Bloggaaminen: Puolen vuoden raportti

Onko puoli VUOTTA pitkä tai lyhyt aika?

Nyt on kulunut jokseenkin puoli vuotta siitä hetkestä, kun aloitin uuden blogin kokeillaakseni ammattibloggaajan elämää. Siihen on mahtunut paljon, henkilökohtaisella rintamalla, työn puolesta että globaalissa mittakaavassa. Henkilökohtaisen osan jätän omaksi tiedokseni (selitän myöhemmin, miksi). Globaalin osan tiedätte itsekin: vuosi on 2020 ja COVID-19 pandemia meneillä. 

Tarkkaan ottaen, tässä kohdassa olisi pitänyt olla vielä neljännesvuoden raportti, niin kuin yrityksissä on tapana esittää. En kuitenkaan pysty sellaista esittämään, koska kappale jäisi painokelvottomaksi. Vaikka kirjoittamisinto oli parhaimmillaan, täysin käsittämättömät tekniset ongelmat veivät kaikki mehut. En yksilöi täällä, vaan Tekniset -osiossa.

Tässä on sitten työrintamalla tapahtuneen raportti, kuten lupasinkin aikaisemmassa postauksessa (Blogin alkutaipale) .

Ottaen huomioon sen pikku seikan, että maailma muuttui tunnistamattomaksi tämän puolen vuoden aikana, toiveeni sekä toteutuivat että eivät. 

Toteutuneet:

1. Olen elossa.
2. Olemme kaikki terveitä.
3. Olemme perheen kesken.
4. Olemme vieläkin Portugalissa.
5. Meillä on leipää kotona (ja margariinia).
6. Olen tienannut blogillani 0.28€
7. Olemme kirjoittaneet kaksi kirjaa, yli sataa postausta, joiden lukijamäärä oli noin 5000.

Jäivät toteutumatta:

1. Käynti Suomen puolella. Kaikki sukujuhlat ja kaverin häät jäivät väliin, mikä harmittaa suunnattomasti (olen odottanut juuri sitä hääkutsua 15 vuotta). 
2. 1000 tuntia ulkona ei karanteenin takia ilmeisesti onnistu, muuten sen loputtua joudun nukkumaankin ulkona. Se harmittaa, erikoisesti kuin ilmat täällä olivat varsin kivoja.  
3. Meidän talo on vieläkin keskeneräinen ja Suomessa.
4. Matkailuun liittyvä osio blogissani jäi suurimmassa osassa toteutumatta, osittain karanteenin takia, mutta osittain muiden työpaineiden takia.
5. Rikastuminen yhdessä yössä. Meillä ei vieläkään ole 50-metristä venettä eikä omaa Boeingia. Niin, tuskinpa ovat tarpeeseenkaan. (Kaiken huippu olisi kullattu vessanpönttö, sellaisia on  joillakin unelmien listoilla). Relax, en ole tosissani 🙂 

Tavoitteet, joita jouduin säätämään matkan varrella:

1. Elättäminen itseni bloggaamisella. Yrityksenä blogini ei olisi vielä kannattanut. Syy: en ole tehnyt asian eteen tarpeeksi. Kerron kohta, miksi.
2. Kahden maan välillä sulava eläminen – maailma muuttui niin, ettei se niin vaan onnistu.

Bloggaamisessa jokainen asettaa  itselleen omat päämäärät ja tavoitteet, jotka voi arvioida vain omasta näkökulmasta.  

Blogi, kuin voittoa tavoitettava sivusto, on osoittanut samanlaiseksi, mitä yritys normaalisti on: mainostat, promoat, teet työtäsi ja keräät voittoa. Tai nuolaiset näppejäsi. Se on sitä samaa rankkaa yrittäjän työtä 24/7, mitä olen tehnyt 25 vuotta. Se työ ei anna mitään armoa eikä mitään iloa. Tässä oli tarkoitus tehdä jotain muuta, mikä olisi tuonut uutta eloa elämään ja uusia käänteitä. Mitään uutta markkinointityössä ei ollut. Eri tuote vaan…

