Matkaan lapsen kanssa

Omat kokemukset lapsen kanssa matkustamisesta.

Omat kokemukset lapsen kanssa matkustamisesta

Heti alkuun pitää sanoa, ettei tämän tapainen postaus ole millään tavalla harvinainen. Moni muukin bloggaaja on kirjoittanut aiheesta. Viimeksi olen lukenut Elinan artikkelin,  joka saikin minut viimeistelemään omaa luonnosta julkaisukuntoon. 

Miksi sitten kirjoitan? Jokainen perhe on ainutlaatuinen ja jokainen kokee lasten kanssa matkustamisen eri tavalla, vaikka yhtymäkohtia onkin paljon. Sen takia kannustankin lukemaan mahdollisimman monia tarinoita lapsista ja matkustamisesta, jotta olisi mihin verrata ja mistä oppia, jos jokin asia askarruttaa. On myös erityistapauksia, joista itselläni ei ole mitään kokemuksia. 

Toivon, että minunkin kertomukseni rohkaisee jotakuta lähtemään matkalle ja näyttämään lapselleen suurta maailmaa.

Omat kokemukset lapsen kanssa matkustamisesta

Omat kokemukset lapsen kanssa matkustamisesta
Tatra vuoristossa 2016

Omat kokemukset lapsen kanssa matkustamisesta ovat meidän perheessä varsin positiivisia.

Matkalla lapsen kanssa oleminen on helpompaa, mitä voisi kuvitella. Uskon, että monet vanhemmat ovat tästä samaa mieltä kanssani. Mitä isompi lapsi, sitä mielenkiintoisempaa ja palkitsevampaa matkaseuraa hän on.

Lapset sopeutuvat siihen ympäristöön ja elämäntapaan, mitä perheellä on heille tarjota. Matkailusta kiinnostuneessa perheessä lapsetkin mitä todennäköisemmin kiinnostuvat reissaamisesta. Luonnollinen uteliaisuus on siihen suureksi avuksi. 

Minä en käyttäisi yleistä ilmaisua lapsen tarpeiden huomioon ottamisesta kuin ihan pienen lapsen kohdalla, ehkä vauvasta taaperoon. Muotoilisin sen niin, että lapsi pitää ottaa mukaan matkan suunnitteluun. Leikki-ikäinen lapsi osaa jo varsin selkeästi ilmaista omat mielenkiinnon kohteensa. Erityisesti, jos hän on matkustanut aikaisemmin. Iloisella ja avoimella mielellä lapset lähtevät myös uusiin seikkailuihin, joita aikuiset heille tarjoavat.

kokemukset lapsen kanssa matkustamisesta
Tatran vuoristo (alkukesä 2016)

Vain jos lapsen saappaisiin astuminen tuntuu liian ahdistavalta, matkustamisesta tulee molemminpuolista kidutusta.

Olemme toteuttaneet kolmistaan sekä helppoja kaupunki- ja rantareissuja että vaativampia patikointiretkiä Tatran ja Kiinan vuoristossa ja haastavia työreissuja. 

Meidän tapauksessa pojallemme on tärkeää, että reissuista kerrotaan etukäteen ja hänellä on aikaa valmistautua siihen ja tutkia, mitä kaikkea paikan päällä voi tehdä.  

Lähtökuopassa

Omat kokemukset lapsen kanssa matkustamisesta
Mieheni tyttären kanssa sateisessa Sopotissa (2010)

Ennen pojan syntymää olimme saaneet nauttia sekä matkailusta että kotoilusta yksin ja yhdessä jo tovin. 

Raskaana en ole matkustanut kovin paljoa enkä vk 20 jälkeen. Silloiset matkat olivat lyhyitä ja turvallisen etäisyyden sisällä (emme poistuneet Euroopasta silloin). Eikä mitään erityisiä ongelmia ilmestynyt sen kummemmin kuin kotona istuessa.

Vauva

Omat kokemukset lapsen kanssa matkustamisesta
Ensimmäistä kertaa Linnamäellä (siskon sylissä, 2011)

Minulla ei ole käsitystä, miten alle vuoden ikäinen reagoi vaihtuvaan ympäristöön matkoilla. Epäilen, että hyvin minimaalisesti, koska silloin tärkeintä on edelleen omien aikuisten läsnäolo. 

Vauva mukana matkalla oli minulle vaikein jakso. Ensimmäinen matka osui kohdalle, kun poika oli 4 kk vanha.

