Miksi pukeudumme kalenterin emmekä sään mukaan?

Huomasin, että minäkin pukeudun enemmän kalenterin kuin sään mukaan.

Miksi ihmeessä näin? Välillä tuntuu siltä, että pukeudun jonkinlaisen toivesään mukaan enkä todellisten sääolosuhteiden perusteella.

Erityisen hyvin tämä näkyy matkoille pakkaamisessa. Myös matkakohde vaikuttaa siihen, millainen mielikuva sen säästä on jo valmiiksi.

Kun olimme Maltalla joulukuussa, kuljin trenssitakki päällä, vaikka lämpöä oli 18–20 astetta. Koska oli talvi ja talvella kuuluu olla takissa. Eikä minulla edes ollut kuuma kuin muutaman kerran suorassa auringonpaisteessa.

Samoissa lämpötiloissa täällä Kaunasissa kuljen kesällä shortseissa ja t-paidassa. Ja vaikka palelenkin, en silti ensimmäisenä ajattele, että pitäisi laittaa takki päälle. Koska kesä.

Tallinnassa asuessani +20 °C oli aivan riittävä syy lähteä rannalle. Tosin palelin siellä välillä puolikuoliaaksi ja pidin bikinien päällä pitkää villatakkia – samaa, jota käytin myöhemmin Maltalla talvivaatteena.

Maltalla taas minulle ei tulisi mieleenkään lähteä rannalle tällaisen jääkauden aikana. +20 °C ja talvi? Ei missään tapauksessa.

Ranskan Rivieralla olen joskus katsellut ihmeissäni, kuinka hienot paikalliset rouvat vetivät turkkitakkinsa päälle lämpötilan pudotessa +15 asteeseen. Portugalissa turkkihetki koitti alle +10 asteessa. Ja sehän oli lokakuu. Portugalilaiset kaverini vaihtoivat saappaisiin ja talvitakkeihin samalla hengenvedolla. Itse kuljin vielä sandaaleissa.

Täälläkin olen joskus käyttänyt lokakuussa sinnikkäästi avokkaita, vaikka ensilumi jo peitti maan.

Eli ilmiö ei koske vain etelän ihmisiä. Itsellänikin vaihtelua kertyy melkoisesti.

Nyt kun kesällä on +15–16 astetta, olen helposti paljain varpain ja t-paidassa. Noh, koska on kesä. Keväällä samoissa +16 asteessa minulla olisi todennäköisesti vielä villapusero ja takki päällä.

Olin vähän aikaa sitten Puolan maaseudulla. Lämpöä oli ruhtinaalliset 16 astetta ja vettä tihkutti. Minulla oli päällä pellavashortsit ja t-paita, ja lopulta annoin sen verran periksi, että puin päälle ohuen puuvillaparkan. Kylmä oli. Mutta kun on kesä.

Ehkä tässä on kyse osittain siitä, että lämpötilat eivät ole meille pelkkiä numeroita. +16 °C maaliskuussa on lupaus ihanasta keväästä, kun +16 °C elokuussa on maailmanluokan pettymys.

Myös vaatteilla on omat vuodenaikansa. Sandaalit, shortsit ja kesämekot on hankittu kesää varten, joten niitä myös käytetään kesällä. Villapuseron kaivaminen kaapista heinäkuussa tuntuu melkein henkilökohtaiselta tappiolta.

Matkoilla mielikuva korostuu entisestään. Kesälomalle pakataan kesävaatteita. Välimerelle pakataan vielä kesäisempiä vaatteita. Harva lähtee aurinkolomalle ajatellen, että otetaanpa varmuuden vuoksi mukaan paksumpi villatakki.

Säästä puhutaan numeroina, mutta ilmeisesti koemme sen suhteessa vuodenaikaan, paikkaan ja siihen, mitä odotimme sään olevan.

Miksi sama lämpötila tuntuu erilaiselta?

Ilmiölle löytyy myös ihan oikea fysiologinen selitys. Ihmisen elimistö sopeutuu ympäristön lämpötiloihin eli akklimatisoituu. Keho ei siis reagoi pelkästään lämpömittarin lukemaan, vaan myös siihen, millaisiin olosuhteisiin se on viime aikoina tottunut.

Lämpötilan kokemiseen vaikuttavat tietenkin myös tuuli, ilmankosteus, auringonpaiste, vaatetus ja se, olemmeko liikkeellä vai paikallamme. Aurinkoinen ja tyyni +15 °C voi aivan konkreettisesti tuntua miellyttävämmältä kuin tuulinen ja sateinen +15 °C.

Myös paikalliseen ilmastoon tottumisella on merkitystä. Se auttaa selittämään, miksi portugalilainen voi kaivaa talvitakin esille lämpötilassa, jossa pohjoisempaa tullut ihminen vielä miettii, tarvitseeko sandaalien kanssa edes sukkia.

Vuodenaikojen vaikutusta on myös tutkittu. Taiwanissa tehdyssä tutkimuksessa ihmiset arvioivat samoja ulkolämpöolosuhteita eri tavalla lämpimänä ja viileänä vuodenaikana. Myös lämpötila, jota ihmiset pitivät ihanteellisena, muuttui vuodenajan mukana. Eli keväinen +16 °C ja kesäinen +16 °C eivät välttämättä tunnukaan meistä samalta, vaikka lämpömittarin mielestä niiden välillä ei ole mitään eroa.

Mukana on myös psykologiaa. Tutkimuksissa puhutaan lämpöodotuksista eli thermal expectations: aikaisemmat kokemukset ja se, millaisia olosuhteita odotamme, vaikuttavat siihen, millaiseksi lämpötilan koemme.

Odotusten vaikutuksesta saatiin kiinnostavaa näyttöä myös vuonna 2026 julkaistussa tutkimuksessa. Koehenkilöt altistettiin kahdesti täsmälleen samanlaiselle lämpötilan nousulle, 25 asteesta 29 asteeseen. Toisella kerralla heille kerrottiin etukäteen lämpötilan nousevan ja toisella pysyvän melko vakaana. Kun ihmiset odottivat lämpötilan nousevan, he kokivat olonsa lämpimämmäksi ja kaipasivat enemmän viilennystä. Ihon lämpötilassa tai sykkeessä ei kuitenkaan havaittu vastaavaa eroa. Pelkkä odotus siis muutti kokemusta lämpötilasta (Shao ym., 2026).

Tämä sopii aika hyvin omaan Malta–Kaunas-ilmiööni. Kun Maltalla on joulukuussa +20 °C, odotan talvea ja pukeudun sen mukaisesti. Kun Kaunasissa on kesällä samat +20 °C, odotan kesää – ja silloin shortsit tuntuvat paljon loogisemmalta vaihtoehdolta kuin trenssitakki.

Eli +16 °C ei välttämättä tunnukaan aina samalta, eikä kyse ole pelkästä kuvitelmasta. Keho, aikaisemmat kokemukset ja omat odotukset vaikuttavat kaikki asiaan.

Sen sijaan mikään näistä ei taida täysin selittää sitä, miksi minä seison tihkusateessa pellavashortseissa, palelen ja ajattelen, etten varmasti vaihda pitkiin housuihin, koska nyt kerran on kesä. Eihän se kesä siitä lämpimämmäksi muutu, vaikka itse riisuutuisi bikineihin 😉