Välttelen pikamuotia - Ekologisuus arkipäivässä - In Via

Onko ostoksia edes mahdollista tehdä niin, ettei käväisekään halpaketjun liikkeessä?

Helppoahan se on! Pitää ostaa vain kestävää ja laadukasta. Arkipäivässä ekologisuus unohtuu helposti, jos päämäärästä ei pidä kiinni. Kivoja vaatteita pursuavia kauppoja, netti täynnä houkuttelevia tarjouksia, mutta ennen kaikkia laadun hintalappu saa kriteerit löystymään.

Päätin tutkia asian hyvin perusteellisesti. Miksi tahdonvoimaa ei aina riittää ostamaan vain se laadukas ja tarpeellinen vaatekappale? Miksi ketjuliikkeiden voitot vain kasvavat siitä huolimatta, että kestävää ja laadukasta on tarjolla runsaasti?

Aloitetaan kriteerien määrittelemisestä:

Millainen on laadukas vaate?

Koostumus?
Kestävyys?
Istuvuus?
Mitä vielä?

Ekologisuus

Mitä se oikein tarkoittaa?
Hiilijalanjälki. Miten selvitetään?

Eettisyys

Kuka sen teki ja missä se on tehty?
Miten selvitetään?

Laatu

Laadun määritteleminen on aika vaikea prosessi. Jokaiselle laatu tarkoittaa eri asiaa.

Koostumus

Mistä laadukas vaate koostuu? Onko niin, että villa, puuvilla ja silkki ovat ainoat laadukkaat materiaalit? Miksi sitten suurin osa isojenkin muotitalojen vaatteista koostuu polyesterista ja viskoosista?

Villa

Suomen kesä mahdollistaa villan käytön ympäri vuoden. Eli samat mustat ja beiget kashmiripuserot voivat olla päällä kesät talvet. Meikit, hajuvedet ja jäätelöt ovat kiellettyjen listoilla, koska pesulan kuivapesu ei poista niistä tahroja. Hinta edullisimmillaan 200 euroa per pusero. Siihen tarvitaan laadukkaat farkut = 150 euroa (Suomen hinnat, eihän sitä saa ostaa ulkomailta, jos ollaan oikein eettisiä).

Laadukas villa kestää käytössä hyvin, tosin kovin halvalla sitä ei saa. Laadun tarkistaminen on myös vaikeaa, se onnistuu suunnilleen vain ammattilaisilla (tässä löysin hyvän artikkelin ammattilaisista: stjm.fi). Eli kashmiri kannattaa ostaa vain niistä kaupoista, joissa saa laatuapua. Tai siihen erikoistuneista nettikaupoista.

Olen itsekin ostanut yhdestä sellaisesta paksun, kestävän ja lämpimän kashmiripuseron. Toista ei päässyt ostamaan. Kauppa lakkasi olemasta. Eli kestävää ja laadukasta netissä ei kannata ruveta myymään: konkurssi häämöttää heti, kun asiakkaat ostavat harvoin ja vähän, niin kuin on mantra sanoa.

Toisen omistamani kashmiripuseron ostin kalliin putiikin alennusmyynneistä. Rätti kesti just niin kauan, että sain sen ensimmäistä kertaa päälle.

Tuntemattomasta italialaisesta kaupasta ostin neuleen, jossa luki virgin wool. Siitä hetkestä on 10 vuotta. Neule on harmaa ja mitäänsanomaton, ohut, lämmin, oli käytetty sataan eri tarkoitukseen laukun pohjassa lojuvasta varavaatteesta aina lapsen peittoon asti. Vaate on edelleen: ehjä, käyttökelpoinen, harmaa, ohut, lämmin eikä näyttänyt merkkiäkään loukkaantumisesta. It’s a kind of magic!