Vaikka lennot olivat lyhyitä, huutoa tuli nousussa ja laskussa, joten minua nolotti ja ärsytti yhtä aikaa kanssamatkustajien vinot katseet. Tuttia lapsi ei suostunut pitämään suussa.

Omat kokemukset lapsen kanssa matkustamisesta
Muistaakseni kuva on otettu Gdanskissa kesällä 2011

Rintaruokintaa pidetään helppona ratkaisuna matkustaessa, mutta minä olen eri mieltä. Kaikkialla ei ole paikkoja, jossa lapselle pääsee antamaan rintaa. Sekä ruoka-aika voi koittaa juuri koneen lastaushetkellä. 

Vauvaa on raskasta pitää koko lennon ajan sylissä. Paikat puutuvat.

Autossa pitkiä matkoja ei pystynyt tekemään lainkaan. Ainakin meidän touhukas vauva oli kaukalossaan käärmeissään heti ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. Nukkua autossa? Älä unta näe!

Helppoja vauvoja on kai olemassa, kuulinkin sellaisista, mutta en ole tavannut henkilökohtaisesti. 

Taapero

kokemukset lapsen kanssa matkustamisesta
Taapero oli jo saanut matkakuumetaudin

Hieman se helpottaa vauvavuodesta, mutta siinä on omat haasteensa. Taapero ei pysy paikallaan, tylsistyy nopeasti ja painaa sylissä jo niin paljon, että jalkoja ei tunne lennon lopussa. 

Automatkoja piti katkaista suunnilleen tunnin välein. Aina oli jokin hätä käsissä.

Matkamme ovat jääneet minimiin pojan taaperoiässä. Tosin syy oli omassa sairastelussani eikä lapsessa. Kolmivuotiaasta eteenpäin poikamme on ollut mukana melkein kaikilla matkoillamme (paria lyhyttä työreissua lukuun ottamatta). 

Uhmaikäinen

kokemukset lapsen kanssa matkustamisesta
Haapsalu 2013

Ei aavistustakaan. Meidän pojalle ei tullut uhmaikää lainkaan ja ainoat itkupotkuraivarit sattuivat ruokakaupassa kotikaupungissamme. 

Kolmevuotias on jo varsin kiinnostunut ympärillä olevasta maailmasta. 

Pari-kolme vuotiaana pojasta tuli varsin mukava matkakaveri. Hän sai matkustaa lentokoneessa aina omalla penkillä paraatipaikalla. Korvissa olevaa painetta osattiin jo hallita yhteisvoimin varsin hyvin. 

Perillä poika jaksoi kiitettävästi. Hän osasi jo kertoa, mikä kiinnostaa, mikä ei. Mitä hän haluaa tehdä juuri nyt. Onko väsymystä ja pitääkö kiivetä rattaisiin. Ruoka-ajoista piti kyllä pitää hyvää huolta, koska omaa nälkää hän ei koskaan tunnistanut (henkilökohtainen ominaisuus se on). 

Autossa hän näki ulos omasta turvaistuimesta ja nukahti vasta paluumatkalla.

Leikki-ikäinen

kokemukset lapsen kanssa matkustamisesta
Shenzhen (kevät 2016)

Näihin aikoihin matkustimme jo paljon ja pitkään. Kävimme Puolassa (Krakovassa ja Zakopanessa, mm. Tatralla patikoimassa), Kiinassa, Maltalla, Gdanskissa, Riiassa, ajettiin Viroa ja Suomea pitkin ja poikin. 

Malta 2015
Malta (kesä 2015)

Koska poika ei nukkunut päiväunia (jätti väliin 2.5 vuotiaana) ja hänen valveillaoloaika oli rinnastettavissa normaaliin aikuisten rytmiin (8-22), menojamme on voinut suunnitella hyvin vapaasti. 

Lomareissuilla (esimerkiksi Zakopanessa) pidimme vuoropäivinä rankempia ja löysempiä retkiä, että lapsi (ja itsekin) pääsi palautumaan. 

Hongkong 2016
Hong Kong (kevät 2016)

Työreissut olivat vaativampia, koska silloin herätys saattoi olla varsin aikainen tai paluu hotellille venyi. Silloin lapsi torkahtaa missä sattuu, jos hänelle sen mahdollisuuden antaa. Erityisesti ulkomailla porukkaa vain hymyilyttää ravintolan sohvalla nukkuva lapsi. Pahoin pelkään, että Suomessa asiaa paheksuttaisiin. 

