Viikko 16 – Huono päivä? – Käy kahvilla!

Viikko 16 - Huono päivä? - Käy kahvilla! - Paola

Huono päivä? – Käy kahvilla!

Tällä viikolla mulle kävi jälleen kerran niin, että kirjoitin ja kirjoitin ja sitten revin mielessäni luonnoksen irti ja aloitin puhtaalta pöydältä. 

Jos jossakin kohtaa kirjoittamiseni nyt jumittaa, niin juuri viikon kuulumisten kohdalla. Ongelmana on se, että viikkoihini ei kuulu mitään. Tappavan tasaista arkea, tylsät ja toistuvat ongelmakohdat työsaralla, mitäänsanomattomat ulkoiluilmat. Eli kuluneen viikon saldo muistiinpanoissa on kaksi riviä: 

  • Turussa oli tänään lämpimämpi kuin Maltalla (lauantaina Turussa oli kuulemma +19 C).
  • Huono päivä? – Käy kahvilla!

Missä kevät viipyy?

Kevät on ollut todellakin hidas ja viipyilevä tänä vuonna. Jossain päin Eurooppaa on jo ollut varsin lämmintä, mutta täällä Maltalla kunnon kevät antaa vielä odottaa itseään. Lämpötilat olivat jatkuvasti keskiarvoa alemmat. Satoi aina välillä ja tuuli paljon. Ulos ei tehnyt mieli yhtään.

Onneksi ensi viikoksi luvataan jo enemmän normaaleja lämpötiloja tälle vuodenajalle, parinkympin kieppeillä. 

Viime viikon teemoista

Viime viikoista minulle jäi päälle vielä hieman draivia tutkia ekologisuuden teemoja. Jos joku lukijoista on yhtä dementoitunut kuin minä, niin tässä lista viimeaikaisista eko-kirjoituksistani:

Olen törmännyt palaseen uutta tietoa digitaalisesta jalanjäljestä ja se oli aika järkyttävää. Tutkin vielä hieman enemmän ja julkaisen joskus myöhemmin, koska tämä asia vaatii sulattamista ja lisää tutkimusta.

Minut yllätti ekopostauksiin saatu palaute: aika moni muukin kamppailee samojen pulmien kanssa. Tietoa ekologisuudesta löytyy suhteellisen paljon, mutta se on myös usein hyvin ristiriitaista. Olen tullut siihen päätökseen, että nykytiedon mukaan ainoa keino elää täysin eettistä ja ekologista elämää on näännyttää itsensä nälkään ja testamentata oma ruumis kompostiin. Siihen menisi pari viikkoa, se on juuri se aika, jonka ihminen kestää ilman ruokaa.

Minähän sanoin, että huumori alkaa olla sitä luokkaa 🤭…

Loppujen lopuksi, jos kuitenkin jatketaan elämistä, niin kaikki päätökset, myös ekologisuudessa ja eettisyydessä, ovat jonkin sortin kompromisseja. Ainakin tällä hetkellä. 

Säästä

Viime päivät olivat Etelä-Suomessa varsin keväisiä. Sukulaisemme kehui, että oli +19C. Eli ainakin tuntui lämpimämmältä kuin Maltalla. Virallinen lämpö Turussa oli vain +16, eli Malta voitti silti omalla +19 asteella. Mutta koska sää täällä oli harmaa ja tuulinen, se tuntui tosi kolealta. 

palvelukulttuurista…

Luonnoksessa olen tarinoinut pitkään kesäkunnosta, liikunnasta ja kevyemmästä ruokavaliosta. 

Todellisuudessa oma kesään valmistuminen on rajoittunut tähän mennessä siihen, että olen ajanut bussilla ostariin ja hankkinut seluliittivoiteen Bottega Verdeltä (koska minulla oli siihen alennuskuponki 😀). Selluliittia ei pelkällä voiteella varmaan saa pois, mutta yhdessä kesän kanssa se parantaa ihoni kuntoa niin, että uskallan käyttää shortseja taas. 

Bottega Verde on italialainen luonnonkosmetiikan brändi. Olen löytänyt sen jo Virossa ja nyt myös täällä Maltalla. Uskallan väittää, että hinta-laatusuhde on aika hyvä. Vaikka brändillä on myös nettikauppa, kannattaa käydä paikan päällä. Luulisin, että heillä on myös Suomessa samanlainen systeemi: aina paljon kampanjoita, alennuksia, kuponkeja yms, joten periaatteessa kaiken tarvittavan saa hankittua sopuhintaan. 

