Elä hetkessä.
Hylkäsin tietoisesti ajatuksen siitä, että minun pitää aina olla läsnä tässä ja nyt. Joskus, kun haluan, niin olen. Joskus en halua.
Hetkeä voi pyöritellä monella eri tavalla. Sitä voi myös kokea eri tavalla. Voi olla onnellinen ja onneton tässä hetkessä.
Samassa hetkessä voi olla sekä plussia että miinuksia.
Erityisen tuskallisia ovat kivun hetket. Silloin en todellakaan halua olla läsnä juuri siinä hetkessä.
Minulle on helpompaa elää niin, että sekä mennyt että tuleva on olemassa ja pystyn siirtymään niiden välillä sujuvasti ainakin näin ajatustasolla. Haluttaessa voin pysähtyä juuri tähän hetkeen.
Murehtiminen harvoin auttaa mihinkään, mutta rehellinen omien virheiden analysointi kuuluu oppimisprosessiin. Negatiivisuudessa ei missään tapauksessa saa jäädä vellomaan vaan toimintasuunnitelman pitää rakentua positiivisuuden näkökulmasta. Tai siis ihan pakko, koska negatiivisen ajatusmallin ainoa uhri on ajattelija itse. Uskokaa pois, ketään ei kiinnosta. Jokaisella on oma napa olemassa.
Negatiivisuutta pitää osata käsitellä ja tiedostaa sen olemassaolo, sitä voi myös puida yhdessä muiden ihmisten kanssa. Aidosti välittävä ihminen yrittää toki auttaa, mutta katkeroituminen on luotaantyöntävää. Läheisetkin odottavat alitajuisesti, että muutos parempaan tapahtuu, joten harvoin kukaan jaksaa kuunnella samaa nyyhkytarinaa sadatta kertaa.
Minä en ole ihmisiä, jotka uskovat, että kaikki järjestyy kuin taikasauvan iskusta, vaan uskon, että järjestämisen eteen pitää tehdä työtä. Murehtiminen ei ole ominaisuuksiani, mutta huolehtiminen on. En tosin kanna mitään maailman huolia harteillani, mutta vain sen, mitä jaksan kantaa ja sen, mikä on suoraan kiinni minussa. Kun oma osuus on tehty kunnolla, niin loppupeleissä kaikki näyttää järjestyvän .
Positiivista ajattelutapaa pitää opetella tietoisesti siinä missä negatiivinen tarttuu kuin itsestään.
Toisaalta huomasin, että pitää löytää itselleen se oikea tapa olla positiivinen.
Voiko ylipäänsä elää niin, että jokainen hetki olisi täyttä onnea? Sellainen ikuinen nirvana, jossa ei ole mennyttä eikä tulevaa vaan ainoastaan tämä onnellinen hetki? Tuskin.
Jos vaaleanpunaiset lasit ovat koko ajan päässä, ei pysty näkemään todellista kuvaa eikä oppia mitään. Ei omista eikä toisten virheistä.
Mietin täällä itsekseni, että parasta olisi elää niin, että tasapaino säilyisi kaikilla elämän osa-alueilla. Se on tosin helpommin sanottu kuin tehty. Tässä kultaista keskitietä etsimässä…
Elä hetkessä.
Referenssit:
Tasapaino kaiken kanssa elämässä on ehkä tavoiteltavampaa kuin joku tietty lainalaisuus. Jos joku asia vie liikaa mennessään, voi hukata sen jonkin jota ehkä vielä enemmän tarvitsismme elämään.
Kiitos linkityksestä.
Ja aivan mahtavia nuo sinun kuvasti taas 🙂
Tasapainon löytäminen on vaikeaa, mutta se on mielestäni ainoa oikea tie. Mikään ääripää ei pidemmällä aikavälillä toimi.
En mäkään ajattele niin, että pitäisi aina olla läsnä tässä ja nyt. Se kuulostaa mun mielestä tosi irralliselta. Mäkin olen huolehtija ja välillä murehtijakin ja siitä yritän opetella pois, helppoa se ei ole!
Niinpä niin, sen kultaisen keskitien löytäminen ei koskaan ollut helppoa. Mutta askel kerralla mennään.
Minäkin olen hetkessä eläjä, mutta tunnustan, monesti pohdin seuraavia hetkiä. Osaan useimmiten olla läsnä ja olen “ketterä hetkissä siirtyjä”. En ole murehtija enkä märehtijä, ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän siitä olen. Nautin hetkistä, jolloin sisällä tuntuu siltä, että on rauhallista. Zen. Kun ei ole kiire, kun ei ole pakko, kun ei tarvitse olla kenellekään muulle mitään. Sitten nautin hetkistä, kun ollaan yhdessä perheen kanssa, tehdään ja touhutaan, suunnitellaan tulevaa.
Joskus hetkessä eläminen voi olla todella haastava. Joskus myös turhauttavaa. Ja joskus varsin palkitseva. Hetki sen ratkaisee 😁
Hmm, en ole minäkään läsnä hetkessä aina. Välillä on hetkiä, että ei ole onnea tai kurjuutta, ihan vain tylsää 😅 Mutta mieluiten elelen tyytyväisen perheenäidin eloa. En kestä liiallista murehtimista, vaikka ihan jatkuvaa positiivisuuttakaan ei tämä oma mieleni tuota. Jotain kultaista keskitietä mieluiten kulkisi.
Niinpä, keskitietä. On tosin välillä vaikeaa pysyä kaistalla 🤣