Puolan Masuria tai Mazury.
Silloin, kun luin ensimmäistä kertaa Puolan Masurian eli Mazury-järvialueesta matkakohteena, ajattelin itsekseni, että miksi näin ylistäviä tekstejä? Matala, vesistöjä täynnä oleva alue on osunut matkojemme varrelle usein, mutta emme koskaan varsinaisesti jääneet tutkimaan sitä, koska päämäärä oli jossain muualla. Viime vuonna, kun olimme kiertämässä Suwałkin seutua, olimme ensimmäistä kertaa ajatelleet Masuriaa varsinaisena matkakohteena.
Nyt väitän, että olemme itsekin aliarvioineet Masurian järvialuetta suuresti.
Masuria eli Mazury on historiallinen ja kulttuurinen alue Koillis-Puolassa, joka kuuluu nykyisin pääosin Warmińsko-Mazurskien voivodikuntaan historiallisen Warmian, Barcijan, Polwislen ja Ziemia Lubawskan lisäksi. Masurian tunnetuin osa on Suurten Masurian järvien alue, jonka suurimpia asutuksia ovat mm. Giżycko, Mikołajki, Mrągowo, Ryn ja Pisz.
Historiallisesti Masuria kuului vuosisatojen ajan Itä-Preussiin, ja alueella kohtasivat puolalaiset, saksalaiset ja masurialaiset vaikutteet. Alue liitettiin Puolaan vasta toisen maailmansodan jälkeen, jonka jälkeen paikalliset perinteet pääsivät uuteen kukoistukseen.
Nykypäivän turistikartalla Masuria tunnetaan ennen kaikkea järvistään, luonnonsuojelualueistaan ja pienistä historiallisista kaupungeistaan, joiden taipaleet ulottuvat usein 1200-1300 luvuille.
Miksi kehtaan väittää, että Masuria on todellakin aliarvostettu matkakohde?
Suomalaisille tämä Puolan alue ei ole kovin tuttu ja autoilijoillekin useimmiten vain läpikulku maan suurimpiin kaupunkeihin tai kohti Baltian meren rantaa. Siellä on kuitenkin niin paljon koettavaa ja nähtävää, että helposti voi vierähtää viikko jos toinenkin.
Neljässä päivässä, mitä vietimme Masuriassa tällä erää, pääsimme kokemaan vain murto-osan kaikkea alueen monipuolista tarjontaa. Pelkkiä museoita sekä historiallisia maamerkkejä ja nähtävyyksiä tuli esille haussa 120. Koko lista mahdollisia kiinnostuksen kohteita näkötorneineen, huvipuistoineen ja laitureineen venyi yli kahteen sataan pykälään. Runsaudenpula.
On vaikeaa keksiä, mitä siellä ei olisi tarjolla. On kerroksittain historiaa keskiajalta toiseen maailmansotaan asti, kulttuuria ja folkloria, vesiurheilua ja huveja, rantoja ja vesipuistoja, eläintarhoja, puistoja ja safareja, ruokaelämyksiä, shoppailua, vaellusta… No, ehkä vuorikiipeily ei ollut helposti saavutettavissa.
Koska matkamme oli suhteellisen lyhyt, suunnittelimme osan tekemistä jo etukäteen. Kuitenkin, muutoksiin oli varauduttava syystä ja toisesta.
Eläinpuisto
Ensimmäisenä kohteena meillä oli suunniteltu Park Dzikich Zwierząt Kadzidłowo -villieläinpuistossa käynti. Sään puolesta meillä ei ollut viimeisen päälle tuuria, joten eläimiä pääsimme katsomaan kohtuullisessa sateessa. Sade olisi ollut pikkujuttu, mutta kaikki puiston polut muuttuivat kuravelliksi, johon upottiin välillä nilkkoja myöten. Meillä ei ollut kumisaappaita mukana – olisi kyllä ollut hyvä varuste. Itse kahlasin mustassa turvekurassa sandaaleillani.