Minua ihmetyttää tällä brändillä myös se, että myymälöissä palvelu on tasaisen laadukas, iloinen ja asiakaskeskeinen. Joo, näin pitäisi olla kaikkialla, jos haluaa, että asiakas palaa. Mutta eihän se aina näin ole. Täällä on kuitenkin näin, että myyjät ovat yleensä sekä varsin tietoisia valikoimista että hyvin palvelualttiita. Ja se toistuu poikkeuksetta kaikissa maissa, missä olen myymälöissä ikinä asioinut.

Viime kerralla olen löytänyt myös ripsiväri, joka on sopinut herkille silmilleni. Itse väri on hyvä (musta se on tosin), mutta en tykännyt harjasta. Se on omaan makuuni liian suuri. Ripsistäni tulee juuri niin mustia ja näyttäviä, josta en tykkää. Juu, olen pervo. Pahoittelut. 

Polttavat kauneuskysymykset pakottivat mieltäni viime aikoina melkein yhtä paljon kuin ekologisuus: 

… Ja kahvista

Ai niin, siitä kahvista. Sinänsä kahvissa ei ole mitään erikoista. Espresso maksaa täällä kahviloissa huikeat 1.50 €. Ja asioin yleensä ihan missä sattuu. Paitsi Starbucksissa. 

Starbucks on outo täällä. Tuntuu siltä, ettei nuo baristat ikinä nähneet kahvikonetta. Maku on vastaava. 

Jos haluaa erikoiskahvia, niin laktoositonta saa Starbucksista ja Costa Coffeesta. Nuo kaksi ovat kuin yö ja päivä, vaikka kahvilaketjuja ovat molemmat. 

Joka toinen kerta, kun käyn kahvilla Costassa, narisen jostain, koska haluan jonkin erikoiskahvin laktoosittomana, jota ei aina pystytä valmistamaan. Ja aina barista keksii minulle juoman, vaikka juuri sellaista hinnastossa ei olisi. Viimekin kerran sain latte tuplakahvilla, koska cappuccinon kermahattua ei voinut saada laktoosittomana. 

Barista jaksoi selostaa, hymyillä ja vielä toivotti oikein iloista päivää lopuksi. 

Lopuksi bloggaamisesta

Bloggaaminen ja kirjoittaminen sekä julkaisutahti nousivat esille viime viikolla sekä omissa että toisten kirjoituksissa. 

Petra tiivistää kirjoituksessaan monelle bloggaajalle tuttua tuskaa: miten jakaa elämän sellaisiin palasiin, että bloggaamisellekin jää tarpeeksi aikaa? Niin ei, bloggaamisen lopettaminen ei käy päinsä. 

Uskallan väittää, että moni bloggaaja elää oman kirjoittamisen kautta. Ei, elämä ei jää elämättä kirjoittamisen takia, vaan kirjoittaminen on luonteva osaa elämää. Kun hengittäminen. Minäkin muunnan omaa elämääni koko ajan teksteiksi. Ei vain blogiteksteiksi. Erityyppisiksi teksteiksi, eri genreissä ja kirjoitustyyleissä. 

Se ei ole minulle uutta asiaa. Olen ollut sellainen aina, 6-vuotiaasta asti, jolloin olen kirjoittanut ensimmäisen runoni. Kirjoitan huomattavasti enemmän, mitä blogiin tulee näkyviin. Eri kielillä myös. Enkä ole lainkaan ainoa tässä oudossa tavassani 😀.  

Viikko 16 - Huono päivä? - Käy kahvilla! - Zurrieq

Huono päivä? – Käy kahvilla!

Referenssit:

Huono päivä? – Käy kahvilla

23 vastausta artikkeliin “Viikko 16 – Huono päivä? – Käy kahvilla!

  1. Koleaa on ollut tämä kevät aika monin paikoin.
    Kirjoittaminen selkiyttää ainakin omia ajatuksia, riippumatta siitä pääseekö teksti julkisuuteen. Rima on onneksi jo vähän laskenut siitä mitä uskaltaa julkaista 😀

    1. Minua vaivaa vielä perfektionismi säännöllisin väliajoin 😂. Yritän päästä siitä irti pikkuhiljaa, mutta ilmeisesti se vika pysyy kanssani hautaan asti.