Kouluikäinen

kokemukset lapsen kanssa matkustamisesta
Joulu Kiinassa 2016

Kouluikäinen lapsi on mitä mainiointa matkaseuraa. 

Paldiski 2017
Paldiski,Viro (2017)

Meillä kehitys kiinnostuskohteista meni niin, että ala-asteella puolet ajasta kulutettiin uusia paikkoja tutkiskellen, museoissa ja näyttelyissä. Toinen puoli meni leikkipaikoilla tai rannalla. 

Yläasteella eli esiteininä, poikamme on jo enemmän kiinnostunut historiasta, museoista, älyllisestä tekemisestä. Rannalla käydään edelleen, mutta leikkipaikat jäivät väliin. Tietysti, jos kiinnostava ja tasokas seikkailupuisto tulee vastaan, niin se on aina plussaa. 

Tartu Lennupäeväd 2018
Eesti Lennupäevad, Tartu (2018)

Kiinnostus eläimistä ja tieteestä on pysynyt. Akvaarioissa on käyty monessa paikassa ja useitakin kertoja. Eläintarhat ja lintupuistot ovat myös suosikkeja.

Toinen suunta on tiede eli kaivetaan pojalle tiedekeskuksia kaikista matkakohteista. 

Joulu Kiinassa 2016

Nyt, liki 12-vuotiaana, poika on jo huomattavasti kestävämpi matkailija kuin minä. Kundi on rautaisessa kunnossa, ei ihan Usain Bolt, mutta melkein. Hän ei oikein koskaan valita väsymystään ja osaa huolehtia veden juomisesta itse. Nyt välillä jo ilmaisee nälkäänsä. Taukoja kävelemisestä pitää tehdä 3-4 tunnin välein. Tavallisen aikuisen hän saa uuvuksiin tuosta vain.

Omat kokemukset lapsen kanssa matkustamisesta
Balaton, Unkari (2021)

Tai siis, sain minäkin eräänä päivänä kävelytettyä pojan museoissa niin, että hän meni nukkumaan illalla puoli tuntia etuajassa 😁. Itselläni jalat kipeytyivät ja tuntui pohkeissa vielä pari päivää sen jälkeen.

Meidän perhekohtaiset haasteet lapsen kanssa matkustamisessa

kokemukset lapsen kanssa matkustamisesta
Jätski? Yäk! (Zakopane, 2015)

Poikamme ei syö mitään makeaa. Kaikki kaupasta löytyvät välipalat ovat yleensä makeita, joten meidän matkavarustukseen kuuluu usein myös pienempi tai isompi kylmälaukku.

Niin kauan, kun olemme sivilisaation piirissä, jotain piirakoita löytyy kaupoista tai kahviloista. Luonnossa sapuskojen pitää olla mukana aina.

Runsas vedenjuonti ei koskaan ollut ongelmana, mutta nälkää lapsi ei tunne. Tai ei osaa tunnistaa. Näin meidän pitää suunnitella kaikki reitit niin, että pääsimme syömään ajoissa.

Päänvaivaa aiheuttavat sellaiset paikat, joissa lapsille ei ole suunniteltu mitään tekemistä. Vuonna 2014 Turun jokiranta oli yksi niistä. Ainoa mikroskooppinen leikkipaikka oli niin täynnä, että keinuihin joutui jonottamaan. Pidemmille reissuille tekemiset pitää katsastaa etukäteen, mutta tämän ikäinen lapsi osaa jo kaivaa netistä paikan kohteet itse.

Poikamme ei ole ex-tempore tyyppejä. Hän tykkää suunnitella ja toteuttaa kaikki reissut hyvin perusteellisesti. Hän menee lukkoon, jos kuulee sanahirviön “lähdetään nyt”. Huomenna klo X on aina varmempi ratkaisu. 

Vinkkejä lapsen kanssa matkustamiseen

1.

Tunne lastasi. Jokainen lapsi on yksilö, ja yleispäteviä neuvoja on vaikea antaa. Se, mikä toimii yhdessä perheessä, ei välttämättä tepsi toisessa. 

2.

Kuuntele lastasi. Usein pienikin lapsi osaa kertoa tarpeistaan tarkemmin, mitä voi edes kuvitella. 

