Matkaan lapsen kanssa.
Kieltämättä moni asia muuttuu omissa matkailutottumuksissa lapsen maailmaan tulon jälkeen, ja muutos jatkuu lapsen iän karttuessa.
Vai muuttuuko? Voiko teini-ikäisen laskea jo aikuiseksi niin kuin hotelleilla ja lentoyhtiöillä on tapana?
Mikä muuttuu matkustaessa isomman lapsen kanssa?
Iän karttuessa lapsen pitäisi muuttua helpommaksi matkaseuraksi. Näin teoriassa. Todellisuudessa asiat voivat olla ihan miten päin tahansa.
Lapsi voi tykätä matkustamisesta. Voi olla tykkäämättä. Voi hyvin olla, ettei hän pidä siitä että rutiinit rikkoontuvat, kaverit jäävät viikoiksi ja rakas pelikone ei tule matkaan mukaan.
Lapsella voi olla oma mielipide matkan kohteesta, ajankohdasta tai matkustamisesta ylipäänsä.
Mitä muuttui meillä? Edellisessä aiheeseen liittyvässä kirjoituksessani lapsemme oli 11. Nyt hän on täyttämässä 14.
1. Kehitystä tapahtuu
Tatran vuoristo, 2016
Lapsi on aina lapsi ja täysin omatoimiseksi hän ei järin helposti ryhdy. Ehkä silloin joskus päälle 18, toivon mukaan. Väitetään myös, että nykysukupolvi on paljon lapsellisempaa kuin edellinen ja tarvitsee avustusta pidempään. Se taitaa olla itse asiassa meidän vanhempien vika.
Koska matkustamme suhteellisen paljon, teinimme on oppinut jo aika hyvin pakkaamisen ja kassien purkamisen saloja. Se tuo suurta helpotusta meille vanhemmille. Kunhan ilmoitetaan, montako päivää ollaan reissussa, niin homma sujuu mallikkaasti.
Silti pitää varautua siihen, että pientä säätöä voi tulla, vaikkapa unohdettu hammasharja.
2. Mielenkiinnon kohteet
Gozo, 2020-2021
Ilman muuta mielenkiinnon kohteet ovat täysin toista luokkaa. Lapsi osaa jo tutkia matkakohdetta itse ja ehdottaa nähtävyyksiä ja käyntikohteita, jotka häntä kiinnostavat.
Kunhan häntä osataan ohjeistaa oikein (esimerkiksi pyytää tarkistamaan ikärajoja, aukioloaikoja ja pituusvaatimuksia), niin tämän osan matkan suunnittelusta voi jo delegoida pois.
3. Delegointi kannattaa
Algarve, 2019-2020
Moni muukin asia on helppo delegoida jälkikasvuille. Esimerkiksi ravintolan valinnan, navigoinnin ja muun googlaamisen. Erityisesti jos lapsen puhelimessa on asennettu SafeSearch – rajoitukset, niin mitään yllätyksiä ei tule. Siis koko seurue ei päädy syömään vaikkapa yökerhoon.
4. Lapselta voi oppia paljon
Algarve – Espanja, Road Trip 3597, 2020
Teinin hakukoneen käyttö erottuu selvästi omastani. Se on jollain tavalla tehokkaampaa. Ilmeisesti hän osaa käyttää hakusanoja tarkemmin ja botti ymmärtää hänet paremmin. Vaikka lapsella ei olisikaan pääsyä sosiaaliseen mediaan, pelkästään googlaamalla hän osaa löytää paikkoja ja niiden arviointeja, reittejä ja vinkkejä huomattavasti paremmin kuin itse. Ja nopeammin.
5. Mielipideasia
Jõhvi, Viro, joulu 2022
Tärkeintä on edelleen ottaa lapsi huomioon täysivaltaisena matkakumppanina. Helpotusta asiaan tuo lapsen kehittynyt kyky ilmaista mielipidettään selkeästi ja perusteellisesti. Yleinen demokratia perheessä kasvattaa lapsesta myös diplomaattisemman. Hän pystyy kompromisseihin ja osaa ottaa muiden tarpeet huomioon.
6. Jaksamista
Malta, 2021
Nyt jaksamista tarvitaan toispuoleisesti. Reipas teini saa vanhemmat uuvuksiin omalla kävelykyvyllään tuosta vain. Päivän kolme kahvitaukoa on helpompaa neuvotella itselleen, jos päivä on suunniteltu tasaisella jokaiselle jotakin -jaolla.
Tässä kohdassa pitää osata jo arvioida omaa jaksamista ja suunnitella päivät niin, ettei teini turhaudu tylsyydestä silloin, kun itse tarvitsee hetken huilata.
7. Isänsä poika, äitinsä tytär
Trakai, Liettua, 2024
Tuo omena, joka ei puusta kauas putoa, on varsin pätevä sanonta mielestäni. Lapsi kasvaa siihen ympäristöön, mitä hänelle tarjotaan vanhempiensa toimesta. Poikamme kiinnostus matkailusta on opittu taito samaten kuin hänen kestävyytensä, diplomaattisuutensa ja stressinsietokykynsä. Hän matkusti ensimmäistä kertaa ollessaan 4 kk ja siitä se lähti.
