Kotitoimisto

Kotitoimisto etätyöhön kotoa käsin , beach, ranta

Vuosia on keskusteltu siitä, kuinka kivaa olisi tehdä töitä kotona etänä etelässä. Nyt valitetaan sitä, miten kauheaa on olla kotona yksin (jos tuuri käy) tai perheen kesken tekemässä etätöitä. Aurinko paistaa niin, ettei monitorista näy mitään… Kotitoimisto – kotoa käsin

Olen tehnyt töitä kotoa käsin vuosia. Coronacalypsis ei sinänsä muuttanut omaa suhtautumistani etätyöhön, mutta olo on silti hyvin outo. Pakottamalla asiat eivät suju niin leppoisasti kuin vapaaehtoisella työjärjestelyllä.

Asetelma on erilainen. Yleinen epämääräinen tilanne, taloudelliset huolet ja alituinen pelko, jos kuitenkin koronavirus iskee itseensä kovemmin, kuin oma terveystila olisi edellyttänyt.

Kavereita ei pääse näkemään silloin, kun tekee mieli, eikä voi mennä shoppailemaan tai kaupungille tuosta vaan. Se vaikuttaa olotilaan negatiivisesti. Muuten mitään yllätyksiä ei ollut. Yksinäisyyteen olen jo tottunut.

Etätyön realiteetit tulevat monille yllätyksenä. Rento ja tuottoisa pyjamapäivä, jonka aikana keretään tekemään vähän ylikin, on enemmän unelmaa kuin totta. Kotitoimisto vaatii roppakaupalla itsekuria, järjestelyjä ja rautaisia hermoja.

Tässä on ohje, joka eräässä yrityksessä jaettiin työntekijöille, lähettäen heitä etätöihin:

Ole työpisteessä klo 8-16
Älä pese pyykkiä.
Älä anna lasten häiritä.

Nauroin itseni kipeäksi. Ilmeisesti tämän ohjeen laatija asuu yksin isossa omakotitalossa metsässä.

Jos nyt etätyö nyppii, eikä mikään suju, älä vielä heitä hanskoja tiskiin. Coronacalypsiksen aikana suurimpana haasteena ei ole etätyö itse, mutta se, että sitä pitää tehdä avotoimistossa, joksi kämppäsi on muuttunut. Sen lisäksi muut tehtävät painavat päälle: sinun on oltava kotitoimiston managerina, ruokalan kokkina, siistijänä, kotiopettajana ja erotuomarina.

Mitä olen oppinut vuosien varrella kotitoimistossani ollessani ja miten se erottuu coronacalypseksen ajasta?

1.

rain, Kotitoimisto etätyöhön kotoa käsin

Miten se sujui ennen vanhaan?

Järjestely on kaiken A ja O. Kunnon työaika – lounastauko – kahvitauko – vuorottelu tekee hyvää. Ajoittainen työpöydän äärestä pääseminen ja säännölliset työajat tekivät minusta tehokkaan.
Tilaa pitää olla tarpeeksi. Meillä oli yleensä mieheni kanssa erilliset työhuoneet. Lounasta syötiin yhdessä, mielellään tietokoneen kanssa eri tilassa. Erillinen työtila – työhuone tai nurkkaus – auttaa siirtymään työvaihteesta vapaa-aikaan.
Musiikki helpottaa keskittymistäni. Kesäisin tykkään avata ikkunan ja nautiskella ulkoa kuuluvista äänistä.
Kotitoimistossa työskentely vaatii itsekuria. Kukaan ei katso, miten olet pukeutunut, kukaan ei arvostele, eikä hengitä niskaan. Jääkaappisi on vaarallisen lähellä. Vuosia takaperin opin, että rutiineja pitää olla. Muuten luisuu äärettömyyksiin. Alkuaikoina kävelin vuorokauden ympäri aamutakissa. Sitten huomasin, että laiskistun muissakin asioissa tuolla tavalla, myös työasioissa ja ajankäytössä. Rupesin vaihtamaan vaatteita päiväksi, joskus meikkaamaankin. Se auttaa oudolla tavalla käynnistämään aivoja ja keskittymään työasioihin. Aamuinen pulahdus uima-altaassa ennen työpäivää käynnistää kehon ja aivot tehokkaasti.
Ajankäytössä minua auttaa tehtävälistojen tekeminen ja tavoitteiden asettaminen. Bloggaamisessa se on vaikeampaa ja asiat ovat monesti vielä hakusessa. Aikaisemmassa duunissa työntekoani ohjasi vahvasti työtehtävien rutiininomaisuus. Taloushallinnan tehtävät olivat kyllä tuttuja ja turvallisia, mutta suhteellisen vaativia. Niitä ei pystynyt tekemään aivottomasti. Kirjanpidon kuukausittaiset ja vuosittaiset raportit huolehtivat suurimmasta linjasta.