Minulle valkeni nopeasti, että jatkuva promoaminen ja asiakkaiden metsästys, verottaa sisältöä. Kirjoittamaan joutuu siitä, mitä asiakas tilaa, eikä siitä, mistä itse tekee mieli kirjoittaa. Affiliaatti-tarjouksia joutuu pitää silmällä aika tarkasti. Deadlinet ja pakolliset aiheet eivät ole minulle inspiraation lähteitä. (Tässä hyvä kirjoitus aiheesta, ei minun 🙂  Jätätkö kaiken viime hetkeen?). Eikä se anna minulle sellaista vapauden tunnetta, mitä kaipasin aikaisemmissa työtehtävissäni. 

Olen elänyt 20 vuotta kirjanpitolain raportoinnin aikataulussa, enkä halunnut heti uuden alussa laittaa itseni uuteen deadlinien oravanpyörään. Olen enemmän flow-kirjoittaja: suunnittelen kirjoituksiani pitkään, korjailen moneen kertaan, ennen kuin ne ovat valmiit. Vähän teoksesta riippuen suunnitteluvaihe voi kestää vuosia, mutta sitten kirjoitan kaiken kerralla ylös ja hion niin kauan, että itse olen tyytyväinen siihen. 

Blogille, kuten yksilölliselle kirjoitukselle on vaikea asettaa tavoitteita. Kaksi olen itselleni kuitenkin asettanut:

1. Rakentaa blogini sellaiseksi, johon olen itse tyytyväinen.
2. Löytää muutaman uskollisen lukijan, jonka kanssa voin vaihtaa ajatuksia, mielipiteitä ja ideoita. 
3. Olen törmännyt tutkiskellen toisia blogeja sellaisiin mestariteoksiin, joihin minulla on matkaa valovuosia. Joten on, mihin pyrkiä. (Esittelen nämä blogit joskus erillisessä postauksessa).

Henkilökohtaisena ilmaisumuotona blogiini voin olla tyytyväinen. Minulla on muutama lukija, olen saanut lukea ja arvostella muiden tuottoa, myös sain ensimmäisen yhteydenoton työn puolesta. Muutan ja hion tekstejä edelleen silti. Ja täydennän, jos uutta tietoa on saatavilla.

Blogini muoto on vielä rakenteilla, vaikka suurin piirtein osat löysivät paikkansa. Mutta blogini elää ja kehittyy vielä vuosia. Aina on parantamisen varaa.

1. Ilmaiset tutorialit ja oppaat (mutta myös osa maksullisistakin) opettavat rakentamaan blogin tietyille pohjille (yleensä maksullisille tai sellaisille, joista opastaja itse saa jonkin hyödyn). Siirtyminen alustasta toiseen ei koskaan tapahdu ongelmitta. Ilmaisista maksullisiin saa siirryttyä silloin, kuin ne ovat saman tarjoajan tuotteet. Maksullisista ilmaiselle siirtyminen on enimmäkseen käsityö. Lause kerralla. Erilaisten alustojen välillä siirtyminen on vaivalloista. Eli kannattaa aika alussa päättää, mihin sijoittuu.

2. Vähän kun huomio lipsuu, lukija laiskistuu ja häipyy seuraamaan toista blogia. Lukijoiden kiinnostuksen ylläpitäminen käy työstä. Lukijamäärien kasvattaminen on taito, jonka jokaisen ammattilaiseksi aikovan bloggaajan on pakko oppia. Joko ostopalveluna tai kantapään kautta. 

3. Ilmaista tietoa kukaan ei halua jakaa. Ja syystä: ohje, miten vinkistä saadaan kunnollinen ja toimiva postaus, tai miten toimiva blogi oikeasti rakennetaan, on kullan arvoinen tieto, ja siitä joutuu maksamaan. Jos on muutama satanen, jonka voit investoida kurssiin tai oppaaseen, se on hyvä käyttö rahallesi. 

4. Affiliaatit ja sisäänrakennettu mainonta ei ole niin helppo tulon lähde, mitä niiden tarjoajat haluavat meidän uskovan. Teknisten seikkojen lisäksi huomioon pitää ottaa roppakaupalla sääntöjä ja laillisia kiemuroita. Eli, jos ei ole ihan pakko, ei kannata sotkeutua siihen. Tosin, yrittämisen kannalta se on miltei pakollinen toimenpide. Lue ainakin sopimukset huolella. 

