
Toukokuun 2026 kuulumisia.
Kuten olen maininnut, joudun rakentelemaan blogini jokseenkin alusta asti uudelleen, ja vaikka urakka on melkoinen, olen huomannut siinä myös jotain positiivista.
Teknisesti olen päättänyt uudistaa myös blogin ilmeen samaan syssyyn. Blogin ulkoasu on nyt uusi ja myös rakenne tulee muuttumaan hieman. Olen päättänyt keskittyä pääblogissani enemmän juuri matkailuun ja muut pohdinnat tulevat ilmestymään rinnakkaisblogissani https://viaperasperaadastra.blogspot.com/
Joudun käymään läpi koko blogini sisällön ja huomasin että blogini on päässyt palvelemaan myös perimmäisen tarkoituksen päiväkirjana.
Tiedättekö tunteen kun aikaa n valuisi sormien läpi? Nyt kun kelaan ajassa taaksepäin huomaan kuinka paljon on oikeasti tapahtunut muutamassa vuodessa. Vaikka jättäisin globaalit tapahtumat pois laskuista, henkikökohtaisellakin rintamalla erilaisten mutkien määrä oli valtava.
Aikamatka omissa maailmoissa
Paljon on muuttunut ja tapahtunut viimeisten 6-7 vuoden aikana.
Koronasta jauhamisen jätän väliin suosiolla. Vaikka siitä on jo 6 vuotta aikaa, kukaan ei edelleenkään pysty varmuudella sanomaan, mitä ja miksi on oikein tapahtunut ja mitkä ovat sen seurauksia. Tilastoja toki on, mutta niiden asiayhteyksien analyysiin menee vielä aikaa ennen kuin tiedetään millaisia vaikutuksia koko hässäkällä oli maailmaan.
Sota. Muistan sen epäuskon tunteen kun kuulin asiasta ensimmäistä kertaa. Minulla meni päiviä siihen, että olen sisäistänyt asian. Nyt eletään viidettä vuotta sodan vieressä. Siitä on tullut osaa arkipäiväämme. Ukrainalaisista pakolaisista monet ovat jo palanneet takaisin kotimaahansa, jos tilanne on sen sallinut, mutta monet ovat rakentaneet kokonaan uuden elämän ulkomaille.
Itsekin ja perheeni on nähnyt monenlaista muutosta. Aloitin blogini vuonna 2019 Portugalissa, ja sen jälkeen olemme vaihtaneet maata 3 kertaa. Itselleni siihen on mahtunut myös Uzbekistanin jakso ja olen palannut takaisin siihen ammattiin, josta olen työurani aloittanut.
Tuskin olen palauttamassa koko blogini sisältöä, koska moni kirjoitus on menettänyt tarkoituksensa, mutta osa on kuitenkin edelleen ajankohtaisia ja mielenkiintoisia. Lukiessani monia vanhoja postauksiani mietin, ajattelenko edelleen näin. Useimmiten kyllä, mutta on käynyt myös niin, että näin muutamassakin vuodessa uuden tiedon määrä, jos ei nyt kumonnut ajatuksiani, niin antoi niille uuden suunnan.
Kuukauden oivalluksia
Olen saanut silmätulehduksen, joten lääkäri passitti sairauslomalle ja kielsi lukemiset, kirjoittamiset ja ruutuaikaa. Siinä vasta huomasin kuinka riippuvaisia olemme ruuduistamme. Toinen ongelma oli se, että vaikka nukkuisi 12h päivässä, mutta toiset 12h on tosi vaikeaa täyttää ilman lukemista, kirjoittamista tai ruutua. Ainakin itselläni. Onneksi kävi sen verran tuuria, että meillä oli vieraat Suomesta, ystävä pyysi teatteriin ja sää on suosinut ulkoilemista. Näin olen oman sairaslomani kuluttanut mukavasti. Ruutukielto oli myös rajoittanut somen käyttöä, joka oli varsin tervetullut seuraus.
Tosin, sairastuminen sai työt kasaantumaan niin, että arviointeja on kertynyt vino pino, joten nyt ei ole vapaa-ajan ongelmaa lukuvuoden loppuun saakka 😅.
Toukokuu on myös perinteisesti Äitien kuu. Vaikka meidän perheessä äitienpäivää ei juhlita suuresti (eikä oikeasti mitään muutakaan päivää), silti minusta on tärkeää, että äitejä muistetaan edes näin kerran vuodessa.



Toukokuun 2026 kuulumisia.
Referenssit:
- Kesätyöhistoriani -blogihaaste
- Yhdeksän asiaa minusta
- Äitiydestä näin kerran vuodessa
- Maaliskuiset mietteet 2026
- Parisuhde vs avioliitto
Toukokuun 2026 kuulumisia.
© Via Per Aspera Ad Astra 2019-2026
Discover more from Via Per Aspera Ad Astra
Subscribe to get the latest posts sent to your email.
Hien nostaa otsalle, kun mietin työsarkaasi blogin uudelleen rakentamisesta. Vaikka on varmasti antoisaa lukea uudelleen vuosien takaisia kirjoituksia ja kenties huomata miten asiat ovat muuttuneet sen jälkeen. Aika menee niin nopsaan ja elämä on hektistä, niin sitä meinaa unohtaa kivojakin tapahtumia viime vuosilta. Blogin päiväkirjamaisuudessa on toden totta puolensa.
Tsemppiä silmätulehduksen kanssa. Se on inhottava vaiva, lapsiltani paristi saanut. Muistelen, että äänikirjat eivät olleet sinun juttusi, niin kirjoja ei tullut varmaan sitäkään kautta kulutettua. Someajan vähentäminen teki itsellenikin hyvää, kesäkuun alku on ollut jotenkin täynnä pieniä, mutta kiireisiä juttuja, joten ”huvituksiin” ei ole liiennyt aikaa.
Hyvää kesän jatkoa sinulle!