Isänpäivä 2026.
Isänpäivä lähestyy, ja kauppojen mainososastot tietävät jälleen, mitä jokainen isä tarvitsee. Sukkia, partavettä, porakoneen tai uuden grillin. Erityisen hyvä isä ansaitsee ilmeisesti akkukäyttöisen ruuvinvääntimen.
Äitienpäivänä mainostetaan kukkia, koruja, kosmetiikkaa ja hemmotteluhoitoja. Äidin kuuluu rentoutua ja nauttia huomiosta. Isän kuuluu nähtävästi jatkaa remonttia.
Ajatelkaapa, millaisen vastaanoton saisi äitienpäivälahjaksi ostettu pölynimuri. Varsinkin, jos sen mukana olisi kortti: Kiitos kaikesta, mitä teet kotimme eteen!
Mutta isälle voi aivan hyvin ostaa uuden työkalun. Kukaan ei loukkaannu, eikä lahjaa pidetä vihjauksena siitä, että eteisen lista pitäisi viimeinkin kiinnittää.
Tosin kaikkein huvittavinta on, kuinka sitkeästi nämä lahjaideat pysyvät samoina. Sukupuoliroolit ovat muuttuneet, perheiden työnjako on muuttunut, mutta isänpäivämainosten perusteella mies tarvitsee edelleen lähinnä jotain, jolla porata, sahata tai grillata.
Tuleeko lapsi perimään isältä tuota samaa ruuvimeisseliä?
Työkalulahjoissa on kuitenkin jotakin historiallisesti kiinnostavaa. Vielä muutama sukupolvi sitten isän taidot olivat usein myös lasten tulevaisuuden kannalta arvokkaita.
Monessa perheessä ammatti kulki sukupolvelta toiselle. Maatiloja hoidettiin monen sukupolven voimin ja yrityksiä kulki suvussa vuosikymmeniä. Isä ei siirtänyt eteenpäin pelkästään omaisuutta, vaan myös osaamista, asiakassuhteita ja joskus kokonaisen elämäntavan.
Ei peritty ammatti ollut aina mikään onnenpotku ja omien urahaaveiden toteuttaminen saattoi olla huomattavasti nykyistä hankalampaa. Mutta ainakin tulevaisuudesta oli jonkinlainen käsitys.
Entäs nyt?
Meidän on vaikea edes kuvitella, mitä ammatteja tarvitaan kahdenkymmenen vuoden kuluttua ja millaisia taitoja tututkin ammatit vaativat. Uusia aloja syntyy ja jotkin saattavat kadota urakartalta. Teknologinen kehitys kiihtyy entisestä ja tekoäly muuttaa jo nyt työtehtäviä, joita pidettiin vielä hiljattain vaikeasti automatisoitavina ja ihmiskykyjä vaativina.
Mitä vanhempi siis voisi opettaa lapselleen tulevaisuutta varten? Onko muutaman vuoden päästä edelleen hyödyllistä osata ohjelmointia tai taloushallintoa? Tai auton korjaamista? Entä jos tekoäly hoitaa suuren osan näistä tehtävistä ennen kuin lapsi ehtii työelämään?
En silti usko, että aikaisempien sukupolvien osaaminen olisi yhtäkkiä muuttunut arvottomaksi. Meidän on vain muutettava käsitystämme siitä, mitä kannattaa siirtää eteenpäin.
Tätä nykyään tärkeintä ei ole edes se, mitä isä osaa, vaan se, miten hän suhtautuu asioihin, joita hän ei osaa. Uskaltaako hän kokeilla jotakin uutta, kyseenalaistaa omat käsityksensä ja myöntää olleensa väärässä? Vai pitääkö hän kynsin hampain kiinni siitä, mikä on joskus toiminut?
Juuri tässä taitaa piillä tulevaisuuden vanhemmuuden suurin haaste. Minun pitäisi opettaa lapsilleni ennakkoluulottomuutta, uteliaisuutta ja rohkeutta kohdata tuntematon. Mutta samalla mun pitäisi oppia luopumaan omista ennakkoluuloistani, eikä se taida olla se maailman yksinkertaisin tehtävä.
Vielä vaikeampaa saattaa olla luopua niistä haaveista, joita ollaan huomaamatta rakentaneet lastemme tulevaisuudelle. Millaisen ammatin heidän pitäisi valita, millaista elämää elää ja mitä saavutuksia tavoitella? Mutta millä perusteella itse edes osaisin neuvoa lapsiani, kun heidän maailmansa tulee olemaan aivan erilainen kuin omani?
En usko, että lapsia voi valmistaa tulevaisuuteen opettamalla heille vain menneisyyden ratkaisuja. Eikä jokaista hyväksi havaittua toimintatapaa kannata tyrkyttää seuraavalle sukupolvelle vain siksi, että olen itse pärjännyt sillä.
Sen sijaan voin opettaa lapsia uteliaisuutta ja oppimisen halua, itsenäistä ajattelutapaa ja avarakatseisuutta. Osaanko itsekään muuttaa suuntaa silloin, kun vanhat keinot eivät enää toimi? Ja miten mun kuuluu opettaa sitä lapselleni? Ja ennen kaikkea osaanko hyväksya sen, ettei kaikkea tarvitse tietää etukäteen. Ei edes vanhempien.
Toki porakoneen käyttöäkin kannattaa opetella. Siinä oppii samalla jotakin käytännön ongelmanratkaisusta, kärsivällisyydestä ja siitä, ettei jokainen epäonnistunut yritys ole maailmanloppu.
Mutta porakoneen mukana ei tarvitse antaa perinnöksi käsitystä siitä, millainen elämä lapsen kuuluu rakentaa.
Ja mitä siihen isänpäivälahjaan tulee, niin ostetaan vain se uusi porakone, jos isä sitä oikeasti haluaa. Kunhan emme kuvittele, että kaikki elämän ongelmat ratkeavat oikeankokoisella terällä.
Isänpäivä 2026.
Isänpäivä 2026.
Referenssit:
- Isänpäivä 2025: Isyyden käyttöohje
- Isänpäivän kunniaksi: Miehet äänessä
- Isänpäivä 2023
- Hyvää isänpäivää 2022!
- Isänä vuonna 2026 Suomessa
Kuvitus:
© Via Per Aspera Ad Astra 2019-2026
Discover more from Via Per Aspera Ad Astra
Subscribe to get the latest posts sent to your email.