Kuvata puistossa ei saanut kuin tietyissä paikoissa, joten järin kummoisia kuvia paikasta ei ole minulla tarjolla. Eläimistä nähtävissä oli hirven ja ilveksen lisäksi lauma susia ja peuroja sekä erilaisia haukkoja ja pöllöjä.
Mikään eläin ei kuitenkaan vaikuttanut kovin villiltä. Aitaukset olivat puistossa verrattain suuret ja tarjoaisivat runsaasti piilopaikkoja eläimille tarpeen tullen. Ainoastaan lintujen häkit olivat mielestäni turhan ahtaita.
Ilmiselvästi kesyyntyneet eläimet oleskelivat lähellä aitoja. Sudetkaan eivät välittäneet näköetäisyydellä olevista ihmislaumoista, vaikka pitivät kohtuullista hajurakoa. Joten niitä sai ihailla turvallisen matkan päästä. Peuroja pääsi syöttämään ja silittämään, josta lapset olivat riemuissaan.
Muuttuneet toisen päivän suunnitelmat
Kajakit olivat toisen päivän suunnitelmissamme, mutta sen joutui lykkäämään päivällä, koska heräsimme koleaan ja harmaaseen aamuun, vaikka säätiedotus lupasi aivan muuta.
Kajakkiretkestä päätin tehdä ihan oman postauksen, koska tämä alkoi venymään luvattomasti.
Miniristeily
Pienen laivan kyytiin pääsee Masuriassa melkein missä vain. Otimme lennosta Kisajno-järven 1.5 tunnin risteilyn Giżyckosta.
Laivamme M/S Śniardwy (Żegluga Mazurska).
Vähän laivan koosta riippuen, se yleensä sisältää kaikki mukavuudet vessoineen, kahviloineen ja terasseineen. Tämä oli vesibussi-kokoinen laiva (140 hlöä), joka ei keikkunut eikä kiikkunut liikkuessa. Hauska yksityiskohta maisemien ihailun lomassa oli se, että laiva joutui madaltamaan ohjaamonsa ja matkustamonsa kanavan siltojen alla. Saimme tuon myös videolle.
Kaupungit ja museot
Kysyntä synnyttää tarjontaa. Tai toisinpäin 😁. Kaikkiahan voi myydä, jos saa ihmisiä uskomaan, että ne todellakin tarvitsevat juuri tämän tuotteen. Tästä kävimme poikamme kanssa mielenkiintoista keskustelua tallustellen pitkin Mikołajkin rantakatua. Rantaviivaa Masuriassa on paljon, mutta jokaiselle metrille näyttää olevan sekä kysyntää että tarjontaa. Kilometritolkulla puistoja, rantoja, kauppoja, kahviloita ja ravintoloita.
Ukta ja Mikołajki
Meillä oli aikomuksenakin majoittua pääosin agroturismiksi luokitelluissa kohteissa, joten ensimmäisen yön vietimme Uktassa noin 15 km päästä Mikołajkista.
Niin kuin olen maininnut jo muutama (sataa)kertaa, Puolassa ei ole sellaista maaseudun ongelmaa, ettei sieltä löytyisi ruokaa tai kauppaa. Tai majoitusta. (Tästä lisää erillisessä postauksessa.)
Ukta on yksi niitä kyliä, jotka elävät kajakeista ja agroturismista, joten joka talossa oli tarjolla majoitusta. Heinä-elokuu ovat kuitenkin sellainen ajankohta, että mukiinmenevän majapaikan löytäminen oli aikamoisen työn takana. Itse Mikołajkissa kämppiä oli tarjolla enemmän, mutta hintavammin.
Iltapäivään mennessä ilma lämpeni +18 asteeseen, joka sateen ja tuulen kanssa ei ollut mikään kajakki-sää. Joten lähdimme pamppaloimaan Mikołajkin rantakadulle. Ei ole kuulemma huonoa säätä, on vain epäsopivat vaatteet. Niin, tiistai kului syödessä ja ostiskellessa lisää vaatteita, kun satuimme 4F urheilukauppaan sateelta paossa.
