Makujen minimalismi.
Olen matkustanut suhteellisen paljon elämäni aikana ja hyvin laajasti maantieteellisesti. Uudessa maassa aina vähän jännittää, mitä lautaselle saa.
Joskus ei niinkään vähän. Monessa maassa minun on vaikea syödä edes mäkkärissä, joka on monelle se viimeinen oljenkorsi, johon turvautua. Minä en näet siedä makujen sekamelskaa. Maun pitää olla hyvin selkeä ja yksinkertainen. Mielelläni söisin kaikki erikseen ja niin vähän kypsennettynä kuin on mahdollista. Ei ihan raakaa lihaa, mutta hedelmät ja monet vihannekset syön kypsymättöminä.
Tiedättekö mikä on oudointa? Kaikista karsein ja kaikista täydellisin makuelämys ovat molemmat peräisin Kiinasta. Eri vuosina tosin.
Karseita makuja Kiinassa löytyy paljon. Siellä oli usein vaikeaa tietää, mitä syö, vaikka paketissa luki kana tai kala. Ravintoloissa keitoissa ui epämääräisiä vihanneksia (sieniä?) ja nuudeleita. Mutta kerran, sain eteeni annoksen äyriäisiä ja kalaa. Hieman voita ja suolaa oli joukossa. Ikkunasta näkyi Shanghain tähti ja ravintola oli sisustettu tyylikkään yksinkertaisesti. Se oli elämäni paras makuelämys. Muistan tilanteen elävästi vaikka hetkestä on vierähtänyt vuosia (2008 se oli).
Nykyään ei edes tarvitse matkustaa maistaakseen mitä tahansa maailman mauista. Kaikki on saatavana kotiovelle. Tavallaan se on sääli. Silloin, kun matkustaa jonnekin, on usein jo valmiiksi jonkinlainen käsitys kyseisen maan keittiöstä. Väärinkäsitys yleensä.
Olen keskustellut asiasta äskettäin ravintolan pitäjän kanssa (juuri tuo Alexandria, joka on avattu hiljattain Zurrieqissa). Mikä vain etninen keittiö voidaan adoptoida sen maan tapoihin sopivaksi, jossa ravintola sijaitsee. Myös ruoka-aineiden maku vaikuttaa suuresti lopputulokseen. Raaka-aineissa taas maistuu maaperä, eläinten ruokintaan käytetyt aineet ja vesistöjen koostumukset. Yksinkertaisimmin sanottuna, joka maassa / alueella sama ruoka maistuu erilaiselta.
Makujen minimalismi
Olen aina ollut hyvin pelkistettyjen makujen ystävä. Se asia ei ole muuttunut miksikään vuosien varrella. Minun on edelleen vaikea ymmärtää, mitä hyvää on hapanmakeassa kastikkeessa, ylenpalttisen tulisessa ruoassa tai vaikkapa mansikan ja oreganon yhdistelmässä (Rosso, vuosi 2009). Tähän saattaa vaikuttaa myös oma etninen tausta tai fyysiset ominaisuudet.
Makuaistini ei yksinkertaisesti pysty käsittelemään monimutkaisia yhdistelmiä. Se on myös yksi syy, miksi en voi kuvitella asuvani Thaimaassa, Intiassa, monessa Afrikan tai Etelä-Amerikan maassa. En siedä esimerkiksi chiliä, cayennepippuria, kurkumaa, mustapippuria, sipulia, valkosipulia, persiljaa (ja muutamaa kymmentä muuta maustetta ja yrttiä). Elämäni on monien mielestä vaikeaa ja kulinaarisesti ottaen köyhää.
Euroopassa maut ovat edelleen hyvin pelkistettyjä. Näin on ainakin Puolassa, Portugalissa, Maltalla, Saksassa ja Italiassa. Samassa ruoassa ei ole kuin 2-3 ainesosaa ja 1-2 yrttiä, joista maku tuleekin. Arvostan myös japanilaista ruoka-estetiikkaa: pelkistettyä viimeistelyä ja kaikki mausteet tarjottuna erikseen.
Omasta mielestäni olisi kivaa, jos minimalismi olisi levinnyt myös makumaailmaan. Arvostan sellaisia annoksia, joissa maistuu alkuperäinen raaka-aine läpi. Minä jätän sellaisestakin reseptistä kuin Neron pallot osan (eli valkosipulin) pois. Paistan ne ihan vaan neitsytoliiviöljyssä suolan kera. Joskus käytän sitruunamehua, jos sitruunaa sattuu löytymään jääkaapista.
Just oltiin syömässä kanapizzaa Vallettassa: taikinan päällä oli kanaa, paprikaa ja runsaasti juustoa. En muista, oliko siinä edes kastiketta. Kai oli hieman pohjalla. Jopa poika söi oman palansa, vaikka hän on meistä se nirsoin makustelija. Hän on niin tarkka syömisestään ja makuvivahteista, että voisi jaella Michelin-tähtiä työkseen. Minä voisin maistella kahveja, ja vesien maistelut jaettaisiin puoliksi.
Makujen minimalismi.
Referenssit:
Mulle ruoka on super tärkeää matkoilla ja huono ruoka voi pilata paljon.
mä tykkään myös aika tavallisesta ruoasta. Tulinen ei ole lainkaan mun juttu, ihan pienikin määrä minkään sortin chiliä saa mun posket hikoamaan, kun taas mun mies lisää mitä ihmeellisempiä chilikastikkeita ihan kaikkeen. 😀
Nirsona itsekin arvostan sitä, että tiedän mistä ruoka on tehty, eli mitä asioita siinä on – ja siksi mielellään raaka-aineet omina ryhminään lautasilla sen sijaan, että ne vaikka sekoitetaan keskenään ja piilotetaan johonkin kastikkeeseen!
Minä pidän sekä että: makujen minimalismista, mutta myös ruuista, joissa on paljon eri makuja. Joku ajattelee, että paljon mausteita tai raaka-aineita käytettäessä tai yhdisteltäessä ne peittävät toisensa tai pääraaka-aineen maut alleen. Mutta taitavasti maustaen niin ei käy, vaan maut korostavat ja tuovat toisiaan esiin. Maku on parhaimmillaan paljon enemmän kuin osiensa summa. ❤️
Laittoi pohtimaan omaa makupalettia ja itsellä se taitaa olla melkein päinvastoinen kuin sulla, koska rakastan esim. kiinalaista, thaimaalaista ja meksiloista mausteista ruokaa 😀