Matkailualan käännekohta

Matkailualan käännekohta

Matkailualan käännekohta

Matkailuala ja sen perässä matkabloggaaminen näyttävät olevansa kriisissä. Matkustaminen on pitkään ollut rajoitettua eikä ollut kovin paljoa, mistä kirjoittaa. Toki kotimaan matkailu kiinnostaa lukijoita pitkästä aikaa, mutta kun kaikki merkitykselliset paikat on käyty ja Kolin puisto on kuvattu perinpohjaisesti, alkaa mennä sormi suuhun, mitä seuraavaksi.

Rakenteellista muutosta vaativa kriisi ei ole historiassa ensimmäinen, eikä matkailu ole nyt niin totaalisesti häviämässä maailman kartalta. Ihmiset ovat aina matkustaneet, ihan vain huvikseen ja niin tulee käymään kaikesta huolimatta. Uskon tosin, että matkailualan ilme tulee muuttumaan radikaalisti tulevina vuosina.

Koronapandemia ei ollut lainkaan ainoa muutosta liikkeelle sysännyt voima. Se oli vain suurin. Matkailu oli muuttumassa jo vuosia ekologisempaan ja hitaampaan suuntaan. Muutosta edesauttoi kiivas keskustelu lentämisen haitoista, suosittujen turistipaikkojen suuresta ekologisesta kuormituksesta, paikallisten kulttuurien polkemisesta turismin jalkoihin.

Matkabloggaajia on paljon syytetty väärien arvojen mainostamisesta ja ekologisen katastrofiin edesauttamisesta. Minun on vaikea sanoa, miten paljon matkabloggaaminen vaikuttaa ihmisten haluun matkustaa, mutta kohteen valintaan sen vaikutus on huomattava ja on myös mitattavissa. Siihen perustuukin vaikuttajamarkkinointi. 

Maailma on mitä on ja sen rakenteeseen voi vaikuttaa lähinnä omilla valinnoilla. Valintoja teemme joka hetki: arkipäivään kaupankäynnissä, äänestämällä / äänestämättä jättämällä, omaa mielipidettä julkisesti ilmaisemalla .

Sanotaan, että mielipiteitä on yhtä paljon kuin ihmisiä, mutta se ei ole aivan niin. Jostain asiasta monella ihmisellä voi olla sama mielipide. Ihan vain harkittu ja perusteltu mielipide jostain asiasta, ei laumaefekti. Eli ihan luvalla saa olla jonkun ihmisen kanssa samaa mieltä. Omaa mielipidettä jostakin asiasta voi myös muuttaa, jos uutta tietoa tulee kuvaan. Se ei nyt ole niin kauheaa. Näin yhteiskunta toimii.

Omista valinnoista

Omissa valinnoissani pohjaudun enimmäkseen statistiikkaan, tieteeseen ja terveeseen järkeen, jos muuta ei ole saatavilla. Se koskee kaikkia elämänalueita.

Mitä tulee matkustamiseen, niin onko minun järkevää lopettaa matkustaminen? Omat motiivini siihen ovat itsekkäät: haluan nähdä uusia paikkoja, saada uusia kokemuksia, oppia jotain uutta, ladata akkuja luonnossa, päästä irti arjesta. Jotenkin tuntuu siltä, että harva meistä ajattelee maailmantaloutta silloin, kun lähtee matkalle. 

Periaatteessa sitä voisi vähän ajatellakin. Omilla valinnoilla vaikutamme toki suureen kuvaan, mutta myös mikrotaloudellisesti. Mikrotalous on itse asiassa meille tärkeämpää: se on meidän oma elinympäristömme. Osta läheltä, tue kotimaista – näillä juuri on suuri vaikutus meihin. 