3.

Varaudu siihen, että lapsella on oma mielipiteensä asiasta. Vanhemmilla ei ole enää sataprosenttista päätäntävaltaa matkan suunnittelussa ja sen pitää olla selvää. Hyvin pienenkin lapsen mielipiteet on otettava huomioon.

4.

Tutustu kohteeseen perusteellisemmin ja googlaa lapsiystävällistä tekemistä siellä. Moni suomalainen bloggaaja mainitsee postauksissaan lapsille tarkoitettuja nähtävyyksiä ja kohteita. Blogeissa kohteisiin pääsee tutustumaan yksityiskohtaisemmin kuin matkaoppaissa. 

5.

Varaudu siihen, että suunnitteluvaiheessa matkakohde voi vaihtua, jos se ei sovi lapsille. Sellaisiakin on maailmankartalla olemassa.

6.

Hotellia varatessa tarkista, että se on lapsiystävällinen paikka. Parasta on se, että asiasta on erillinen maininta. Silloin paikassa on yleensä panostettu lapsiperheisiin. Huono hotellivalinta voi pilata koko loman. On sellaisia paikkoja, joissa ei saa vauvansänkyä eikä sellaiselle edes ole tilaa huoneessa, vaunut/rattaat joutuu kantamaan ylimpään kerrokseen, huoneessa saa tupakoida ja se haisee, kylppäri ei ole suunniteltu lapsille sopivaksi millään tavalla.  

7.

Katsasta muita vaihtoehtoja kuin perinteinen hotellihuone. Erityisesti Itä- ja Etelä-Euroopassa yksityiset majoitukset ovat suosittuja, laillisia ja erittäin laadukkaita. Hinta-laatusuhde voi yllättää positiivisesti. Yksityiset majoittajat useimmiten pitävätkin silmissään lapsiperheitä, joten kämpässä voi olla aivan kaikkea tarvittavaa: vauvansänkyjä, syöttötuoleja, leluja, lasten kanavia telkkarissa, leikkipaikka pihalla.

8.

Lapsi saattaa väsähtää nopeammin kuin aikuinen. Ei lapsen jaksamisen äärirajoja kannata koetella. Heillä kun on tapana ilmaista turhautumisensa varsin äänekkäästi, ettei se kenellekään jäisi epäselväksi 😉. 

9.

Matkojen jaksottaminen on erittäin tärkeä taito, että kaikki perheenjäsenet ovat tyytyväisiä. Lapsi tylsistyy nopeasti, jos hänellä ei ole mitään mielenkiintoista tekemistä. Monia matkoja olemme jaksottaneet niin, että vuoropäivinä oli haastavampia ja kevyempiä retkiä. Toisena päivänä mentiin enemmän aikuisten mielten mukaan ja toisena vain lapsen mieltymysten perässä. Näin lapsi tuntee itsensä tasavertaiseksi ja jaksaa käyttäytyä diplomaattisemmin. 

10.

Ole kiinnostunut lapsen tekemisistä. Lapsi pystyy opettamaan aikuiselle monia uusia asioita. Se, mitä meille opetettiin koulunpenkillä, saattaa olla vanhentunutta tai suoranaisesti väärää tietoa, koska tiede menee koko ajan eteenpäin. Lasten tiedekeskuksissa saa opittua paljon uutta aikuisiässäkin. 

11.

Tarkista etukäteen, mihin lapsi saa mennä ja mihin ei. Monessa paikassa on olemassa ikärajoituksia. Ikävä kyllä 18+ kyltit ovat yleistyneet monessa paikassa, mm. kylpylöissä, uima-altailla, hotelleissa. Itse kyllä kuuntelen mieluummin lasten iloista mekastusta kuin kännisten örinää.

12.

Hotelli voi olla vain puoliksi lapsiystävällinen, esimerkiksi Tallinnan Hiltonissa on lasten suite, mutta spa osastolle ja uima-altaaseen lapset eivät ole tervetulleita. (Tallinnan keskustassa suosittelen joko Tallink City Hotellia tai Tallink Spa & Conference Hotellia, jossa sijaitsee Aqua Spa -vesikeskus).

13.

Myös pituus- ja ikärajoitukset erilaisiin huvipuistoihin ja laitteisiin on olemassa. Parempi olla kokonaan menemättä kuin katsoa lapsen pettynyttä ilmettä. Vielä pahempi tilanne on, jos vain toinen sisaruksista pääsisi. 