Mikołajki ei nyt ole kaikista mielenkiintoisin mesta sillä alueella, elämä kukoistaa siellä vain kesäisin, jolloin turisteja on kymmenkertainen määrä asukaslukuun nähden.
Jos jonkun hauskan kohteen suosittelisin, niin se on tämä ylösalaisin oleva talo. Sisälle päästessä oma pää joutuu koetukselle: lattiat talossa ovat näet kaltevia. Suosittelen kokeiltavaksi!
Hyvän ruokapaikan löysimme järven hiljaisemmalla puolella. Masuriassa kuuluu syödä paljon paikallista kalaa, no, ainakin maistaa.
Missä kävisin vielä, jos olemme Mikołajkissa uudestaan? Pyhän Nikolauksen kirkon näkötorni, erityisesti jos sää olisi yhtään parempi.
Mrągowo
Mrągowo on paikallisessa mittasuhteessa iso kaupunki. Se jäi meiltä suurimmalta osalta näkemättä, koska ajoimme sen läpi illemmalla kajakkiretken jälkeen.
Mitä olisin halunnut vielä nähdä, on Mrągowon sotilaskalustomuseo (Muzeum Sprzętu Wojskowego w Mrągowie) ja Bismarkin Torni (Wieża Mrągowo – Bismarcka). Tekniikka kiehtoo minua jollain tavalla ja tykkään kaikista korkeista paikoista. Kumpikin kohde oli jo kiinni.
Kętrzyn
Kaupunkina Kętrzyn ei ehkä ole kovin erikoinen ilmestys, vaikka on siinä keskiaikainen linna, jossa nykyään toimii museo (Muzeum im. Wojciecha Kętrzyńskiego).
Mutta muutaman kilometri itään, Gierłożissä, sijaitsee joukko hyvin mielenkiintoisia nähtävyyksiä. Näissä vierähtää helposti koko päivä.
Wilczy Szaniec tai Wolfsschanze eli Sudenpesä on yksi tunnetuimmista toisen maailmansodan kohteista. Masurian metsien keskelle rakennettiin vuodesta 1940 alkaen lähes 200 rakennuksen tarkoin vartioitu ja naamioitu päämajakokonaisuus, jossa oli bunkkereiden ja parakkien lisäksi muun muassa rautatieasema, lentokenttä, viestiyhteydet, viemäröinti, elokuvateatteri ja teehuone. Täällä tapahtui Claus von Stauffenbergin epäonnistunut murhayritys Hitleriä vastaan. Puna-armeijan lähestyessä alue hylättiin ja osa rakennuksista räjäytettiin.
Gierłożissa aivan Sudenpesän lähistöllä sijaitsee myös Wilcze Lotnisko, Muzeum Dywizjonu 303:n kausiluonteinen ulkoilmailmailunäyttely. Esillä on lentokoneita, ajoneuvoja ja muuta toisen maailmansodan ilmailuhistoriaan liittyvää kalustoa, ja näyttelyssä käsitellään erityisesti puolalaisia lentäjiä ja kuuluisaa 303-lentolaivuetta. Mukana on myös liittoutuneiden ja Saksan ilmavoimiin liittyvää aineistoa. Kohde sopii hyvin samaan vierailuun Sudenpesän kanssa, etenkin jos sotilas- tai ilmailuhistoria kiinnostaa.
Mazurolandia on omalla tavalla outo kokonaisuus. Se on periaatteessa koko perheen puisto. Pääosassa on Warmian ja Masurian tunnettuja rakennuksia, joita pääsee ihailemaan pienoiskoossa. Mutta miniatyyrien lisäksi alueella on valtavasti muita huveja.
Toisaalta on Sudenpesään liittyviä näyttelyitä, kuten Hitlerin puutarha ja sotatekniikan museonäyttely sekä sotilaallinen ampumarata.
Toisaalta, lapsille tarjotaan pieniä huvilaitteita, eläinten ruokintaa, esteratoja ja muuta tekemistä. Marras–joulukuussa puistoon saapuu myös joulupukki, joten Mazurolandia toimii sesongin mukaan vähän eri tavalla ympäri vuoden.