Vaikuttajien omilla valinnoilla voi olla suurikin merkitys siihen, miten ihmiset heidän ympärillään käyttäytyvät ja millaisen valinnan he tekevät. Tässä asiassa kyse ei ole mistään aivopesusta, vaan siitä, ettei ihminen ehdi miettimään jokaista asiaa ja valintaansa perusteellisesti joka hetki. Meidän on priorisoitava yksi tehtävä toisen sijaan. Käytämme arjessa hyvin paljon valmiita vastauksia, presettejä – käyttäytymismalleja, jotka on opittu joko omasta tai toisten kokemuksesta. Se tehostaa päätöksentekoa ja vapauttaa aivojen kapasiteettia muille tehtäville. Sen takia vaikuttajan kokemus otetaan käyttöön kuin omansa. 

Oma ratkaisumme lähteä toiselle puolelle Eurooppaa pidemmälle matkalle oli tietoinen valinta ja pohjautui niihin arvoihin, joita itse pidämme tärkeinä. Matkamme on kestänyt kohta 2 vuotta. 

Toisin kuin meistä usein luullaan, diginomadin elämämme (voi sitä sanoa etäyrittäjyydeksikin) ei ole yhtä kuin reppureissu, vanlife tai hotellista toiseen ryntääminen yhden matkalaukun kanssa. Ne ovat omat lajinsa erikseen. Meillä on normaalia lapsiperheen arkea, jossa vaihtuu vain maisemat, sisältä ja ulkoa. Suurempi kuvio on toki varsin erikoinen.

Mihin me pystymme vaikuttamaan näillä valinnoilla?

  • Vältämme jatkuvaa lentämistä. Meidän normaaliin elämään kuului aikaisemmin 10-12 matkaa vuodessa, joista suurin osa oli tehty lentämällä. Puolet oli työperäisiä ja puolet – lomailua. Lentämisen vähentäminen on ekoteko, mihin pääsemme mukaan. En tosin ole mikään absolutisti sen suhteen. Jos tulee tarve lentää, niin on lennettävä. Ei ihan kaikkiin paikkoihin pääse maanteitse.
  • Kulutamme paikallisia palveluita, tuemme paikallisia tuottajia, koska meillä on aikaa perehtyä asiaan.
  • Hitaalla etenemisellä on se mukava puoli, ettei turhaa stressiä tarvitse ottaa. Pääsemme ihan rauhassa tutustumaan paikallisiin nähtävyyksiin, erikoisuuksiin ja piilotettuihin helmiin. Kulttuuriin ja paikallisiin tapoihin pääsee tutustumaan huomattavasti syvemmällä tasolla, mihin turistilla yleensä on mahdollisuuksia. 
  • Omalla läsnäolollamme pääsemme kuormittamaan niitä alueita, joissa turistien tiheys on matalampi.
  • Pääsemme välttämään ruuhkaisia paikkoja ja aikoja. Meidän ei tarvitse noudattaa koulu- ja muiden lomien aikataulua, vaan pääsemme itse päättämään ajankohdasta.
  • Hidas matkustaminen on kustannustehokkaampaa. Kokemusta kertyy nopeasti, niin hinta per päivä/kuukausi/vuosi laskee dramaattisesti. Osaamme nyt välttää turistilisää taidokkaasti. 
  • Olemme omassa matkailussa itsenäisempiä. Meitä ei ohjaa markkinatilanne, viime hetken tarjoukset tai lentolippujen saatavuus. Päätämme itse, minne ja milloin lähdemme. Tällainen matkustaminen onnistui myös rajoitusten aikana, tietysti säätämistä oli jonkin verran enemmän mitä normaaliaikana voi olettaa.

Matkailualan käännekohta

Live To Travel Archives

Via Per Aspera Ad Astra – Life is too short

Historiansa pahin kriisi runnoo matkailualaa, mutta toivoa on vielä: Helsinki suuntaa nyt katseensa Pohjois-Eurooppaan ja luottaa suomalaisen väljyyden tuovan turisteja

Matkailualan käännekohta

Yksi vastaus artikkeliiin “Matkailualan käännekohta

Vastaa