Benettonin villapuserot, joita olen elämäni aikana kuluttanut useita, jätän nyttemmin ostamatta. Muutaman vuoden takainen muutos mullisti niiden laadun niin, etteivät ne kestä enää kuin ensimmäiseen pesuun. Surullista…

Puuvilla

Inhottavin materiaali, jonka tiedän. Kun se kerran kostuu, se on sitten märkä loppupäivän. Värit eivät pysy, tahroja ei saa pois millään muulla konstilla kuin liottamalla ne Vanishiin. Onko se sitten niin ekologista, että yhden likaisen vaatteen käsittelyyn menee aikaa ja vettä tolkuttomasti? Silittäminenkään ei ole lempipuuhiani: sen lisäksi että siihen menee aikaa ja vaivaa, myös sähköä, ja vaate on siisti ja sileä autonpenkille asti.

Puuvillan hengittävyydestä olen myös eri mieltä. Jos lapsille haluaa mukavan arki- ja leikkivaatteen, niin teknologiset kankaat ovat parempi vaihtoehto. Niistä valmistetaan saumattomia ja hengittäviä alus- ja urheiluvaatteita.

Laadukas ja kestävä puuvilla maksaa maltaita, mutta se menettää ulkonäkönsä silti jokseenkin nopeasti.

Silkki

Silkistä on olemassa käyttökelpoisia lajeja, mutta Suomessa en ole niitä tavannut. Italiasta olen löytänyt vesipestäviä vaatteita mm. Armanin mallistosta (hyvin edulliseen outlet-hintaan). Silkki, ohuena tai paksumpana, on lämmin materiaali eikä kevyt, joten älkää vaivautuko käyttämään sitä kesäisin, ellei kyseessä ole Suomen kesä.

Huolto on kallista, erikoisesti Suomen pesuloiden hinnoilla.

Polyesteri

Sellaisenaan kangas on aika tukala. Mitä muuta voi odottaa öljyteollisuuden sivutuotteesta? Niin yllättävä kuin se onkin, polysterikankaita ja laatuja on yhtä monta (tai enemmän) kuin vaikka villaa ja silkkiä. Laadukkaasti suunniteltu ja valmistettu polyesterikangas hengittää ja kestää. Se tulee kestämään äidiltä tyttärelle, ja tyttärentyttärelle ja selviää ydinsodasta, eritoten kuin käyttäjä. Sitä vaatetta ei kannata ostaa hetken mielijohteesta, koska sitä joutuu käyttämään lopun ikää (kantajan iän loppuun tietysti).

Polyesteri on viileä ja hiostava.

Viskoosi

Jos haluaa saada vaatteen edullisesti, mutta laadukkaasti, viskoosi on hyvä vaihtoehto. Tosin kovin halpaa laadukas viskoosikangas ei ole. Jos kaupan vaatteella on hyvin pieni hinta, se on todennäköisesti ihan roska, jota joutuu kanittamaan kaatikselle parin käyttökerran jälkeen. Se ei yksinkertaisesti kestä käyttöä. Laadukas viskoosi ei ole niin kestävää kuin polyesteri, mutta silti ehdit kyllästymään siihen vaatekappaleen ennen kuin se hajoaa.

Viskoosi hengittää yhtä hyvin kuin silkki. Sen on helpompaa huoltaa. Se näyttää hyvältä pitkään. Eikä maksa maltaita. Se on kuin olisi puukuori päällä. Ekologista, eikä niin?

Viskoosikankaita on olemassa lukuisia eri laatuja ja muunnelmia. Sitä, saman kuin polyesterin, voi vääntää vaikka mihin muotoon.

Silkkiä ja satiinia jäljittelevät viskoosikankaat ovat juuri niitä, joissa vesitahrat näkyvät läikkinä. Muuten kangas on hyvin helposti huollettava.

Minun omat suosikkini ovat trikoo-viskoosi ja jersey-viskoosi.

Sekoitukset

Tästä voisi kirjoittaa väitöskirjan. Helpoin sääntö on: mieti mitä vaatteelta haluat ja laske prosentteina, mitä mikäkin ominaisuus painaa. Sen perusteella pystyy osumaan napakymppiin sekoitekankaiden ostamisessa. Eli matikka ei ollutkaan niin turha aihe silloin koulussa.

Lopputulos: laadukkaan vaatteen ostaminen on kuin lottovoitto. Sata lippua menee huti ennen kuin tärppää.

To be continued…