Mahdottomia tavoitteita vuodelle 2026.
Vuodesta 2026 puolet on jo mennyt. Oletko kuluttanut aikasi viisaasti vai menikö kaikki kankkulan kaivoon? Tässä muutama tiukka ohje.
Miten kuuluu elää – ja miten samalla aina epäonnistut. Miten yhteiskunnassa kuuluu olla – ja miten aina olet kaikessa väärässä.
- Lepää riittävästi, mutta ole silti aina tavoitettavissa.
- Nuku riittävästi, mutta ole aina kaikkialla ajoissa. Mieluiten etuajassa.
- Palaudu, mutta rakenna uraa määrätietoisesti. Kunnianhimo on kansallinen velvollisuus, mutta burnout on yhteiskuntaa kuormittava heikkous.
- Ole aina läsnä lapsillesi, mutta pidä huolta omasta ajastasi. Jos valitset vain toisen, syyllisyys kuuluu pakettiin.
- Käy töissä täysillä, mutta priorisoi perhe. Älä kuitenkaan anna perheen hidastaa urakehitystä.
- Ole ekologinen, mutta tehokas. Hidasta ja nauti luonnosta, mutta ole tuottava ja aikaansaava.
- Ole yksilöllinen ja rohkea oma itsesi, mutta älä poikkea liikaa normeista.
- Kuluta vastuullisesti, mutta pidä talous pyörimässä. Osta vähemmän – mutta tue yrityksiä. Erityisesti paikallisia.
- Rakenna merkityksellisiä ihmissuhteita, mutta älä ole liian riippuvainen kenestäkään.
- Ole itsenäinen, mutta pyydä apua. Pyydä apua, mutta älä kuormita.
- Kehitä itseäsi jatkuvasti, mutta hyväksy itsesi sellaisena kuin olet.
- Irrottaudu somesta, mutta pysy ajassa kiinni. Ole kriittinen mediaa kohtaan, mutta älä jää ulkopuolelle.
- Ole rationaalinen ja tietoon nojaava, mutta tunneherkkä ja intuitiivinen.
Yksilön tasolla ristiriita näkyy väsymyksenä:
mihin suuntaan tässä oikein pitäisi taipua?
Yhteiskunnan tasolla ristiriita näkyy puheessa:
hyvinvointia korostetaan, mutta rakenteet suosivat jatkuvaa suoriutumista.
Ja ehkä kaikkein kiinnostavin ristiriita on tämä:
meille sanotaan, että olemme vapaita valitsemaan.
Samaan aikaan meille kerrotaan hyvin tarkasti, millaiset valinnat ovat hyväksyttäviä.
Siinä kohtaa tiukkapipoisuus ei olekaan enää yksilön ominaisuus.
Se on järjestelmän ominaisuus.
Mahdottomia tavoitteita vuodelle 2026.
Referenssit:
Discover more from Via Per Aspera Ad Astra
Subscribe to get the latest posts sent to your email.
Moi! Kunnostaudun jälleen kommentoimaan blogeja…
Tämä juttu herätti pohtimaan, kuinka moni näistä vaatimuksista tulee oikeasti ulkopuolelta ja kuinka moni on ajan myötä muuttunut omaksi sisäiseksi ääneksi. Joskus olemme itse itsellemme kaikkein tiukimmat vahtimestarit.
Niin mullekin vasta vanhemmiten selkeni, mistä mikäkin ääni tulee. Mutta kovat olivat paineet ulkopuolelta, eikä nuorena oikein osannut erottaa omia ajatuksiaan muiden odotuksista. Paljon kolhuja on tullut niiden vuoksi elämän aikana.
Minna sen sanoi.
Moni ajatus on kieltämättä hyvin tuttu, mutta kuulen siinä oman sisäisen vaatijani ja ajattelijani. Kun koittaa olla kaikkea ja kaikkea ja kaikkialla niin ei vaan toimi. Olen yhden bornuoutin olen kokenut. Se riitti itselleni ja olen sen jälkeen osannut vähän löysätä naruja. Oppia ikä kaikki. Ja ilman tuota kokemusta en olisi sellainen kuin tänä päivänä olen.
Mulla asia on vaatinut kaksi burnoutia, ennen kuin meni perille, ettei kaikkiin suuntiin voi kumartaa eikä joka paikkaan ehdi yhden ihmisen elämän aikana.
Olen oppinut lupaamaan vähän niin on vähemmän paineita niiden toteuttamiseen ja pitämiseen 🙂 Mennään tilanteen ja jaksamisen mukaan. Listaa voi olla, mutta sitä voi siirtää tai ottaa jotain listan ulkopuolelta 🙂
Niin mullakin vanhemmiten lista kutistui, selkeni ja laimeni. Mutta kovat olivat paineet ulkopuolelta, eikä nuorena oikein osannut erotella jyviä akanoista.
Näin naisihmisenä tuntuu, että tämähän se viesti meille on. Kaikkea pitäisi pystyä olemaan, ja kaikesta huolimatta ulkopuolelta tulee vain vähättelyä. Jatkan myös sen verran, että olen vähän kovapäinen ja teen paljon, mutta kritiikkiä en ota vastaan. Haha, ainakaan sitä turhaa. Peiliin on toki syytä katsoa aika ajoin, mutta olen oppinut, että vähempikin riittää. Vaikka kaikki eivät sitäkään ymmärrä. ”100% eteenpäin” – ja minä sanon, juu, antaa palaa vain, tulen vähän hitaammin perässä.
Monesti se on juuri näin: paineita tehdä aina vain enemmän, kovemmin ja nopeammin tulee sekä ulkopuolelta että omasta mielestä. Hyvä sinä, että osaat sanoa vastaan ja vetää rajasi. Sitä itsekin harjoittelen jatkuvasti, mutta opittavaa tuntuu vielä riittävän.
En ole uskaltanut tehdä mitään tavotteita tälle vuodelle. Ainut liittyy työhön ja on sellainen, että menen päivä kerrallaan.
No en minäkään sen kummemmin 😊