14.

Etsi vertaistukea, tutki, lue muiden kokemuksia – jonkun vinkki voi osoittautua kullanarvoiseksi ja jokin kikka voi toimia teilläkin. Kuitenkin, kaikki ei sovi kaikille. Lapset ja perheet ovat yksilöitä ja kemiat ovat erilaisia. Esimerkiksi poikamme jätti päiväunet väliin jo 2.5-vuotiaana, joten yksi tärkeimpänä pidetty päivärytmi-neuvo on ollut meille turhaa jo pitkään.  

Matkojen kohokohtia lapsen silmin

Ralli
Pärnu 2017

Monessa lentoyhtiössä lapsia kohdellaan kuin VIP-asiakkaita. Heille on tarjolla erilaisia puuhasettejä, matkamuistoja ja leluja.

Lufthansalla poikamme pääsi ohjaamoon, pääsimme ottamaan kuvia hänestä lentäjän istuimella sekä muistoksi tuli Lufthansa-lippis. Poika oli muuten lennolla ainoa lapsi. 

Työreissulla Kiinassa meillä oli 3 vapaata viikonloppua, joiden aikana kävimme mm. rannalla ja pelästytimme kiinalaisia sillä, että menimme uimaan. Veden lämpötila oli jotain +22+23C. Kaikista hulvattomin hetki koitti, kun poikamme sai ottaa lippiksen pois. Ensimmäisen kuvausluvan antamisen jälkeen minuutissa ympärillä oli sadoittain kiinalaista väkeä ottamassa kuvia hänen pellavaisista hiuksistaan. Näin poika pääsi hetkeksi kiinalaisen somen tähdeksi. 

Pari kuukautta aikaisemmin työmatkalla Shenzhenissä kävimme Eläintarhassa, jossa pääsi syöttämään tiikereitä. Eläintarha oli varsin edistyksellinen jopa eurooppalaisittain. Kävelyalueen lisäksi siellä oli safarin tapaisia reittejä, joita varten ihmisiä lastattiin häkkiautoihin ja ajettiin niissä sellaisista alueista läpi, joilla vaelteli tiikereitä, leijonia ja muita eläimiä. Silloin tiikereillä oli juuri ruoka-aika, joten niille päästiin syöttämään kanaa.

Tatrassa patikointiretken aikana pääsimme tarpeeksi ylös, että suoraan puroista sai vettä juodakseen. Purot, kosket ja joet ovat pojallemme kestävä mielenkiinnon kohde, joten ihmettelemistä riitti. 

kokemukset lapsen kanssa matkustamisesta
Tatran vuoristo (2016)

Eläimet ja kalat kiehtovat poikaamme, kuten varmaan kaikkia lapsia. Sen takia olemme käyneet kaikissa eläintarhoissa ja akvaarioissa, joita olemme löytäneet matkan varrella. 

Koska poika on tosi kiinnostunut tieteestä, kävimme myös melkein kaikissa tiedekeskuksissa, mitä tuli vastaan. Ne ovat nykyään niin taitavasti tehty, että itsekin kiinnostuu, innostuu ja oppii. 

Akvaariot 

Maltan akvaario on paikka, jossa on käyty jo kolme kertaa, mutta sinne pitää päästä aina vain uudestaan. Lasin takana olevien kalojen ihmettely on yksi asia, mutta täällä mereneläviin, hieman hitaampiin lajeihin, kuten rapuihin ja meritähtiin, pääsee myös koskemaan. 

Sea Life, Helsinki

Sea Life Helsinki
Sea Life (JKI 2017)
Eläintarhat

Zoo de Lagos, jossa wallabyt juoksevat vapaina pitkin polkuja. 

Tallinnan eläintarha, missä eläimiä pääsi syöttämään.

Kohtuotsan näköalapaikka
Kuva ei ole eläintarhasta vaan Kohtuotsan näköalatasanteelta. Seuralaisena Viron julkislokki (2018)

Maltalla ei ole varteenotettavaa eläintarhaa, mutta lintupuisto on. 

Lintupisto Malta
Bird Sanctuary, Malta (2021)
Tiedekeskukset 

Centro Ciência Viva do Algarve (Faro) ja Energia avastuskeskus (Tallinn), joissa tiedettä voi kokeilla omin käsin.

