Viikko 9-2024 – Levon tarpeessa.
Päivä on ollut aurinkoinen vaikka ilma ei ole vielä lämmennyt kevät lukemiin. Parituntisen lenkin jälkeen istahdan takaisin tietokoneen eteen ja yritän keskittyä näytöllä olevan tekstin. En saa mitään aikaiseksi.
Teksti näyttää vähän siltä kuin se olisi kirjoitettu vieraalla kielellä ja aiheesta, jota en tunne. Se käsittelee kuitenkin taloustiedettä, joka on ollut alani jo 30 vuotta, ja on kirjoitettu englanniksi. Minun pitää kirjoittaa tekstistä arviointi, mutta en saa mitään aikaiseksi. Jokainen ajatuksen pätkä tuntuu karkaavan. Sen sijaan selailen päättömästi nettiä.
Arvioinnin pitää olla valmis huomenaamulla.
Prokrastinaatiota… Näin ainakin se näyttää päällisin päin. Pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja blah, blah, blah…
Tiedän kuitenkin, ettei se ole nyt niin helppoa miltä kuulostaa. Itse asiassa aina, kun törmään vastaavaan tapaukseen vaikkapa opiskelijoilla, yritän päästä jyvälle siitä, mikä on tämän saamattomuuden perimmäinen syy. Pitää hoitaa syytä eikä seurausta.
Omassa tapauksessani tiedän hyvin vastauksen, mutta en tiedä, miten sitä pääsee hoitamaan pois päiväjärjestyksestä. Olen väsynyt. Aivoni ovat ylikuormittuneet niin että ne tilttaavat. En muista, mitä minun pitää tehdä, mitä olen sanonut tai luvannut.
Tässäkin nyt on sunnuntai-ilta ja olen istunut koneella tästä päivästä puolet sekä koko eilisen päivän tekemässä työtehtäviä. Tarvitsen lepoa aivoilleni.
Mikä on outoa tässä tapauksessa, kielen tai tekstilajin vaihto muuttaa koko tilanteen. Pystyn hyvinkin tuottamaan tällaista vapaa-ajan tekstiä. Olen myös kirjoittanut eilen Top 10 postauksen miltei kokonaan uusiksi yhdellä istumalla.
Mulla kyllä nyt postausten kirjoittaminen kestää luvattoman kauan ja voi mennä kuukausi ennen kuin saan yhtään mitään kirjoitettua loppuun.
Toisaalta ymmärrän, että työn ja vapaa-ajan pitää olla tasapainossa, ja toisaalta ymmärrän hyvin myös sen, että kaikilla aloilla seesteiseen tasapainoon ei aina pääse.
Myös yksilötasolla jokaisen pitää osata huolehtia omasta hyvinvoinnista ja vaatia kunnollista palkkausta. Niin kuin kollegani on äskettäin todennut, on helppoa valittaa kahvipöydässä, mutta on erittäin vaikeaa avata suunsa kehityskeskustelussa pomon kanssa.
Viikko 9-2024 – Levon tarpeessa.
Referenssit:
Levon tarve on hyvä tunnistaa. Ruuhkahuippuina, kaiken kiireen keskellä, pysähdys on joskus ainoa ainoa ratkaisu.
Olen tehnyt sen jo tarpeeksi monta kertaa ja tiedän että itsensä piipuun ajaminen tapahtuu helposti, mutta palautuminen kestää omaa aikaansa. Juuri päätin olla tekemättä yhtään mitään kokonaisen lauantaipäivän 😁. Onneksi meillä on tällä kerralla pitkä viikonloppu (toinen itsenäisyyspäivää), joten åääsee hengähtämään hetkellisesti.
Lepoa ja rauhaa.
Asioita välillä tapahtuu ja vastuut kasaantuvat, vähemmästäkin uupuu. Vielä kun ottaa huomioon mitä kaikkea muuta elämässä on muuttunut tai tapahtunut niin väsymyksen kokonaisuus näyttäytyy luonnollisena.
Toivon sinulle lepoa ja palautumisen mahdollisuuksia tarpeesi mukaan.
Kyllä tässä yritetään kovasti löytää jonkun sortin tasapaino työn ja elämän välille. Nyt tietysti on meneillän vielä yksi tosi kiireinen kuukausi, ja sitten helpottuu.
Joskus on niitä aikoja, kun pitäisi keritä tehdä vaikka ja mitä. Ei yksi ihminen aina kerkiä. Olisiko mitään mistä voisi hetkeksi vähentää? Sisullahan sitä usein puskee eteenpäin, mutta kuinka pitkään se on järkevää. Jostain nappaat sen rennon hetken katsella kaukaisuuteen ja annat aivojen olla. Tai lukee jotain mikä itseä kiinnostaa. Ei mitään pakollisia opuksia.
Tällä hetkellä ei pääse vähentämään mistään, kun kaikki pitää olla valmista ennen deadlinea. Ja kuten yleensä, jotain aina venyy viimeiseen hetkeen asti.
Mutta se sitten loppuu kuin seinaan huhtikuun puolivälissä. Silloin pääsee vähän huilimaan.