Silti, tämä on tosin enemmän rento ja kevyt pysähdyspaikka, hyvin erilainen kuin naapuriston museot.
Giżycko
Giżycko oli iso (mittakaavassaan) ja mielenkiintoinen paikka, jossa pitkän rantapromenadin lisäksi on paljon muita nähtävyyksiä.
Giżyckon erikoisimpiin nähtävyyksiin kuuluu Łuczański-kanavan yli kulkeva historiallinen kääntösilta – Most Obrotowy. Yli sata tonnia painava silta ei avaudu ylöspäin, vaan kokonainen siltakansi käännetään sivulle kanavan suuntaisesti. Erikoisinta on, että silta avataan edelleen käsivoimin: yksi työntekijä pystyy kääntämään sen noin viidessä minuutissa. Nykyinen silta on peräisin 1800-luvun lopulta, ja se palautettiin alkuperäiseen käsikäyttöön vuonna 1993. Kesällä avaamista pääsee seuraamaan useita kertoja päivässä, kun veneille ja matkustaja-aluksille tehdään tilaa kulkea kanavaa pitkin.
Łuczański-kanava oli juuri se väylä, jonka pitkin ristelylaivemme lähti kohti Kisajno-järveä.
Boyenin linnoitus (Twierdza Boyen) on yksi Giżyckon tärkeimmistä historiallisista nähtävyyksistä. Se rakennettiin vuosina 1843–1855 Niegocin- ja Kisajno-järvien väliselle kannakselle, ja sen muurien sisälle mahtui aikanaan noin 3 000 sotilasta. Kuusikulmaista linnoitusta ympäröi yli kaksi kilometriä pitkä puolustusmuuri, ja alueella on edelleen bastioneja, portteja, kasarmeja ja muita sotilasrakennuksia. Linnoituksella oli merkitystä myös ensimmäisen maailmansodan aikana. Alue on laaja, joten vierailuun kannattaa varata ainakin pari tuntia.
Giżyckossa on myös pari hyvää paikkaa katsella kaupunkia ja järvimaisemaa ylhäältä. Keskustassa sijaitseva Wieża Ciśnień on vuonna 1900 rakennettu 25-metrinen vesitorni, jossa toimii nykyään pieni näyttely, kahvila ja näköalatasanne. Ylös pääsee sekä portaita että hissillä.
Toinen vaihtoehto on Wieża widokowa Niegocin-järven rannalla, noin puolentoista kilometrin päässä keskustasta. Wzgórze św. Brunona -kukkulalle rakennettiin uusi näkötorni osana Mazurska Pętla Rowerowa -reittiä, ja sieltä avautuvat hienot näkymät järvelle ja Giżyckon suuntaan. Sen voi helposti yhdistää samaan kierrokseen Boyenin linnoituksen ja historiallisen kääntösillan kanssa.
Gołdap
Lähellä Kaliningradin alueen rajaa sijaitseva Gołdap ei ole varsinaisesti Masurian alueita eikä ole mikään suuri nähtävyyskaupunki, mutta siellä on muutama hyvin mielenkiintoinen kohde.
Gołdap tunnetaan mm. kylpyläkaupunkina, ja sen näkyvimpiä maamerkkejä ovat suuret tężnie solankowe eli suolaveden haihdutustornit Gołdap-järven lähellä. Niiden ympärille on rakennettu kokonainen kylpyläalue, jossa on kävelyreittejä, mineraalivesien juomahalli ja muita hyvinvointipalveluja. Alue on samalla mukava paikka pienelle kävelylle, vaikka ei varsinaisesti olisi kylpylälomalla.
Toinen kiinnostava kohde on kaupungin ulkopuolella sijaitseva Piękna Góra. Se on yksi Mazury Garbaten eli kumpuilevan Masurian tunnetuimmista näköalapaikoista. Kukkulalle pääsee tuolihissillä, ja ylhäällä toimii Kawiarnia obrotowa -pyörivä kahvila, josta avautuu maisema ympäröiville metsille ja kukkuloille. Talvella alue on laskettelukeskus, mutta maisemien vuoksi siellä kannattaa poiketa myös kesällä.