Maltan tiedekeskus on vielä käymättä ja on nyt suunnitteilla, koska kaikki koronarajoitukset ovat poistuneet nyt kesällä.

Omat kokemukset lapsen kanssa matkustamisesta.

Lue lisää:

Omat kokemukset lapsen kanssa matkustamisesta.

Referenssit:

20 vastausta artikkeliin “Matkaan lapsen kanssa

  1. Paljon hyviä vinkkejä, joista on varmasti monelle iloa! Jokainen perhe on erilainen, mikä heijastuu tietysti sitten hyvin myös matkustamisessa. Itse olen reissannut lasten kanssa monissa sellaisissa kohteissa, mihin välttämättä kaikki eivät lähtisi lasten kanssa. Enemmän näen reissaamisen sellaisena, että saa viettää perheen kanssa aikaa 24/7, mitä ei arjessa lähellekään tapahdu. Kun on mielenkiintoisia tutkimuskohteita maailmalla, niin on helppo keksiä jotain mukavaa aikuisille ja lapsille. Itse koen asiat niin, että lapset on osa matkaseuruetta ja niin heille kuin aikuisille on hyvä löytää mielenkiintoisia juttuja. Kaikki ei tykkää kaikesta, mutta sellaista se elämä muutenkin on. Kokonaisuus ratkaisee ja lapset oppivat samalla uusista kulttuureista. Tietysti jos matkalle osuu joku huippukohde kuten esimerkiksi Legoland tai joku iso vesipuisto, niin kyllähän ne sitten on lapsille reissun kohokohtia.

    1. Kiitoksia!

      Lapset ovat hyviä keksimään itselleen matkoilla kohokohtia, joihin me (jo turhan aikuistuneet) emme edes kiinnitä huomiota. Sen voisimme oppia lapsiltamme. Hyvin unohdettu vanhaa on melkein kuin uutta 😁

  2. Me matkustetaan paljon lastenkin kanssa ja useasti helpotetaan menoa niin, että ollaan jo osa retkistä maksettu valmiiksi. Isompien kanssa sitten taas seikkaillaan enemmän.

  3. Tosi hyvät vinkit! Me ei olla tehty ulkomaan matkoja. Autolla ja junalla ollaan kotimaassa reissattu ja varsin usein minä yksin lasten kanssa. Tuo tutkimusmatkailijan into olisi ihana istuttaa myös omiin lapsiin. Kotiseudun museoista ja kansallispuistoista aloittaen ja Sea Life on myös mun listalla, mitä haluan kokea lasten kanssa. 🙂

    1. Kiitos!
      Lapsille kotiseudun museot ja nähtävyydet ovat yhtä arvokas kokemus kuin ulkomaanmatkatkin. Meillä hyvin meni kaikki Tallinnan lapsille tarkoitetut puuhat ja useaan otteeseenkin. Sitten laajennettiin matkareviirimme Helsinkiin ja Gdanskiin ja sieltä muualle maailmaan.

  4. Tosi kattava postaus! Täytyypä linkata tämä eteenpäin ystävilleni joilla on lapsia ja matkustushaaveita. Uskon, että lapsen kanssa on varmasti mukava matkustaa ja voi kuinka iso rikkaus matkustaminen on lapsille – jää varmasti upeita muistoja 🙂

  5. Matkaseuran huomioon ottaminen ja erilaisten tarpeiden ymmärtäminen taitaa olla avainasemassa, matkustipa sitten millaisella poppoolla ja minkä ikäisten kanssa tahansa. 🙂 Tässä postauksessa on tietysti erinomaisia käytännön vinkkejä siihen, kuinka huomioida lasten tarpeita.

    1. Se on aivan totta! Tosin lapsi harvoin osaa vaatia osuutensa muualla tavalla kuin kiukutellulla, ja silloin se on jo auttamatta myöhässä. Ennaltaehkäisevä suunnittelu on aina avuksi, sekä pienempien että suurimpien kanssa.

  6. Omaa kokemusta lasten kanssa matkailemisesta meillä ei ole, mutta näin sivusta seurattuna siihen vaikuttaisi mahtuvan paljon niin hyviä hetkiä kuin niitä vähän haastavampia tilanteitakin 😀 Toki niinhän se on matkustamisessa ja elämässä ylipäätään. Perheenä reissaaminen on varmasti todella antoisaa ja uusiin paikkoihin tutustuminen avartaa lasten maailmankuvaa.

