Lisäpotkua juomasta – jumalten nektarista Red Bullin siipiin

Piristävien juomien historiaa.

Se, että päädyin kirjoittamaan energiajuomista, on sattumaa, johon johti Alppitietäkin kiharaisempi ajatuksen mutka. Kiitos siitä kuitenkin Tyylimurun Tiinan epäsuositun mielipiteen.

Henkilökohtaisesti pidän energiajuomia pahanmakuisina turhakkeina. Niputan tosin siihen samaan kaikki limsat. Omassa vedessäni ei tarvitse olla sokeria eikä väriä. Kokista voisin juoda silloin tällöin maun puolesta, mutta olen kehittänyt siihen jonkin oudon yliherkkyysreaktion, eli saan nokkosihottumaa kaulaan muutamassa minuutissa. Joten liotan oman kofeiinini kuumaan veteen. Sitä sanotaan kahviksi.

Luulisi, että energiajuoma olisi jokin upouusi keksintö. Mutta eipä ole. Lisäpotkua juomista on etsitty tuhansien vuosien ajan. Vaihtelevalla menestyksellä.

Kuolemattomuutta, viiniä ja etikkavettä

Antiikin Kreikan jumalat nauttivat nektaria ja ambrosiaa, joiden uskottiin ylläpitävän heidän kuolemattomuuttaan. Kumpi niistä oli ruoka ja kumpi juoma, siitä antiikin kirjoittajat eivät olleet täysin yksimielisiä.

Harmi, ettei reseptejä ole säilynyt. Kuolemattomuutta lupaavalle juomalle olisi takuuvarmaa kysyntää nykyisilläkin markkinoilla. Tai sitten ei, monien juomien seurauksena käyttäjä saatetaan ennenaikaiseen kuolemaan.

Tavalliset kreikkalaiset tyytyivät vedellä laimennettuun viiniin. Yläluokan symposiumeissa juomisen ohessa väiteltiin filosofiasta, kuunneltiin musiikkia ja keskusteltiin politiikasta. Epäilemättä paljon tuli puhuttua täyttä puutaheinää. 

Kaljan prototyypiksi voisi mielikuvitusta hieman venyttämällä kutsua myös antiikin kreikkalaisten kykeonia, ohrasta ja vedestä valmistettua juomaa, jota nautittiin muun muassa Eleusis-mysteerikultissa.

Roomalaisten juomavalikoimaan kuului puolestaan posca, veden ja happaman viinin tai viinietikan sekoitus. Se oli erityisen tuttu sotilaille. Kuinka paljon lisävoimia poscasta saatiin taistelukentällä, on hämärän peitossa.

Huomattavasti paremmin dokumentoitu tapaus on Asterixin ja Obelixin taikajuoma. Panoramixin keitos antoi gallialaisille yli-inhimilliset voimat. Harmillista on se, ettei juoman vaikutus ulotu sarjakuvan tai tietokonepelin rajojen yli.

Mutta ajatus juomasta, joka tekee ihmisestä hetkessä voimakkaamman, ei antanut rauhaa nykyaikaisille juomien kehittäjille.

Maailman ympäri kuppi kerrallaan

Läpi historian ihmiset ovat keksineet piristäviä juomia kaikista mahdollisista aineista. Kun antiikin Kreikassa ja Roomassa kasvoi viinirypäleitä, niistä kehitettiin viiniä.

Pohjois-Euroopassa kasvoivat hyvin vehnä ja ohra – juomavalikoima ulottui kaljasta Koskenkorvaan.

Aasiassa teepensas oli se juttu. Siellä teelehti taipui lukemattomiin juomavariaatioihin.

Esimerkiksi Uzbekistanissa asuessani vihreään teehen törmäsi kaikkialla. Laimeaa, kuumaa teetä tarjottiin sekä pakkasella että yli 40 asteen helteellä. Se oli yhtä paljon vieraanvaraisuuden osoitus kuin juoma.

Kahvin juominen on verrattain uusi juttu. Ensimmäisiä kirjallisia tietoja kahvinjuonnista on 1400-luvulta.

Kahvipensas oli alun perin Etiopian luonnonvarainen kasvi, jonka papuja (nuo ovat oikeasti hedelmän siemeniä) jokin viheliäinen arabialainen kauppias lienee tuonut kotimaahansa Jemeniin. Kuka ja miten keksi valmistaa niistä kahvijuoman, sitä historia ei suostu paljastamaan. Kahvijuoman piristävä vaikutus oli kuitenkin tiedossa jo juoman varhaisissa vaiheissa.

Kahvilakulttuuri levisi Jemenistä Osmanien valtakuntaan ja sieltä Eurooppaan. Ei mennyt kuin pari vuosisataa, ja kahviloita oli jo ympäri Eurooppaa. Kahvilat olivat uutisten, kaupankäynnin ja poliittisen keskustelun keskuksia. Viranomaiset eivät aina pitäneet niistä, ja kahviloita yritettiin ajoittain jopa kieltää. Ei ihme: kofeiinia ja hallitusta arvostelevia kansalaisia samassa huoneessa. Vaarallinen yhdistelmä!

Nykyään kahvia kasvatetaan paljon sekä Aasiassa että Etelä-Amerikassa.