Yksi Gołdapin nähtävyys jäi mieleen. Wieża Ciśnień -näköalatorni on vuonna 1905 rakennettu 46.5 metriä korkea vesitorni, joka oli käytössä aina vuoteen 1986 asti. Siellä on toki ulkoinen näköalatasanne ja maisema-kahvila, joista varmaan näkee Venäjälle asti, vaikka varsinaista rajaa oli mahdotonta erottaa. Sen erikoisuus on kuitenkin tuo jälkeenpäin lisätty parveke, jonne pääsee metalliportaita pitkin… Ei heikkohermoisille kyllä. Mutta oli pakko käydä ylhäällä, vaikka välillä veti polvet heikoksi.
Gołdapista suunnistettiin kotiin päin, mutta agendalla oli vielä pari nähtävyyttä
Stańczykin kaksoisviaduktit (Mosty w Stańczykach) kuuluvat Koillis-Puolan näyttävimpiin vanhoihin rautatierakennelmiin. Puszcza Rominckan maisemissa seisovat kaksi rinnakkaista, yli 180 metriä pitkää ja noin 36 metriä korkeaa viaduktia rakennettiin vuosina 1912–1926 osaksi Itä-Preussin rautatieverkostoa. Junaliikenne on loppunut jo kauan sitten, mutta nykyään viadukteille pääsee kävelemään ja ylhäältä avautuvat hienot näkymät ympäröivään metsä- ja laaksomaisemaan.
Kolmen valtakunnan rajapisteellä kohtaavat Puola, Liettua ja Venäjän Kaliningradin alue. Tämä rajapiste tunnetaan nimellä Trójstyk Wisztyniec tai Vištytis, ja nykyinen vaaleanpunaisesta graniitista tehty, 1.9 metriä korkea rajamerkki pystytettiin vuonna 2010. Sen sijaintipaikaksi on Bakšiškiai-kylä, jonka asukkaista puolet asuu Puolassa ja puolet Liettuassa.
Koska kolmen maan raja kulkee aivan merkin kohdalla, nykyään sinne on tuotu kilometritolkulla piikkilankaa ja raja-aita on pystytetty erottamaan Liettuan ja Puolan Venäjältä. Vielä muutama vuosi takaperin rajamerkkiä sai halata vapaasti.
Paikka on vähän erikoinen nähtävyys: siellä ei varsinaisesti ole paljon tekemistä, mutta maailmalla ei ole kovin monta paikkaa, joissa pääsisi seisomaan kolmen valtion rajalla kerralla. Sen lisäksi se lienee kaikista raja-alueista se, jossa pääsee lähimmäksi Venäjän alueita menemättä kuitenkaan yli. Muistutuksena siitä, millaista on elää vapaassa maassa eikä Nato-langan takana eristyksissä.
Puolan Masuria tai Mazury.
Muutama päivä Mazuryssa riitti todistamaan, että näkemistä olisi vaikka kuinka paljon. Järvien ja kajakkiretkien lisäksi vastaan tuli linnoja, bunkkereita, vanhoja siltoja, näkötorneja, museoita ja kaikenlaisia pieniä yllätyksiä. Tässä meidän löytömme neljästä päivästä – ja lista kasvaa varmasti vielä seuraavalla reissulla.
Puolan Masuria tai Mazury.
Referenssit:
- Kaikki Masurian näkötornit: Wieże Ciśnień
- Granica Warmii i Mazur- to gdzie jest Warmia, a gdzie Mazury?
- Puolan kierros 2025
- Puolan rajavyöhyke matkakohteena: Suwalki ja Augustow
- Autolla Euroopassa – Via Baltica
Puolan Masuria tai Mazury.
Kuvitus:
© Via Per Aspera Ad Astra 2019-2026
Puolan Masuria tai Mazury.
Discover more from Via Per Aspera Ad Astra
Subscribe to get the latest posts sent to your email.