    1. Ei ole kovin suurta eroa, onko lapsen kanssa lähikaupassa tai matkoilla. Haastavia hetkiä tulee jopa enemmän arjessa kuin matkustaessa. Matkoilla lapsilla on harvoin tylsä, ja se on iso plussa.

  7. Siis mun rehellinen mielipide on, että Suomessa suhtaudutaan niin paljon negatiivisemmin lapsiin tai oikeastaan tosi välinpitämättömästi, verrattuna moniin muihin maihin – etten yhtään ihmettele, miksi sait sellaisia katseita Suomessa.

    Kun matkustin ulkomailla yksin lapsen kanssa, mua autettiin joka paikassa lentokentillä, juna-asemilla, bussissa rattaiden ja tavaroiden kanssa. Kun tulin takaisin Suomeen, kaikki hyväntahtoinen auttaminen loppui siihen :/

    Kiitos tuosta Tallinna vinkistä, pitää pitää mielessä! 🙂 Facebookissa on myös lasten kanssa matkustaminen ryhmä, mistä voi saada paljon vinkkejä! Meillä lapset on nyt 5-vuotta ja kuopus viittä vaille 2-vuotta 🙂

    1. Minä huomasin samaa. Useimmissa paikoissa suhtautuminen on tyyliin “Voi kun ihanaa, äiti vie lapset matkoille!”. Suomessa enemmän tuohon suuntaan “Mitä sä idiootti lähdit seikkailemaan lasten kanssa ja vieläpä yksin”. En tiedä, mistä sellainen asenne johtuu. Kai tässäkin kuuluu pärjätä itse, niin kaikki tuijottavat, onnistuuko se äiti-raukka siinä vai ei.

      Tuon ikäisille lapsille nuo mainitsemani paikat olisi nappivalinta.

  8. Valtavasti olette lapsen kansssa matkustaneet! Ja kattavasti tässä oli ajatuksia, kokemuksia ja vinkkejä.

    Tätä jäin miettimään:

    “Monessa lentoyhtiössä lapsia kohdellaan kuin VIP-asiakkaita. Heille on tarjolla erilaisia puuhasettejä, matkamuistoja ja leluja.” Muistan itse lapsena matkustuksesta, että noin se oli. Nyt sivusta seuratessa en oikein ole havainnut enää samaa, mutta ehkä sitä tosiaan edelleen kuitenkin tapahtuu, kun muistan hiljattain jalkani loukanneena niin ikään aivan mahtavaa palvelua kaikista yhtiöistä.

    1. Ehkä koronan myötä palvelutaso on laskenut (tai oli jo laskemassa pitkään aikaan), tai sitten meillä oli tuuria. Voi se toki olla, että se riippuu yhtiöstä, mutta aika monella lennolla oli tarjolla kaikennäköistä. Ainakin Lufthansalla ja Finnairilla lapsia huomioitiin hyvin. Meillä on edelleen tallessa niiden lippiksiä, värityskyniä (sellaiset pikkuset matkakynät), avainperiä yms. On se pientä, mutta silti. Wizzair, Ryanair ja muut halpikset eivät kovin paljon omia asiakkaita noteeraa muutenkaan. Mutta eihän parinkympin lennosta voi mitään vaatia.

  9. Ihanaa kun tartuit tähän! Tässähän tuli vaikka kuinka paljon uusia vinkkejä 🙂 Ja kiva kun olit jakanut lapsen kanssa matkustamisen noin ikäryhmiin, matkustaminen helpottuu todella paljon kun päiväunet jää pois!

    Tuosta käsien puutumisesta tulikin mieleen (en ollut omaan postaukseen muistanut mainita), että junamatkat oli meille taaperoiässä todella haastavia, jopa haastavampia kuin lentäminen. Etenkin pendolino junissa, missä ei ollut leikkipaikkaa. Lapsi kun oli koko ajan karkaamassa paikalta johonkin suuntaan, ei pysynyt paikalla ollenkaan, silloin tuntui 5 tunnin junamatka pitkältä. Lentomatkoilla mulla oli käytössä SkyBaby patja, jonka sai vyöhön kiinni ja lapsen siihen nukkumaan, niin jäi aikuisella kädet vapaaksi. En tosin käyttänyt sitä kun vaan pari kertaa ja pidin siitä huolimatta varmuuden vuoksi koko patjasta kiinni.