5. Mainonta, kaupallinen yhteistyö ja tilauspostaukset pilaavat kaiken ilon kirjoittamisesta. Ei ole ihme, että monet loistavat blogit ja bloggaajat menettivät hohtonsa mainostamisen varjossa. Yksi esimerkki on Huono Äiti: kaupallistaminen tappoi kaiken ilon ja surun. 

6. Kirjoittaminen yhdestä ainoasta aiheesta kuivattaa aivojani, ja intoni lopahtaa hyvin nopeasti. Himon pitää olla aikamoinen, että sellaisen blogin pystyy pitämään. Minulle on silti helpompi hypätä aiheesta toiseen eikä erikoistua mihinkään nich-aiheeseen. Huomasin, että sellaisia lifestyle-blogeja on aika paljon.

7. Olen tarjonnut kielenopetusta ja taloushallinnon palveluita online jo muutaman vuoden. Minua pidettiin vähän tärähtäneenä. Nyt kaikki muutkin tekevät sitä samaa: tekevät työtä kotoa käsin ja opiskelevat kotikoulussa. Tutkimukset osoittavat, että monille ihmisille sopii paremmin sekä kotitoimisto että kotikoulu.

1. Suomen oloissa rikastuminen bloggaamisella on aika utopistinnen unelma. Pärjätä tietty voi. Tähän mennessä Tiia Kontinen on Suomen ainoa bloggari, joka paljastaa tulojensa määrän avoimesti. Muiden tilastoja pääsee kurkkimaan yritysrekistereissä, jos kiinnostaa. Miljonäärejä sieltä ei löydy.  

2. Eli, jos iskee palava tarve rikastua, kirjoittaa pitää vaikkapa englanniksi. Toiset hyvät kielet ovat espanja, venäjä ja kiina. Silloin yleisöä löytyy.

3. Tähän mennessä olen kirjoittanut toisista kielistä vain englanniksi. Ihan vain vertailun vuoksi. Minulla oli kahta lajia postauksia:

• suora käännös: teksi oli identtinen sekä suomeksi että englanniksi, käännetty sekä suomesta englanniksi että toisen päin, riippuu millä kielellä alkuperäisen tekstin olen kirjoittanut.
• vain toisella kielellä kirjoitettu teksti.

Tulokset olivat yllättäviä: harvasanaiset englanninkieleset kirjoitukset pysyvät pinnalla paremmin kuin suomenkieliset. Fiksumpaa olisi vaihtaa kokonaan englanniksi, mutta en tee sitä. Suomeksi kirjoitetaan niin vähän englantiin verrattuna, että haluan pitää sitä yllä, vaikka suoranaista tuloa siitä en koskaan saakaan.

4. Ainoat työn/kirjoittamisen puolen yhteydenotot oli englanninkieliseen sisältöön liittyen. Se ilmeisesti tarkoittaa vain sen, että bloggaajia pidetään muualla maailmassa varteenotettavina liikekumppaneina, toisin kuin Suomessa yleisesti. Suomessa tavaraa ja näytteitä saa kyllästymiseen asti, mutta maksavia asiakkaita on harvakseltaan. Niitä riittää vain kouralliselle valittuja huippubloggaajia. Loput saavat ruoka-apua.

5. Kaupallinen ja kirjallinen tulos: 

• 0.28€ rahaa AdSensillä (minua on sakotettu useaan otteeseen, asioista joita en ihan täysin ymmärtänyt, eli mainokset näkyivät varmaan pari kuukautta yhteensä; selvitystä AdSensiltä ei heru eikä yhteydenottoihin reagoida); 
• kävijämäärä: n. 5000;
• muutama ilmaiseksi saatu e-kirja arvosteltavaksi;
• joukko mielenkiintoisia uusia tuttavia.

Olen niihin tuloksiin varsin tyytyväinen – kerron kohta, miksi. 

