Viikko 10-2024 – Muutoksesta ja rutiineista.
Viikko 10-2024
Luonto on viisas. Edellisviikolla ihmettelin, miksi luonnossa mikään ei lähtenyt käyntiin, vaikka lämpöä oli yli +10 astetta koko viikon. Missään ei ole näkynyt mitään kasvua tai kevääseen heräämisen merkkejä. Ainoa kevään merkki, joita olen bongannut, oli muutama lumikello. Mutta senpä takia ne ovatkin lumikelloja, kun eivät lunta ja pakkasta pelkää.
Jostain käsittämättömästä syystä luonto tiesi, että takatalvi on tulossa. Nyt ollaan taas miltei pakkaslukemissa.
Muutoksesta ja rutiineista
Ihmismieli on outo monitoimityökalu. Se käy ja kukkuu vuosikausia monessa ulottuvuudessa, mutta sitten tulee hetki, jolloin työkalupakki on uudistamisen tarpeessa.
Vaikka päivitys ja muutostyö olisivat tarpeen, niihin on tosi vaikeaa ryhtyä.
Paljon on tapahtunut viime aikoina ja maailma on muuttunut paljon. Toivottavasti enemmän muutoksia tapahtuu hyvään eikä huonoon suuntaan. Tai voi sanoa niinkin, että maailma muuttuu vastaamaan seuraavan sukupolven tarpeita, eikä meidän 😉
Miksi näin?
Itselleni on iän myötä tullut vaikeampi hyväksyä muutosta. Toisaalta vanhempana helpommin hyväksyy sen, mitä ei pysty muuttamaan.
Vaikkapa ilmasto.
Jokaisessa paikassa on omat hyvät ja huonot puolensa. Maltalta kaipaan lämpöä, merta ja seikkailua. Historiallisesti pitkään asutettu paikka tarjoaa enemmän ulottuvuuksia tutkimukselle, mitä Pohjois-Eurooppa ikinä.
Pohjoisen vahvuus on kieltämättä rehevä luonto. Toisaalta luonnosta ei saa paljoakaan irti erityisesti kehnoina talvikausina. Ellei sitten tykkää kahlata hangessa kaamoksessa. Ja tietysti puu on puu, ei siitä saa kuin tikkuja kynnen alle.
Muutto on aina tietynlainen stressitila, maasta toiseen muuttamisesta puhumattakaan. Se voi olla täynnä positiivisia tai negatiivisia odotuksia. Se myös tuo ison muutoksen arkeen ja siihen on joskus tosi vaikeaa sopeutua.
Muutos vaatii henkistä ponnistelua ja aivotyötä, itsensä kanssa tehtyjä kompromisseja, uuden oppimista ja mukavuusalueeltaan pois astumista.
Muutos on aina stressiä ja se näkyy. Ennen kuin aivot tottuvat uusiin reitteihin ja järjestelyihin, ne stressaavat kaikesta.
Sen huomaa myös matkatessaan: hetken kaikki ihmetyttää ja innostaa. Ja seuraavalla hetkellä into hiipuu ja tekee mieli kotiin. Kotona, rutiinien keskellä on turvallinen ja rauhallinen olo.
Ihminen turtuu omiin rutiineihin, mutta harvoin haluaa oikeasti muuttaa mitään. Jos rutiineissa ei ole mitään suurta vikaa, koko elämästään voi ajaa ohitse arkipäivän siivittämänä.
Mutta sekin on vain elämää.
Viikko 10-2024 – Muutoksesta ja rutiineista.
Referenssit:
Suuren kriisin keskellä ohjeistetaan usein palaamaan arjen rutiineihin suhteellisen pian. Ne tuovat turvaa ja ihminen tietää miten jokin asia tai aika menee.
Muutos, isompi tai pienempi, on aina stressitekijä, vaikka muutos olisi positiivinen mahdollisuus.
Niin se onkin, muutos on aina jonkinlainen kriisi, ja siitä tulee stressattua runsaasti. Vasta kun uudet rutiinit löytyvät uomiinsa, arki ja sen kautta stressi helpottivat.
Kai se ihminen hakeutuu kohti turvaa ja sellaista tuttua elämää. Arjessa aika hyvin tietää mitä tapahtuu, ei tarvitse stressata. Isot muutokset tuovat epämukavuuden tunteen alkuun, stressiäkin, ja kai se on luonnollinen tapa suhtautua, kun asiat ympärillä muuttuvat. Ja itsekin joutuu muuttumaan. Sitten kun liian kauan on tasaista tietä kulkenut, alkaakin itse hakea muutosta.
Se onkin jännä, että silloin kun on tasaista, kaipaa muutosta. Ja silloin kun mikään ei ole paikalla, haluaa pysyvyyttä ja rauhaa. Kultaisen keskitien löytäminen on vaikeaa.