Miksi suomalaiset inhoavat syksyä?
Eivät tietysti kaikki. On ihmisiä, jotka rakastavat syksyä. Mutta yleisesti ottaen valtatrendinä on kesän ihaileminen ja talven vihaaminen.
Jäin miettimään asiaa ja olen kehittänyt siitä oman teoriani 🍁.
Ensin vähän tilastoihin.
Suurin osa suomalaisista asuu (1) maan eteläosissa ja (2) kaupungeissa (lähde: Tilastokeskus.fi; kuva: Wikipedia).
Se käynee selityksestä. Etelämpänä kunnon talvi tulee viiveellä, jos tulee ylipäänsä. Eli joskus niitä seutuja piinaa pitkä harmaa, lumeton ja kylmä syystalvi. Lumipeitteen kehnoa ulkonäköä edistää lämpötilojen sahaaminen ylös alas, kaupunkiasuminen ja talvikunnossapito. Nekin vähät valkoiset täplät, mitä talvi tuo tullessaan, siirretään pois jaloista, suolataan ja hiekoitetaan.
Eli keskivertosuomalaisen keskimääräinen talvipäivä näyttää tältä: aamuhämärässä lähdetään ensitöikseen skrapaamaan auton ikkunoita jäästä, sitten liukastellaan töihin joko sen samaisen auton kyydissä, jos se lähtee käyntiin, tai julkisella. Vaikka pakkasta ei ole kuin muutama aste, jäätävä merituuli menee kaikista vaatteista läpi. Mutta naama on se, joka kärsii kaikista pahiten.
Autossa tai bussissa tulee hiki. Usein myös tuskanhiki, kun mietitään, ehditäänkö ajoissa palaveriin vai ei. Ruuhkaa on. Ruuhkien takia myöhästyminen on noloa.
Syksyn ja talven illat ja viikonloput vietetään enimmäkseen kotosalla. Toisille se sopii mainiosti ja toisille tulee sitä sellainen fiilis, että homehdutaan pystyyn. Vaikka kahvilat ja ravintolat ovat auki vuoden ympäri, jostain käsittämättömästä syystä asiakasmäärä putoaa syksyllä merkittävästi. Vasta pikkujoulut piristävät hieman markkinoita.
Kesäinen hyperventilointi on yksi perisuomalaisia ominaisuuksia. Kadut ovat täynnä ihmisiä, pop-up kauppoja ja kahviloita, menoa on pitkälle yöhön. Ja viimeistään elokuun puolivälissä kaikki toiminta pysähtyy kuin seinään. Kun kerran kouluvuosi on alkanut, se tietää syksyn alkua.
Muualla Euroopassa ihan näin suurta diversiteettiä en ole tavannut. Kesän ja talven ero elämänmenossa ei ole mitenkään huomattavaa ja sen huomaa lähinnä siitä, mihin aikaan vuorokaudesta ollaan aktiivisimmillaan.
Euroopan eteläisimmissä osissa kesäinen meno siirtyy vahvasti iltoihin ja jopa öihiin (näin suomalaisittain) ihan vain kuumuuden takia. Eihän siellä aamukymmenestä iltakuuteen pysty olemaan ulkona. Talvella taas pystyy olemaan ulkosalla enemmän, kun aurinko ei porota ihan niin kuumasti. Talvisin pääsee myös patikoimaan ja harrastamaan ulkolajeja keskellä kirkasta päivää.
Keski-Euroopassa ulkoterassien määrä hieman vaihtelee, mutta monessa paikassa otetaan apuvälineet käyttöön ja jatketaan terassikautta. Apuvälineisiin kuuluvat huovat, kaasulämmittimet ja lasiseinät.
Syksyllä pidetään monessa paikassa markkinoita ja festivaaleja. Perinne juontaa keskiaikaan, jolloin syksy oli perinteisesti sadonkorjuun ja juhlan paikka. Ainoa hetki vuodessa, jolloin ruoasta ei ollut puutetta.