Etelä-Amerikasta on lähtöisin myös kaakao. Sen varhaisimmasta tunnetusta käytöstä on löydetty yli 5 000 vuotta vanhoja todisteita nykyisen Ecuadorin alueelta. Myöhemmin Mesoamerikan kansat valmistivat kaakaojuomia jo kauan ennen eurooppalaista suklaateollisuutta. Juoma ei välttämättä ollut lainkaan makea, vaan sitä saatettiin maustaa esimerkiksi chilillä. Kaakaopapuja käytettiin joissakin yhteyksissä jopa maksuvälineinä.

Coca-Cola – kokaiinista joulupukkiin

1800-luvulla juomien kehittely sai vasta varsinaisen turbovaihteen.

Teollistuva maailma tarvitsi paljon pirteitä ja vahvoja kansalaisia, jotka jaksaisivat pitkiä työvuoroja puuduttavissa tehdastöissä. Tosin valvontatehtävissä oleville insinööreille virkistävien juomien tarve oli sitäkin suurempi.

Ranskassa kehitettiin vuonna 1863 kokaiinia sisältävä Vin Mariani.

Kuulostaako tutulta?

Vähitellen Coca-Colasta tuli koko kansan virvoitusjuoma. Lääkinnällisten lupausten tilalle tulivat ilo, ystävyys, yhdessäolo ja elämäntyyli. Kokiksen ei enää tarvinnut luvata poistavansa päänsärkyä. Riitti, että sitä toimitti paikalle joulupukki.

Coca-Colan joulumainos 2025

Katsokaa tätä joulumainosta! Nyt tiedän, kuka on syyllinen ilmastonmuutokseen: se ei ole CO₂ vaan joulupukin kokisrekka! Kun rekka menee ohi, jääkarhut, pandat ja laiskiaiset muuttavat eurooppalaiseen havumetsään asumaan, siilit lakkaavat horrostamasta ja haikarat lentävät takaisin Afrikasta Suomeen, jotta saisivat nauttia juomansa rauhassa. Ai niin, eikä yhdelläkään eläimellä näy hampaita – liikaa kokista kait. 

Siivekäs mainoslause ja 13 miljoonan dollarin lasku

Seuraava globalisaation ja teollisuusvakoilun – tai ainakin tuoteidean varsin taitavan lainaamisen – uhri oli Thaimaassa kehitetty Krating Daeng -juoma, josta itävaltalainen Dietrich Mateschitz sai inspiraation Red Bulliin. Red Bull tuli Euroopan markkinoille vuonna 1987.

Siinä vaiheessa juomalla ei enää sammutettu pelkästään janoa. Sillä ostettiin myös mielikuvaa omasta tehokkuudesta.

Siivekäs pikku-ukko markkinoi energiajuomia vauhdilla, seikkailuilla, extreme-urheilulla ja lähes rajattomalla suorituskyvyllä vuosikymmeniä. Kunnes vuonna 2014 Red Bullin siipiä yritettiin katkaista harhaanjohtavaa mainontaa koskevassa oikeusjutussa. Siivet se sai kuitenkin pitää – 13 miljoonan dollarin sovintosumman hinnalla. Sovinto hyväksyttiin lopullisesti vuonna 2015.

Taitaa se olla kuitenkin yksi kaikkien aikojen onnistuneimmista mainoskampanjoista, koska tuon oikeudenkäynnin seurauksena mainoslause tuli sellaistenkin ihmisten tietoon, jotka eivät aikaisemmin noteeranneetkaan energiajuomien olemassaoloa.

Piristääkö kofeiini vai tölkin teksti?

Kofeiini ei korvaa unta, mutta vaikuttaa keskushermostoon estämällä adenosiinin vaikutusta ja vähentää näin väsymyksen tunnetta. Sokeripitoisissa juomissa on lisäksi aivan oikeaa, kaloreina mitattavaa energiaa. Ja jos ihminen kärsii lievästä nestevajauksesta, jo pelkkä veden juominen voi parantaa vireystilaa.

Lisäksi ihmisen odotukset vaikuttavat siihen, millaiseksi hän kokee juoman vaikutuksen.

Jos kaataisimme täsmälleen saman kofeiinittoman juoman kahteen tölkkiin, joista toisessa lukisi ENERGY DRINK ja toisessa VIRVOITUSJUOMA, tuntuisiko ensimmäinen piristävän enemmän? Erityisesti senkin takia, että molemmat nimet lupaavat aika lailla samaa asiaa, vain eri sanoin. ☺️

Se olisi hauska kokeilla.

Tosin veikkaan, että suuri osa energiajuomien ystävistä ei edes ajattele kofeiinipitoisuutta. He vain pitävät mausta, juovat janoonsa tai ostavat samaa kuin kaveritkin.

Minä puolestani juon kahvini yleensä sokerittomana ja maidottomana, koska minusta kahvin kuuluu maistua kupissa. En piristy siitä erityisemmin, ja voin aivan hyvin mennä nukkumaan heti kupillisen jälkeen.

Ehkä meillä kaikilla on omat taikajuomamme. Tunnen aikuisen miehen, joka on valmis maksamaan 500 riikintaaleria saadakseen litran kylmää, rasvatonta maitoa.☺️

Piristävien juomien historiaa.

Referenssit:

• Kahvi – arjen luksusta ja tanssivia vuohia 

Piristävien juomien historiaa.

Kuvitus:

ChatGPT / OpenAI

Piristävien juomien historiaa.