• Suomen kielellä kirjoittaminen on tarpeeksi niche-aihe, että saan kirjoittaa ihan mistä sielu sietää. Suomeksi ei yksinkertaisesti riitä yleisöä, että voi pitäytyä yhden ainoan teeman tiimoilla. Muuten joutuu toistamaan itseään.

• Lifestyle-bloggaamiseen valintani osui juuri sen takia, että elämä on monipuolista ja monimutkaista. Olen kiinnostunut monista eri aiheista, enkä halua luulla, että lukijoillani on yksi ainoa aivosolu. Sitä varten on hakukone blogin sisällä, että saa valita itseään kiinnostavan aiheen. 

• Suomessa bloggaaminen on aika pitkälti harrastus enemmän kuin työ. Sellaiseksi se jää vielä pitkäksi ajaksi. Taso on myös harraste- ja viihdeluokkaa. Muutama ammattilaisen tason blogi on toki olemassa, mutta ne ovatkin päivätyö eikä harrastus. Eikä siinä ole mitään henkilökohtaista. Ne ovat myyntiyrityksiä – mediasisällön online kaupat. Laadukas bloggaaminen on mielestäni tasokas journalismin muoto, josta pitää saada kunnollisen palkan. Myös pelkäämättä ilmaista mielipiteinsä. 

• Minusta ei ole bloggaamisen ammattilaiseksi sen varsinaisessa merkityksessä. En nauti itsebrändäämisestä. Enkä ole copywriter. Pystyn kyllä panemaan toisten ajatukset paperille, mutta en nauti siitä. Haluan mainostaa vain ne tuotteet ja palvelut, joista pidän itse. Teen sen myös ilmaiseksi, mikä bloggaamisen ammattilaisilta on rankasti kielletty. En suostu vääntämään mielipidettäni nurin perin, kierrellä eikä kaarella, jos minua pyydetään promoamaan roskaa. Suomen pikkuruisilla markkinoilla ei saa olla täysin vapaa muiden mielipiteistä ja arvostavalta katseelta. Se latistaa kaikki tunnelmat.

• Ilmaisista webinareista ja oppaista ei ole kovin paljon iloa. Kukaan ei jaa käyttökelpoista tietoa ilmaiseksi. Ilmaiset jakelut ovat piilomainontaa ja promoamista. Huomasin sen heti alussa, mutta silti katsoin muutaman ilmaisenkin kappaleen loppuun. Halusin katsoa, miten ammattibloggaajat mainostavat itseään. Jouduin siihen päätökseen, etten pysty siihen. En pysty promoamaan itseänikään 24/7, mikä on ammattibloggaajalle välttämätöntä. Olen ollut yrittäjä koko elämäni, mutta en ikinä myynyt itseäni. Minulla on tuotteet, joita myyn, ja siinä vedän rajan. Blogissani on myös esitelty myytävät tuotteet, mutta itse sieluni ei ole myynnissä. Ei, kiitos. 

• Mitä syvemmälle sukellan bloggaajien maailmaan, sitä enemmän tuntuu siltä, että haluan pitää bloggaamisen irrallaan toimeentulosta. Haluan säilyttää kirjoittamisen puhtaasti nautintona ja harrastuksena. Haluan ilmaista mielipiteeni edelleen ilman pelkoa, että saan moitteita loukkaantuneelta tilaajalta. Saadaan nähdä, miten tässä käy. 

• Luvut ja tulokset jäivät vaisuiksi. Tiedostan sen. Ja myönnän, että se on täysin minun oma vikani. Niin kauan, kuin jaksoin mainostaa, promota, olla mukana joka paikassa ja forumissa, luvut kasvoivat. Heti, kuin jätin vähän väliin, luvun sukelsivat. Mutta minulle tuli jatkuvasta esilläolosta niin paha olo, että päätin perääntyä. Tai asettaa tavoitteet uusiksi. Bloggaamisen ei tarvitse olla asia, jonka takia voin henkisesti pahoin. Mitä iloa siitä olisi? 

