasuun Amir Timur olen kyllä törmännyt.
Tässä on vielä alkuperäisellä (eli uzbekin kielellä) oleva info: https://uz.wikipedia.org/wiki/Amir_Temur
Onpa tosi hienoja kuvia, todella paljon upeita yksityiskohtia. Minun silmään Samarqand näyttää oikein kivalta, en minä myöskään osaisi olla tuollaisessa paikassa pettynyt. Ja mikä parasta, aurinko näyttää paistavan ja turistit puuttuvan, niin mikäpä siinä on matkatessa!
Oli omastakin mielestäni varsin onnistunut matka. Suomalaisena osasin erityisesti iloita muiden turistien puutteesta 😂