Minä epäilen, että syksy-inho nosti päätä Suomessakin vasta kaupunkilaistumisen myötä. Töihin lähdetään ja töistä tullaan pimeässä ja koko päivä kuluu sisätiloissa. Valaistukseen on alettu kiinnittää huomiota vasta viime aikoina. Loisteputki tai ylipirteä sinertävä valaistus tehdashallissa tai toimistoissa ei ollut lainkaan aivojen mieleen. Päivänvaloa harva ehtii nähdä kaupunkimiljöössä syys-talvikautena senkin takia, että matalalla paistavaa aurinkoa on vaikea havaita korkeiden rakennusten seasta.
Maalla auringonvaloa ei varjosta viereinen kerrostalo ja lumipeite pysyy pidempään koskemattomana. Sekin auttaa paljon silloin, kun valoa on niukasti.
En tiedä onko kukaan tutkinut, vaivaako kaamosmasennus yhtä lailla kaupunki-ihmisiä ja maaseudun asukkaita. Luulisin, että luonnon keskellä asuminen auttaa kummasti selviytymään talvikaudesta ehjin aivoin.
Myös se, että kylmien merten rannoilla kevättalvi on pitkä, tuulinen ja ailahteleva, ei tuo helpotusta asiaan. Maaliskuu voi olla sekä kaunis ja aurinkoinen vaikka viileäkin, mutta voi olla harmaa, tuiskuinen ja kolea. Silloin kun Lapissa hiihtosesonki ja kansallismaisemat ovat parhaimmillaan, Etelä-Suomessa kaikki viimeiset voimat keskitetään kevään odotukseen. Moneen otteeseen jäätynyt ja sulanut sora jalkakäytävillä sekä likaiset lumivuoret alkavat tympiä toden teolla.
Minäkään en inhonnut syksyä tai talvea alunperin ja se on minulla vasta aikuisena opittua käytöstä. Lapsuudessa jokaisessa vuodenajassa oli oma taikansa. Lapsi kun näkee mahdollisuuksia kaikkialla.
Olin aivan lumoutunut nähtyäni talven (siis kunnon talven) ensimmäistä kertaa. Mun ensimmäisenä vuotena Suomessa Turun seudulle oli tullut luminen ja aurinkoinen pakkasjakso. Pakkasta oli liki 25 astetta (eli enemmän kuin olin kokenut ikinä siihen mennessä), mutta kahlasin sitkeästi lumessa metsästämässä ne parhaimmat kuvat.
Sen jälkeen monta vuotta talvet olivat varsin pliisuja. Pliisut olivat kesätkin. Ensimmäisen Suomi-kesän olin kolme kuukautta nuhassa, koska en omistanut kesäfarkkuja ja takkia 😁. Yritin pärjätä omissa Etelä-Eurooppalaisissa kamppeissani. Tietysti se oli virhe, mutta opin sentään, että kesäkuu kalenterissa ei ole välttämättä sen oikean kesän merkki.
En myöskään asunut pohjolassa kaupungissa kuin muutaman vuoden. Asuimme joko pienessä kunnassa lähellä luontoa tai oikein metsän keskellä. Silloin talvi alkoi käydä hermoille juuri maaliskuussa, joka on kieltämättä se rasittavin kevättalvi-kuukausi. Joskus tosin lumet sulivat toukokuussa, ja se oli vasta inhaa. Kallista myös, kun omakotitalossa joutuu hoitamaan lumivuoret tavalla tai toisella pois päiväjärjestyksestä.
Toisaalta syksy ja talvi eivät ole omakotitalossa kaupungin laidalla niin tylsiä. Työntäyteisiä – kyllä. Alkusyksystä pääsee marjastamaan ja sienestämään lähimetsään, ellei marjoja ja hedelmiä ole omassa pihassa. Heti sen päälle ruska pukee luontoa räiskyvin syysvärein. Kun ensimmäiset pakkasyöt koittavat, voi ihastella auringonvalossa kimaltavaa huurretta eikä suinkaan naapurin ravintoköyhää aamiaispöytää, kun talojen väliset puut ovat menettäneet lehtensä.
Minusta tuli uudestaan kaupunki-ihminen vasta etelään muuton myötä. Siellä talvi oli tarjonnut aivan erilaisia puitteita. Se on oivaa aikaa ulkoilulle – meidän mittakaavassa lämmin ja aurinkoinen. Etelän talvi on myös varsin lyhyt, mutta tuskainen, jos talon lämmitys ei pelaa.