• Olisi kiva, jos minulla olisi myös suomenkielisiä bloggaaja-kavereita. Olisi kiva saada palautetta myös suomeksi ja suomenkielisistä teksteistä. Jotain kommentteja muusta, kuin ulkonäöstäni Facebookissa. Englanniksi keskustelu käy kiivaana, apua ja neuvoa jaetaan avuliaasti. Valitettavasti ei kaikki neuvot, jotka pätevät englannin kielellä kirjoittaessa, ole yhtä hyviä Suomen oloissa. Miljardiyleisön tavoitteet jaettuna kahteen sataan on yhtä kuin Suomen valtio… Kahvia olisi tarjolla 🙂

• Henkilökohtaisuuksia. Olen kuunnellut monesta eri lähteestä, miten myös hyvin ammattimaiseen blogiin pitää sisällyttää omakohtaisia kokemuksia, kertoa kyyneliä puristavia tarinoita, näyttää avoimelta ja tuntua läheiseltä. Myyntiluvut ei muuta kuin kasvavat… En suostu siihen. Jätän oman henkilökohtaisen elämäni itselleni, enkä sotke bloggaamiseen miestäni tai lapsiani. En sen takia, että yleisöllä on taipumus mennä henkilökohtaisuuksiin, mutta sen takia ettei minusta ole verta nenästä kaivajaksi. Olen niitä taistelijoita, joilla kaikki on aina hyvin. Myös kolmatta päivää ruumiinavauspöydällä. Aut cum scuto, aut in scuto.

• Blogi on kirjallisuuslaji, journalismia, vaikka sen päiväkirjaksi olin suunnitellutkin. Samoin, kuin kaunokirjallisuuskin. Jos olisin ottanut kaikki, mitä kirjoissani ja blogissani kirjoitan omasta elämästäni, olisin itsemurhasta selviytynyt transsukupuolinen sotaa käynyt lesbo, joka kärvistelee heterosuhteessa parin miehen ja viiden lapsen kanssa. Joka otsikko tai kirjoitus on mielipiteeni, jonka kritisoiminen on tervetullut. Mutta se ei päde omaan persoonaani. Olen mitä olen, enkä enää varmaan muutu kovin paljon mihinkään. Kritisoimisen kulttuuria tarvitaan opetella lisää, vähän kuin Antiikin Kreikassa, jossa väittelyä opiskeltiin kouluissa. 

• Kirjoittaa silti joutuu välillä asioista, joista ei haluaisi. Asiat, jotka vaikuttavat elämään niin perusteellisesti, ettei niitä pääse karkuun. Tänään on 5.5.2020, jos joku ei muista. COVID-19 pandemian karanteenin 51. päivää. Sitä oli mahdotonta jättää väliin kirjoittaessa, kun kyse on blogista.

• Lähteet. Lähteiden pitää olla kunnossa ja tarkistettu. Porukka tulee tarttumaan niihin innolla, erikoisesti, kun kirjoituksen mielipide erottuu heidän omasta. Jokaisen väittämän alle pitää olla linkki, jos sitaatti on käytössä. 

• Kaikkien mieleen ei voi olla. En meinaakaan. Ei toivoakaan. 

Miten tästä eteenpäin?

Päätavoitteena on kokeilla, miltä elämänmuutos tuntuu. Koe on vieläkin meneillään. Silloin, kuin saan sen päätökseen, voin olla jo in scuto. Tällä hetkellä tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluvat:

• kokeilla venäjän kieltä (en osaa espanjaa enkä kiinaa);
• kirjoittaa pari kirjaa valmiiksi (kotikoulu käy joskus hermoille, kun en kerkeä aina tekemään omia hommia loppuun);
• yritysmaailman mullistus laittoi monet asiat uusiksi, joten uusimaan joutuu ensisijaiseksi itseään ja toimintatapojaan 

Sen meinaan täällä harjoitella, uudella innolla. Ja kirjoitan siitä. Tulevaisuus näyttää, kummalla on enemmän valtaa, periaatteilla tai nälällä. Mitas muuta voin? En osaa tehdä mitään muuta kuin kirjoittaa. 

Bloggaaminen/Blogging Archives

Bloggaaminen: Tekniset

Postaus kellokortilla

Blogin alkutaipale