    Osalle automatkat on tosi vaikeita :/ sillon se on aika inhottavaa matkustaa pitkiä matkoja autossa kun joutuu koko ajan pysähtymään. Me tehtiin muistaakseni vauva-aikana niin, että matkustin vauvan kanssa takapenkillä niin hänellä oli siellä sitten seuraa ja loppuvaiheessa käytin myös rintapumppua, jolloin pystyi antaa maitoa autossa pysähtymättä.

    Tässähän heräsi paljon uusia pointteja eloon, mitä olin itsekin unohtanut 🙂 Ja tuokin oli hyvä pointti, että vauva ja taaperoiässä saa miettiä enemmän lapsen tarpeita, ja helpottuu jo leikki-iässä huomattavasti. Imettäminen voi olla haastavaa julkisilla paikoilla, mutta sillon kannattaa kantaa mukana jotain isoa huivia jolla suojata katseilta. Itse imetin näin Dohassa yhdellä torin penkillä 😀

    Ja tuokin on totta, osa majapaikoista ei oo sitten yhtään lapsiystävällisiä ja toisissa lapset on otettu huomioon vaikka kuinka hyvin!! 🙂

    Lapsia tosiaan kohdellaan monessa paikassa todella ensiarvoisesti, mikä on vaan ihana asia! Nuo tietokeskukset on kivoja paikkoja, odotan itsekin että lapset niistä innostuisi ! 🙂 Paljon näitä asioita ihmiset miettii ja osa voi jo ennakkoon rinnastaa lasten kanssa matkustamista samaan kuin että menisi lapsen kanssa ruokakauppaan, eli olisi aivan kamalaa häsellystä ja stressiä.

    Oli mielenkiintoista lukea teidän kokemuksista ja tämän tekstin pituudesta päätellen, herätti tämäkin lisää paljon ajatuksia! 🙂

    1. Kiitos paljon kommentistasi, Elina!

      On paljon asioita, joista en ollut tietoinen silloin joskus. Eikä blogeja ollut kuin kourallinen, ei ollut keneltä oppii. En edes kuullut SkyBaby patjoista (tosin poikamme vauvaiästä on kulunut 11 vuotta), mutta en usko, että meidän beebi olisi pysynyt siinä. Hän ei muuten nukkunut hetkeäkään siinä lentokoneessa.

      Ilmeisesti Qatar on sivistyneempi kuin Suomi, koska Turun kentällä mua tuijotti suunnilleen kaikki, kun olin imettämässä lasta lähtöportilla (huivin alla). Minulta on myös kysytty, että mikä pakko on matkustaa vauvan kanssa 😂/😕.

      Minäkin olen istunut puoli vuotta vauvan kanssa takapenkillä, mutta se harvoin auttoi täysin. Pisin matka oli Paimio-Lahti, jonka aikana olin tulossa hulluksi. Kantorepussa poika matkusti ihan mielellään, joten ensimmäisenä kesänä tuli koluttu kaikki Varsinais-Suomen luontopolut. Koppa vaihtui rattaiksi 4kk iässä. Onneksi oli sellainen säädettävä malli.

      Poika oli vajaan vuoden, kun me vaihdetiin kaukalo istuimeksi (eihän hän enää mahtunut sinne kaukaloon). Siihen loppui huuto.

      Mä olen melkein katteellinen sulle, että teillä tuo leiki- ja kouluikä vaihe on vielä edessä. Se on itsellekin puhdasta riemua, kun näkee lasten loistavat silmät jossain tiedekeskuksessa tai lasten museossa kuun he oppivat jotain uutta. Ymmärtääkseni lapsesi on nyt 2-4v iässä. Suosittelen lämpimästi Tallinnan MiiaMillaa museota (Kadriorgissa), jossa kaikkeen voi koskea. Pojan lemppari. Energiakeskus (sekin Tallinnassa) ja Heureka menevät paremmin 5+ lapsille.

      Suomesta en oikein tiedä mitään. Olisi muuten kivaa lukea, mitä voi tehdä lasten kanssa missäkin päin Suomea. Viime kerran oltiin menossa Helsinkiin, ja tällainen tieto oli oikein kiven takana. Meni tunteja nettiä selaillessa, ja valitsin paikat väärin kuitenkin 😕. Ei ollut mitenkään kovin kivoja paikkoja.

Vastaa