Nyt ollaan viettämässä ensimmäistä syksyä Keski-Euroopassa. On mielenkiintoista nähdä, millainen siitä tulee.
Tässä on sitten mun oma lista, miten syksystä selviää järjissään.
Käy tapahtumissa. Tyylimurun Tiina listasi tämän syksyn mielenkiintoisempia messutapahtumia ympäri Suomea.- Maista uutta. Uutta lajia hedelmää, kahvia, suklaata tai juustoa. Monille juustoille sopii viikuna, joka ei ole kotimaassa vielä kovin suosittu.
- Sesonkiruokia. Mustikat, puolukat, viinirypäleet ovat syksyllä parhaimmillaan juuri sen takia, että ne on kerätty luonnollisesti kypsyneenä suhteellisen läheltä eivätkä lojuneet pimeässä kontissa kuukausikaupalla.
- Opi jotain uutta ja tee jotain, mitä et ole kokeillut aikaisemmin. Vinkkejä syksyn viettoon postauksen listauksesta meinaan kokeilla ainakin kukkien istuttamista, jota en ole koskaan tehnyt aikaisemmin.
- Matkusta. Ei tarvitse mennä kauas. Uutta voi kokea myös kohtuullisen bussimatkan päässä. Jokin museo, jossa ei ole koskaan käynyt tai käynnistä on vierähtänyt muutama vuosikymmenen, voi sijaita kotikaupungissakin. Viikonloppua voi viettää myös ulkomailla rikkomatta itselleen määrättyä lentämiskieltoaan: Tallinna, Riika, Tukholma, Vilna tai Kaunas ovat kohtuullisen bussimatkan päästä. Hyviä istumalihaksia omaaville on tarjolla mm. Varsova ja Berlin.
Kaikissa kuvissa esiintyy pitkin Niemen-joen rantaa kulkeva ulkoilureitti (eri päivistä).
Miksi suomalaiset inhoavat syksyä?
Referenssit:
- Valojen tarinat – Kotitoimisto
- Talvi Gozolla
- Loppuvuoden kiinnostavimmat messut – tarjolla herkkuja, kirjoja ja sisustamisen iloa – TYYLIMURU
- Vinkkejä syksyn viettoon – Amalian maailma
- Vuodenaikojen taika – In Via
- Syksyssä on oma lumonsa – In Via
- Etelän Syksy – Via Per Aspera Ad Astra – Etelä-Euroopan vuodenajat
- Minun Tallinnani – Intro – In Via – Viro
Miksi suomalaiset inhoavat syksyä?
Kuvitus © 2019-2025 VIA PER ASPERA AD ASTRA
Tuo on kyllä outo juttu, että kun koulut alkaa, niin tuntuu kuin kaikki loppuisi. Vaikka todellisuudessa olisi vielä pitkäänkin kesää jäljellä. Toki nykyään on jo kaikenlaista tullut syksyksi, on kekri tapahtumaa, on halloween tapahtumaa on sitä ja tätä. Mutta nekin pitää tietää tai löytää helposti.
Minustakin koulujen alun ei tarvitse tappaa kaikki toiminnat kaupungeissa. Eihän nyt kaikki ihmiset ole opetustoimen sidosryhmiä 😁
Kesästä pitävälle syksy on ehkä siksi tylsä vuodenaika, että silloin ollaan kaikkein kauimpana kesästä. Seuraavaan kesään on loputtoman pitkä aika. Toisaalta vuodenajoista ja säästä purnaaminen on lähes kansanhuvia. Keskellä kauneinta kesääkin on liian kuuma. 😃
Se on totta, kun meillä ei ole muuta teemaa, niin puidaan säätiedotusta 😁
Helsinkiläisenä totean, että se syksy tuppaa helposti levittäytyvän talven puolelle ja se on kyllä ankeaa 😀
Olen itse ajatellut, että kaupunki itsessään lämmittää niin paljon että talvi ei pääse kunnolla alkamaan.