2.

Kotitoimisto etätyöhön kotoa käsin , käytä vessapaperia luovasti

Entäs Coronocalypseksen aikana?

Järjestely vaatii taikurin taitoja. Delegointi on hyvästä: lounaan voi tehdä vuorotellen, samaten auttaa lasta koulutehtävien tekemisessä. Alakoululainen silti tulee kysymään sitä sun tätä, vetämään hihasta ja vaatimaan huomiota. Pienemmät lapset eivät pysty keskittymään tehtäviin tuntia pidempään yhteen menoon. Tosin tauot ovat hyväksi kaikille.
Nyt meillä homma usein menee siihen, että kaikki kolme huutavat omille koneilleen saman olohuoneen pöydän ympärillä. Joten työpisteet joutuu järjestämään mitä hulluimpiin paikkoihin. Toisia kyynärpäillä tönäisten työ ei takuulla suju. Vähän väliä joku meistä joutuu ahtautumaan johonkin nurkkaan saadakseen edes näennäistä työrauhaa.
Kuulokkeet helpottavat keskittymistä. Tällä hetkellä tarvitaan monta paria enemmän.
Itsekuria tarvitaan vielä enemmän. Työmäärän lisääntyessä, itseään joutuu pakottamaan sänkyyn, vaikka jotain on vielä tekemättä. Se voi jäädä tekemättä vielä pitkään, mutta sen ei saa antaa häiritä. Töiden päällekkäisyys vaatii priorisointia.
Poikkeusoloissa ajankäyttö kärsii pahasti. Moniajo ei suju mutkitta. Sen lisäksi, että tahtia oli kiristettävä, tehtävien sekä häiriötekijöiden määrä lisääntyi.

Tässä kohdassa pitää muistaa, että tuollainen työjärjestely ei ole ikuinen. Lasten lähdettyä takaisin kouluun, tilanne helpottuu kertaheitolla. Voi hyvinkin olla, rakastut kotitoimistoon ihan uudella tavalla. Etkä halua siitä eroon enää. Uskon, että etätöiden ihailijoita tulee lisää. Se saadaan nähdä.

Minä edelleen meinaan pestä pyykit, käydä puolen tunnin lenkillä keskellä päivää, silloin kun aurinko on näkyvissä eikä pimeässä. Kirjoittaa silloin, kun inspis iskee, eikä silloin kuin pomo sitä minulta haluaa. Uskon, että omaa biologista kelloa seuraamalla, tuottavuutta pystyy parantamaan merkittävästi. Minä itse en pysty olemaan luova ja toimelias ennen klo 10 aamulla, joten en tee silloin mitään älykästä. Olen kokeillut ja lopputulos oli aina kaamea. Inspiraatio tulee yleensä silloin, kuin monet muut ovat kaatumaisillaan sänkyyn, eli noin klo 23.

Myös pikku lenkki keskellä päivä piristää ihmeesti. Olen oppinut sen kahdenkymmen Pohjolan vuoden aikana: auringonvalosta pitää saada kiinni silloin, kun sitä on tarjolla.

Pysy positiivisena ja käytä kullankallista vessapaperiasi luovasti!