  2. Me käytiin tänään ihmettelämässä ekaa kertaa futistreenejä ja kotiin lähti hyvin paleleva pelaaja. Treenien aikana ehti sataa rakeita ja lunta ja aivan järkyttävän kova tuuli. Että kevättä ja kesää odotan myös! 😀

    Jep olet ihan oikeassa, jos en kirjoittasi blogia, kirjoittaisin jotain muuta. Kuten päiväkirjaa ja kirjeitä. Joita kyllä tulee muutenkin kirjoitettua 😀 Ja huomaan että kuunnellessani englanninkielisiä podcastejä myös omat ajatukset vaihtaa kieltä ja siksi mulla on myös englanniksi pieni sivublogi. Kiitos postaukseni linkittämisestä!

    1. Se on totta, ajatukset muuttvat suuntaa ja kieltä heti, kun aloittaa kuunnella tai lukea jotain. Mulla ensimmäiset kaksi kieltä päivän aikana menevät vielä hyvin, mutta kolmannesta eteenpäin alkaa tulla sotku. En muista enää, mitä kieltä puhun kenellekään 😅

  3. Täällä oli tosiaan oikein lämmintä ja aurinkoista, mutta toista on nyt. Viikonloppuna satoi rakeita, tänään pari astetta lämmintä, sadetta ja kova tuuli. Mutta mä tykkäsin raikkaasta viimasta ja kosteasta ilmasta, koska siitepölymäärät laskivat edes hetkeksi. Toivottavasti sinne lämmin kevät pian saapuu! 🙂

    1. Siitepölyt ja katupölyt ovat kyllä kevään riesoja. Olen itsekin allerginen jollekin, en tosin ikinä saanut selville, mikä on pahin triggeri. Mutta silmät vuotavat ja nenäni on tukossa suurimman osan keväästä.

      Tosin, kun alkaa olla oikeasti lämmin, oireeni katoavat kummasti. Täällä etelässä uintisesonki katkaisee kaikki oireet lopullisesti. Siihen on tosin tätä menoa vielä pari kuukautta.

  4. Itselleni kirjoittaminen on tosi tärkeää enkä kirjoita vain ‘kirjoittaakseni blogia’ vaan tykkään siitä. En oikein osaa tuottaa tekstiä hetken mielijohteesta tai tunnelmasta, vaikka haluaisinkin tuottaa myös sellaista sisältöä. Mutta, pääasia on että tämä tuottaa mielihyvää 🙂
    Ja onha se hyvä puoli, että tästä jää myös dokumenttia elämästäni, johon on itsekin kiva palata vuosien jälkeen lukemaan vaikkapa kevään ensimmäisestä mökkireissusta.
    Mukavaa kevään odotusta, vai pitäiskö sanoa kesän 🙂

    1. Vaikka itse osaan tuottaa erilaisia tekstejä, sekä tavoitteellisia että hetken mielijohteesta syntyneitä, erityyppisiä ja eri genreissä, olen nyt harjoittelemassa tekstien tuottamista ns. “käskystä”. Eli aihe on annettu (saa sentään valita muutamasta) ja sanojen määrä on rajoitettu. Myös aloitus ja lopetuskappaleen pitää oll tietynlaisia. Täytyy sanoa, ettei se käy aina käden käänteessä, vaikka minulla on sekä kokemusta että harjoitustunteja tuhansia 😁.

      Kiitos! Kai nyt saa odottaa jo kesää luvan kanssa 🌅.

  5. Joo, aina välistä, sitä kyllä pohtii, että mitä järkeä bloggaamisessa on, mutta ei osaa lopettaakaan. Ainakin minulla on miljoona aloitettua juttua, joita ei meinaa saada julkaisu kuntoon ja sitten aikaa ajaa ohi, nyt meidän blogi toimii tavallaan portfoliona kaikelle sille, mitä oppii ja koettaa käsitöiden saralla. Kaunista kevättä ja nyt Turussa on kylmä 🙂

    1. Niin, olen kuullut, että Turussa on nyt karsee takatalvi 🥶. Mä näet olen vanha turkulainen, eli ollaan yhteydessä tois pual jokke lähes päivittäin, kun suurin osa kavereita ja sukulaisia asuu siellä seudulla 😁.

