Viikko 45-2023 – Paluu Pohjolaan.
Niinpä, vaikka se siltä tuntuu, ollaan täällä Kaunasissa kuitenkin aika kaukana oikeasta Pohjolasta.
Tottumista tai pikemminkin uudelleen oppimista kylmemmästä ilmastosta on riittämiin. Jälleen kerran ei osata pukeutua tarpeeksi lämpimästi: jos Maltalla lämpötila putosi yhdeksi päiväksi alle +10 C, sitä pidettiin alkavana jääkautena ja asiasta puhuttiin viikkoja.
Kerrospukeutuminen tympii. Kun on kerran tottunut pukeutumaan kevyesti ja viettää puolet vuodesta varvastossuissa, on täysi työ saada itsensä haudattua vaatekerrosten alle. Se on minulle yksi kylmän ilmastovyöhykkeen ikävä puoli. En tykkää vaatteiden kerrostumista: tunnen itseni Michelin-ukoksi.
Edessä on vielä tarpeellisten talvivaatteiden hankinnat, joista muutama vuosi sitten yhtä hanakasti yritettiin päästä eroon.
Harvinainen valoilmiö on napattu kuviin.
Kotia en kovin paljoa laita talvikuntoon, mutta tietysti huovat, täkit ja kukat pitää huoltaa ja siirtää paikasta toiseen.
Vaatetuksen ja ihonhoidon kanssa näin helpolla ei pääse.
Suurin osa pojan vaatteista kutistui kesän aikana (varmaan oli turhan kuuma kesä 🤔).
Vaatetuksen lisäksi ihonhoito vaatii säätämistä. Sekin yksi kylmän ilmaston miinuspuoli, että voiteita tulee omistaa kolmelle eri sesongille eikä yhdelle. Ihonhoitotarvikkeet joutuu nyt uusimaan ihan kokonaan: pitää hankkia uusia öljyjä, paksumpaa rasvaa ja seerumia.
Herkän ihon hoito talvisin on aika haasteellista. Etelässä minulla ei ollut puoltakaan niitä ongelmia mitä pohjoisessa. Toki siellä painopiste on aurinkosuojassa, joka ei nyt ole sattuneesta syystä kaikista esteettisin voide kasvoilla.
Täällä aurinkosuoja on talvisin enemmän vitsi, koska UV:ta on päivisinkin yhtä paljon kuin lämpöasteita.
Siellä, missä Maltalla pärjäsi talvisin muutamalla lisätipalla öljyä, täällä Liettuassa tulee jo nyt tarpeeseen raskaamman sortin rasva.
Sekä vaatteita että voiteita tulee laitettua kerroksittain. Nyt on vielä kolme kerrosta kumpaakin, mutta epäilen että talven edetessä kerroksia joutuu lisäämään. Eli ei muuta kun kaivamaan omat vanhat postaukset esiin 😁.
Lunta luvassa
Lunta tai pikimmiten räntää oli luvassa jo pidempään, mutta ei tietenkään mitään todellista valkoista peitettä maahaan ole saatu. Jokin raja on tosin nyt ylitetty: viime viikolla tuli veden sijaan muutama hiutale lunta.
Joku voi kysyä, mitäs niin ihmeellistä siinä on? Onhan se ihmeellistä kun vuodenaika vaihtuu näin näkyvästi. Muutamassa vuodessa sekin pääsee unohtumaan ja nyt se taas tuntuu hyvin erikoiselta.
Jos itse listaan ne kohdat, miksi en tykkää pohjoisen talvikaudesta, niin ne olisi tässä:
- Pilkkopimeää on vielä aamuseitsemältä ja pitää valmistautua jo töihin lähtöön.
- Kaikki harrastukset ovat sisätiloissa ja maksullisia.
- Kylmyys on ongelmallista herkälle iholle (kipuihin asti).
- Sisäilma on kuivaa lämmityksen vuoksi.
- Lämpimät vaatteet ovat järjettömän kalliita. Tuntuu resurssien tuhlaukselta.
- Harmaaksi muuttuva kesäinen vihreys masentaa.
Viikko 45-2023 – Paluu Pohjolaan.
Referenssit:
- Herkän ihon voiteet syynissä – In Via – Kauneus ja Rohkeus
- Herkkien silmien ilot ja surut – In Via – Kauneus ja Rohkeus
- Arkipäivän pelastajat – Via Per Aspera Ad Astra – Ihonhoitoa arkeen
- Kulttuurishokki jos toinenkin – In Via – Live Your Life / Paikkamme maailmassa
- Viikko 2 – Vielä kerran talvesta – In Via – It’s My Life(style)
Viikko 45-2023 – Paluu Pohjolaan.
Talvi täällä on kyllä niin kauhea. Mutta täytyy sanoa, että kun on ollut lämpimässä kesken talven, on talven kestäminen vielä haastavampaa kuin silloin, kun ei mene mihinkään lämpimään maahan.
On siihen totuttamista kyllä. Toisaalta, lämpimissä maissa on talvessa eri haasteita kuin Pohjolassa.
Listasi siitä, miksi et pidä pohjolan talviajasta on sellainen, jonka allekirjoitan oitis! Itselleni pimeys on pahin. Tulisi kunnon talvi, pakkasta ja lunta, siitä tykkään.
Lumen kanssa pimeys ei ole niin hallitseva, sen kestää jotenkin paremmin.
Neljä vuodenaikaa on lähtökohtaisesti hyvä rytmittäjä vuodessa. Niissä on omat haasteensa ja tunnistan kyllä listaamasi asiat. Itse en viihdy pitkittyneessä marraskuussa. Ei ole niitä sopivia vaatteitakaan niihin keleihin, koska käperryn mieluummin rakkaaseen sohvannurkkaan. Jos olisin karhu, olisin jo talviunilla.
Täällä Kaunasissa ei kuulemma ole enää talvea, vain piiiiitkä syksy 🤣
Listasi pitää niin paikkansa. Allekirjoitan sen täysin. Kuiva iho ja jatkuva pukeminen, huokaus.
Niinpä, ei noissa puitteissa tee yhtään mieli ulos. Täyttä kärsimystä.
Mulla kans talvella iho kuivuu ihan hirveästi ja alan kiinnittää hoitoon kunnolla huomiota aina liian myöhään. Vaatii kyllä varmasti paljon totuttelua, kun sieltä etelästä siirryitte. Tsemppiä! 🙂
Aika nopeasti sitä tottuu hyvään: lämpimään ja vaivattomaan. Mutta kai tähänkin tottuu 😉