Vietin vuosituhannen vaihteessa yhden vuodenkierron Ivalossa. Opin pitämään syksystä ja talvesta, vaikka tunnustaudun täydelliseksi kesän lapseksi. Kun on selkeät vuodenjant, niin ei pääse niin masentamaankaan. Kaamos siellä oli maagisen kaunis, nautin siitä. Kaamos kaupungissa on jotain ihan muuta ja se ei innosta ollenkaan.
No ei todellakaan. Kaamos kaupungissa on tosiaan kertoja ankeampaa kuin maalla.
En voi sanoa, että inhoan syksyä ja talvea, mutta en niistä pidäkään. Olen syntynyt kesällä, olen kesän lapsi ja suonissani virtaa auringon säteet sekä keuhkoissani kesäinen tuulahdus.
Muun muassa siksi tulimmekin tänne Tiroliin, hiukka Etelä-Suomea etelämmäksi. Täällä syksyn ja talven kestää paremmin sillä kummassakin on enemmän auringon valoa eikä ole niin kylmäkään kuin pohjoisessa.
Auton lasi ei ole ”teräsjäässä” ja sen saa helposti vähän heikommallakin skrapalla skrapattua. Tiet eivät jäätiköidy, vaan aurinko sulattaa asfaltilta. Lunta on helposti enemmän kuin Etelä-Suomessa ja aurinko paistaa sekä lämmittää ihan toisella lailla. Vähän sellainen kevättalvinen talvilomafiilis. Siten tuon lumen ja jään hyväksyy vähän helpommin.
Olen asunut myös Oulussa ja kulkenut työn puolesta Lapissa. Onhan siellä valkoisempaa kuin Etelä-Suomessa, mutta vastaavasti kylmempää, kaupantekijäisenä lyhyempi kesäjakso. Se ei talven karttamista poistanut, lisäsi vain 🙂
Nuo vuodenajat ovat ihan OK, kunhan syksy on kuiva ja kuulas sekä talvi luminen ja kumpikin kestää vain 2 viikkoa 🙂
Se on aivan totta, märkä ja harmaa syksy on tosi ärsyttävä. Auringon puute rasittaa hermoja suunnattomasti. Vuodenajoista jää puuttumaan kaikki kauneus, jos aurinko ei pilkahda yhtään.
Hyvä kirjoitus tämä!
Kyllä sitä jotain tapahtumaa ja menoa on syksyyn keksittävä. Minulla tämä kylmenevä että pimenevä aikakausi menee ihon alle joka vuosi ja pitää taistella pois nurisevan syysihmisen nahkoista ja ottaa ilo irti ruskasta, raikkaasta ilmasta ja siitä, että elämä Suomessa nyt vain menee näin. Pois voi aina muuttaa, ja kun en ole muuttanut, niin turha valittaa. (note to myself). Kevät ja harmaan lumen loskakausi ei oikeastaan ole yhtään sen parempi ajanjakso 😉
Just olen miettinyt, että pohjoisen syksy on niin ärhäkkä, ettei se anna mitään varoituksia eikä siedätyshoitoa. Se iskee vaan yhtenä ei niin kauniina päivänä.
Ehkä ei muuta kuin lisää vaatekerroksia 🤗
Kiitos maininnasta!😊 Olen ihan samaa mieltä tuosta, että Etelä-Suomen kaupungeissa asuminen saattaa aiheuttaa syys- ja talvi-inhoa. Mä ainakin saan luonnon rauhassa vuodenajoista ihan eri tavalla iloa irti. Lumityötkään ei niin haittaa, kun saa heti koti-ovelta ihailla kimaltelevaa hankea ja tutkia metsän eläinten jälkiä😊
Mielestäni juuri näin se onkin: kun suomalainen ei ole pohjimmiltaan kaupunki-ihminen, puoli vuotta harmaassa betooniviidakossa tuntuu tuomiolta. Omakotitalossa ei edes kerkeä tylsistymään.
Mitä lumitöihin tulee, sen saa delegoida aina haluttaessa. Me kerettiin putsata oma etupihamme lumesta ehkä kerran (alue oli valtaava, pihatie 300 m pitkä ja siihen menisi 2-3 tuntia kerralla riippuen lumen määrästä). Sen jälkeen bongattiin lumitöitä tarjoavan naapurin, joka tuli lumiauratraktorinsa kanssa pihallemme heti, kun lunta alkoi sataa.