      Lähetän teille Turkuun vähän aurinkoa kevättä varten 🌅.

  6. Kiva lukea sun kuulumisia taas! Vaikka tuntuisikin itsestä siltä ettei kerrottavaa olisikaan. =) Itsekin juuri mietiskelen noita selluliittivoiteita, onkohan niistä edes hyötyä 😀

    1. Mukava, että olet takaisin tönne blogi-maailmaan!

      Selluliittivoiteita on hyötyä osana keväistä kuntoutusta, ainakin näin sen itse koen 😁. Toki, se saa ihon näyttämään paremmalta, mutta myös saa minut muistamaan liikkumaan enemmän ja syömään terveellisemmin, kun olen kerran rahani siihen tuhlanut.

  7. Ei aina jutut vaan lähde.. Kirjoitan aika vähän arjestani, koska tuntuu, että siinä ei todellakaan tapahdu mitään mainittavaa. En muuten pidä Starbucksista, juon yleensä normikahvin, joka maistuu heillä maasta riippumatta karmealta. Pitäisi varmaan tilata aina jotain sekaan mikä peittää maun. Oiskohan heillä jotain baileysiä tms valikoimissa? 😅

    1. Ehkä niillä olisi, mutta epäilen, että siitä tehdään samanlaista kuraa, kuin kaikista muista. Meinasin sanoa, että olen joskus jossakin saanut hyvää Starbucksin kahvia, mutta ei. Hong Kongissa ketjun nimi oli Hypebeans (Central Mallissa). Barbadoksella parasta erikoiskahvia sai Colonnade Mallin aulasta.

  8. Bloggaamista en voisi minäkään lopettaa. Minulla kyllä olisi aikaa ja jaksamista kirjoittaa postaus vaikka joka päivä, mutta kun ei keksi mistä kirjoittaisi. Minulla ei ole juuri koskaan mitään luonnoksia valmiina, sillä julkaisen kirjoitukset sitä mukaa kun niitä kirjoitan. Tai no nyt on kyllä tosi monta kirjoitusta julkaisematta. Perustin nimittäin uuden blogin, jossa kirjoitan puutarhasta ja kaikesta siihen liittyvästä. Mutta tuota blogia en , ainakaan vielä, ole tehnyt julkiseksi, vaan sen näkee vain minä. Halusin kirjoitella muistiin kaikkea tärkeää muistettavaa puutarhan tiimoilta ja niin keksin tehdä sen blogimuodossa. Saa nähdä pidänkö aina tuon blogin vain itselläni.

    1. Jos sinulla on paljon hyvää ja hyöyllistä tietoa puutarhahommista, niin julkaise vaan! Kai se voisi olla jollekin toisille avuksi. On se tietysti sun oma päätös.

      Minulla on tapana lukea postauksia uudestaan ennen julkaisemista, ja nyt on monta kertaa käynyt näin, että en julkaissutkaan niitä vaan kirjoitin kaikki uusiksi. Tai siirsin muutenkin ö-mappiin. Näin niitä raatoja on kertynyt kasoittain.

  9. Minä pidin tästä postauksesta, kiitos! Rehellistä, avointa ja kuitenkin ihan kiinni tässä ajassa – ja mikä tärkeintä, juuri sinun arjessasi. Välillä mietin itse, miten ihmeessä ehtii tehdä työt, hoitaa kotihommat, harrastaa, kuskata jotakuta harrastuksiin ja sitten siinä sivussa blogata. Mutta kummasti sitä ehtii. Ja se on itselleni eräänlaista terapiaa, mieli lepää kirjoittaessa. Olen samanlainen kuin sinä: aina kirjoittanut elämääni auki jollakin tavalla.

    1. Kiitos!

      Tämä postaus on harvinainen tapaus, jonka olen kirjoittanut ihan täysin hetken mielijohteessa. Yleensä teen perusteellisempaa työtä 😊.

      Joskus tuntuu, että arki on tahmeaa, joskus taas – liian kiireinen. Mutta näin se on, kirjoittaminen auttaa minua pysymään kasassa. Sen kautta pystyn olemaan enemmän läsnä arjessa.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.