Viikko 16 – 2024 – Käsityksiä ja uskomuksia.
Viikko 16
Tämäkin viikko oli minulle poikkeuksellisen. Se oli IB:n abivuoden viimeinen opetusviikko ennen suurta hetkeä – eli International Baccalaureate Diploma Program kokeita.
Kokeet ovat minulle myös ensimmäiset tässä opetussuunnitelmassa. Tässä tapauksessa koejakso on myös opettajille näytön paikka: kuinka onnistuimme valmentamaan oppilaita tähän.
Liettuassa sekä ihmiset että luonto eivät pukeudu sään vaan kalenterin mukaan. Vaikka ilmat ovat koleat ja sateiset (järkyttävä takatalvi iski tännekin) porukka käyskentelee miltei t-paitasillaan ja puut alkoivat vihertämään kovaa vauhtia.
Vieraista ihmisistä en viitsinyt ottaa kuvia, mutta luonnosta kyllä. Tässä on meidän kotikadun puita työntämässä tuoreita lehtiä ulos, vaikka lämpöä ei ollut päivälläkään kuin +3 C ja räntää tuli taivaan täydeltä.
Yritin myös ottaa kuvia lumipeitteestä Vilnan ja Kaunasin välillä, mutta puhelimeni kieltäytyi uskomasta kameraan.
Vihreää oli odotettu, mutta kääntöpuolena on tukkoinen nenä ja vuotavat silmät.
Kylmäallergia hellitti, mutta siitepölyallergia alkoi. Nyt on meneillään pahin koivukausi. Toivon mukaan menee nopeasti ohi.
Käsityksiä ja uskomuksia
Tällä viikolla jäin miettimään sitä, kuinka hitaasti ihmisten käsitykset ja uskomukset muuttuvat.
Vaikka uutta, tutkittua tietoa tulisi paljon, silti menee aikaa, ennen kuin se uppoaa massoihin. Se ei ole aina jääräpäisyyttä, vaan suojelumekanismia: tuttu ja turvallinen, aikoina opittu asia vähentää tarvetta sopeutua uuteen tilanteeseen ja näin myös stressiä. Stressi on biologisesti vaarallinen tila, joka altistaa sairauksille ja lyhentää ikää, joten elimistö ja aivot yrittävät välttää sitä. Muutosta tapahtuu ympärillämme jatkuvasti, mutta usein aivot silti tarjoavat meille ensin kuvan kaukaisesta menneisyydestä. Se on yksi niiden kognitiivisista ominaisuuksista.
Jos vaikkapa kysyn, millainen kuva tulee mieleen asiayhteydessä Herätyskello?
Kuva: PxHere
Useimmilla meistä herätyskello näyttää kuitenkin tältä:
Kännykkäni seisoo pöydällä vaaka-asennossa 😊
Toisinaan käytämme outoja sanoja nimittämään asioita. Vaikkapa puhelin.
Lähde: Sivistyssanakirja
Laite, jota käytämme päivittäin erilaisiin tarkoituksiin ja jota kutsumme edelleen puhelimeksi, ei hevin helposti sovi tähän kuvaukseen. Erityisesti sähkömekaaninen on oikein solvaus nykyaikaista älylaitetta kohtaan. No joo, sillä voi myös soittaa. Toisaalta epäilen, että monilla soitteleminen on yksi harvinaisempia toimintoja, joita he puhelimessaan käyttävät.
Mitä tulee mieleen sanasta Koulu?
Oma koulu muistutti tätä (siitä on 40 vuotta aikaakin):
Kuva on nykyajan San-Salvadorista. Kuva: Angela Rucker, USAID, Pixnio
Suomen koululuokka näyttää kuitenkin tältä:
Helsingin Kalasataman alakoulussa on keskellä opiskelutila, ”tori”, jonka äärelle oppilaat saavat kerääntyä oppia saamaan. © EMMI KORHONEN/LEHTIKUVA. Lähde: Seura
Lappeenrannan Pontuksen ratkaisuja oli ideoimassa moni rakennusalan asiantuntija, muun muassa kunnan opetustoimenjohtajan veljen konsulttifirma. © JUHA METSO. Lähde: Seura
Oma luokka on hivenen perinteisempi, mutta opetusmenetelmä on enimmäkseen avoin keskustelu aiheesta eikä opettajan monologi. Toisaalta, olen silti sitä mieltä, että luokkahuoneita pitää olla suurien avoimien tilojen sijaan. Meilläkin koulussa on niitä muutama, mutta niitä käytetään enimmäkseen itsenäiseen opiskeluun eikä ohjattuun opetukseen.
Viimeinen villitys on avata koulujen yhteyteen kahviloita, joissa opiskelijat ovat välillä töissä. Tätä ideaa minä kannatan.
Tällaista on hauskaa oivaltaa ja puntaroida omia käsityksiä, uskomuksia tai ajatusmalleja.
Viikko 16 – 2024 – Käsityksiä ja uskomuksia.
Referenssit:
- Koulujen modernit avotilat täyttävät oppilaiden arjen melulla ja kaaoksella – Miksi luokkahuoneettomuus on yhä muotivillitys?
- Uusi opetusmalli herättää tunteita – oululaisperheelle vuosien piina, vantaalaisisä ylistää: ”Antaa erittäin hyvin valmiuksia tulevaisuuden työhön” – Kotimaa – Ilta-Sanomat
- Viikko 6 – Maailma on muuttunut
- Koulu maailmankansalaisille
- Viikko 16 – Huono päivä? – Käy kahvilla!
- K-sukupolvi – Pandemian vaikutus lapsiin
- Viikko 3 – Ajatusvinoumat
- Naiset värkkäsivät itse monenmoisia kuukautissuojia, vaikka teko-ohjeita ei julkaistu missään – ”Onneksi vaatteet olivat väljiä, niin paksut pönköttävät kotisiteet eivät pullistelleet läpi”
Siellä on kevät jo paljon pidemmällä, ainakin mitä puiden lehtiin tulee. Koivuallergia vaivaa täälläkin, nyt kun keli vihdoin lämpeni. Toivottavasti kukinta ei olisi kamalan runsasta ja menisi nopeasti ohi.
Tuo on ihan totta, että ajatuksissa on usein menneessä ajassa ja moni sinne haikailee takaisinkin. Koulumaailmasta on paljon Suomessa ollut lähiaikoina puhetta, kun kehittäminen ei ole vienyt hyvään suuntaan.
On täälläkin nyt lämmennyt, oli vain tosi jäljessä kirjoituksieni kanssa. Nyt kevät on oikein vauhdissa. Tai pikemminkin kesä.
Menneet ajat ovat usein kivoja vain meidän kullatuissa muistoissa. Harva olisi oikeasti halunnut sinne takaisin 😁
Hah, juuri kutsuin puhelintani ”luuriksi” ja koululaiseni vieressä sanoi, että äiti älä viitsi. Kuulostat niiiin vanhalta.
Takatalvi muuten väistyi täällä hetkeksi ja ihan tovi jo eletty ilman lunta näköpiirissä. Silti en vaihda takkia t-paitaan kovin helposti!
Nyt täälläkin on kesä talven sijaan. Lämpötilat sahaavat tänä vuonna oudosti.