Introvertti-sunnuntai

Introvertti-sunnuntai - Kello lähentelee aamuseitsemää
Kello lähentelee aamuseitsemää

Introvertti-sunnuntai.

Huomasin itsekseni, etten tykkää jakaa muiden ihmisten kanssa negatiivisia tunteita, ikäviä tapahtumia tai muuta ei niin kivaa asiaa. En tykkää valittaa lainkaan. Minulle tulee äärimmäisen nolo tunne siitä, että joku kauhistelee tai säälii minua. En viitsi edes pyytää apua, jos asialle ei voi tehdä mitään. Jos pyydän apua, niin toivon että kyseisellä ihmisellä on ongelmaani ratkaisu. 

Näin tosin näyttää siltä, että minulla on kaikki aina hyvin, koskaan en ole allapäin ja myös leuhkin liikaa. 

Itsekin aina yritän ratkaista toisten ongelmia ja auttaa konkreettisesti, vaikka joskus ihminen haluaa vain kuuntelevaa seuraa. En osaa olla sellaista seuraa ja sekin on äärimmäisen noloa. En osaa erottaa, milloin joku tarvitsee neuvoa ja apua ja milloin vuodatus on ihan vain tyhjää plörinää. 

Sen takia minulla on hyvin vähän ystäviä. Olen hyvin valikoiva introvertti ja vältän ihmisiä kaikin keinoin. Toisaalta, jos yhteys syntyy, se kestää vuosikausia. Mun harvojen ystävien joukossa on ihmisiä, joiden kanssa ystävyys on kestänyt liki 40 vuotta. 

Introverteilla ei muuten ole ongelmia hankkia itselleen ystävyyssuhteita. He ovat hyviä kuuntelijoita (eivätkä välttämättä heti ryntää etsimään ratkaisua kuten minä), niinpä ihmiset tuntevat vetoa heihin. 

Silti välillä tunnen tarvetta piiloutua ihmisiltä. Silloin, kun refleksoin, tykkään refleksoida yksin. Luen, käyn lenkillä, kirjoittelen, kuvaan, muuten vain lepään. 

Jos jotain puuttuu nyt, niin luonnon läsnäolo. En muista milloin olisin asunut näin keskellä kaupunkia. Ehkäpä Pietarissa vuoden 2000 tienoilla ja sitä ennen 1993 Gorlovkassa. Kaipaan lähelleni merta

Nyt luonnossa on menossa se tylsin vaihe, jolloin syksyn viimeiset rippeet on siivottu pois. Myös nuo jäiset krysanteemit on leikattu pois ja kukkapenkit on peitetty muoveihin odottamaan kevättä. 

Kevättä ilmassa on, välillä. Ja välillä taas taivas peittyy harmaaseen harsoon ja tuuli puhaltaa koleasti. Odotan kuitenkin, että tätä välivaihetta ei tule kestämään pitkään, koska jo helmikuun puolivälissä mantelipuiden pitäisi puhjeta kukkaan. Olen selvitellyt asiaa 😁. Muuten mulla loppuu kohta puoliin kuvamateriaali. Kuka jaksaisi katsoa harmaata taivasta ja kellastunutta nurmikkoa blogissani?

Introvertti-sunnuntai.

Referenssit:

Yksi vastaus artikkeliiin “Introvertti-sunnuntai

Vastaa