Se pitää muistaa kaiken ikäisen lapsen kanssa matkustaessa, ettei hän ole vanhempiensa jatke vaan yksilö. Vaikka joskus tuntuu siltä, että minä vanhempana tunnen oman lapseni perinpohjaisesti, se ei ole totta. Toista ihmistä ei voi lukea kuin avointa kirjaa. Lapselle pitää antaa tilaa ja mahdollisuudet olla äänessä. Silloin kun hän tuntee itsensä arvostetuksi, hän osaa arvostaa myös muita. Perheessä tai sen ulkopuolella.
Gozo, 2020
Matkaan lapsen kanssa.
Referenssit:
Minulla on nykyään usein matkaseurana 1-3 teiniä, kun nuorinkin on jo 13-vuotias. Parhaimmillaan reissut ovat todella antoisia, kuten esimerkiksi kesäinen reissu 16-vuotiaan kanssa Kroatiaan. Hän oli innostunut näkemään ja kokemaan paljon, nautti hyvästä ruoasta ja oli todella mukavaa seuraa. Kun reissussa ovat kaikki kolme teiniä, niin se vaatii aikamoista sovittelua ja diplomatiaa, kun kaikilla on omat erilaiset toiveensa (jotka tietysti ovat aika päinvastaiset kuin sisaruksilla). Kahdestaan kunkin kanssa on kyllä aina mennyt matkat tosi kivasti.
Kolmen teinin kanssa matkustaminen kuulostaa aika hurjalta touhulta. Toki, toivon mukaan heillä on jo sen verran joustavuutta kertynyt, että jokin kompromissi löytyy aina.
Lasten kanssa matkaillaan ja ihan hyvinhän tuo on mennyt voi näin jälkikäteen todeta. Voisi se sujuvampaakin olla, mutta lasten kanssa sen nyt tietää, että lomamoodissa ei ihan aikataulussa joka paikkaan päästä. -> Puhun siis ihan omasta puolestani. On jotenkin kivempi nyt mennä, kun vaipanvaihdot ja pakolliset päiväunet ovat mennyttä aikaa.
On muullakin vastaavia kokemuksia lasten kanssa matkustamisesta. Ei mitään pikkutarkkoja suunnitelmia kannata tehdä, se lisäisi vaan stressiä jokaiselle. Mutta mitä isommat lapset, sitä helpommaksi hommaa käy. Ei aina tarvitse mennä lasten ehdoilla, eikä hoitohuoneesta toiselle. Ohjelma monipuolistuu mukavasti.
Kiva postaus taas, kiitos! Meillä on aina matkustettu eri-ikäisten lasten kanssa. Nyt huomaan selvästi, että kun lapsi on teini, on reissaaminen paljon helpompaa (vaikka tiedän, että se voi muuttua murrosiässä toiseenkin suuntaan vielä), ei ole uniaikoja tai tiettyjä ruokarajoitteita tai mitään sen sellaista. 13-vuotias jaksaa kävellä pitkiä matkoja, kiinnostuu nähtävyyksistä ja eri maailmankolkkien historiasta, jaksaa istua ravintoloissa ja odottaa, että aikuiset ovat ruokailleet eikä valita tai osoita väsymystään, vaikka illat välillä venyisivät. Moni asia menee varsin kivasti.
Omasta kokemuksestani väittäisin, että teini on harvoin täysin arvaamaton. Jos hän saa äänensä kuuluviin ihmismäisin keinoin, ei sellaisia klassista teiniangstia ja pillastymisiä tule.
Teini on tosiaan paljon helpompi matkakaveri: ei tarvitse kantaa kun väsy iskee ja ruoka maistuu 😀
Lasten kanssa matkustaminen on meillä sujunut pääosin oikein hyvin. Vielä aikuisenakin olisivat lähdössä mukaan 😀
Muistan kyllä kriittisimmän teini-iän, jolloin kohteet ja kiinnostukset eivät niinkään kohdanneet ja tapapenkillä oli kolme evvk-teiniä 😉 Niin rakkaita, vaikka kraaterit ja vanhan asutuksen kivimuodostelmat eivät kiinnostaneetkaan nuorisoa.
Niin se onkin, jokaisen intressit ovat välillä ristiriidassa toisten kanssa. Mutta aina päästy johonkin kompromissiin. Hyvä, että ovat vaivautuneet lähtemään mukaan 😁
Meillä nyt on jo helppoa kun teiniä on vain yksi ja kaikki pääasialliset huvit kulkevat nykyään mukana.
Minulle tulee itselle tosiaan mieleen, että suurimmat haasteet saattavat tulla siitä, että mukana on eri-ikäisiä ja eri sukupuolta. Siinä saattaa olla hankalaa miettiä hyvin ohjelmaa, mistä kaikki pitävät.
Itse asiassa tässäkin tapauksessa matkasuunnittelu on toteuttetavissa. Haastavaa se on kieltämättä. Sillon kun meillä oli 14v ja vauva ohjelmaa piti miettiä tarkkaan ettei kukaan tuntisi jäävänsä paitsi. Mutta siitäkin selvittiin. Yllättävän paljon on sellaisia paikkoja, joissa viihtyy kaikki. Vaikkapa eläintarhat, huvipuistot ja seikkailupuistot. Tuo sama parivaljakko kävi nyt kesällä Kaunasin eläintarhassa kahdestaan. Hyvin he siellä viihtyivät vaikka nyt toinen on teini ja toinen jo aikuinen.
Onneksi monessa paikassa aktiviteetteja on eri ikäisille saman katon alla.
Myös luonnossa meidän perheessä viihtyy miltei jokainen. Eväitä pitää olla mukana, mutta muuten kaikki sujuu hyvin.