Introvertti ekstroverttien maailmassa.
Omalla tavallaan hupaisaa, miten puhetta riittää siitä, että jokaisella on oikeus olla juuri sellainen kuin haluaa, mutta samalla kokonainen ihmisryhmä syrjitään pois. Tämä maailma ei vain ole rakennettu introverttejä ajatellen. Tilanne ei ainakaan ole paranemaan päin.
Introvertti ei myöskään ole yksilö, joka lähtee valittamaan asiasta. Hän on kehittänyt omia keinoja sopeutua nykyhetken yhteiskuntaan.
Miksi olen sitä mieltä, että maailman ovat perineet ekstrovertit?
Henkilöbrändi
Henkilöbrändäys on introvertin painajainen, koska se on periaatteessa esillä olemisen pakkoa. Kyse tässä ei ole taidoista tai kyvyistä vaan itsensä markkinoinnista. Henkilöbrändi myy kuulemma paremmin kuin vaikkapa huippuosaaminen.
Introvertti rakentaa itsensä hitaasti ja varmasti, kaikessa hiljaisuudessa. Hän tykkää perehtyä asioihin ja uskoo, että hänen asiantuntijuutensa huomataan ilman, että on pakko hyppiä toisten silmille.
Omalla kuvalla esiintyminen
Omalla kuvalla esiintyminen on vaikeaa, koska introvertti ei kaipaa julkisuutta. Hän ei osaa eikä tykkää nostattaa itseänsä jalustalle.
24/7 saatavuus
Oma rauha on tätä nykyään harhaa. Et ole hetkeäkään yksin, koska pitää olla jatkuvassa valmiustilassa: vastata puheluihin, viesteihin ja s-postiin heti niiden ilmestyttyä ruudulle.
Saasteet
Infosaasteet, melusaasteet ja valosaasteet verottavat kaikkien ihmisten hyvinvointia, mutta introvertille niiden kuormitus tuntuu painavammalta. On vaikeaa keskittyä yhteen asiaan, jos häiriötekijöitä on yli sietokyvyn.
Läsnäolon harha
Somessa pitää olla aina läsnä ja kaikessa mukana. Näennäisesti. Some-tilien takana on yleensä ihan oikeita ihmisiä, mutta sellaisesta vuorovaikutuksesta puuttuu syvällisyys. Introvertti kaipaa syvällisyyttä, aitoutta ja moniulotteisuutta ihmissuhteisiin. Sekä reaalissa että virtuaalissa.
Miten tästä selviää?
Introvertti tarvitsee tunnetusti akkujen lataamista varten yksinoloa hiljaisessa ympäristössä ja tarpeeksi pitkän aikaa. Häntä ei järin helposti tavoiteta julkisuudessa. Hän yrittää rajoittaa ihmiskontakteja minimiin, koska hän haluaa panostaa vuorovaikutuksen laatuun. Introvertti keskittyy yksinään siihen, mitä sillä hetkellä tekee.
Minä olen kehittänyt itselleni erilaisia keinoja, miten selvitä arjesta ja juhlasta ekstroverttien maailmassa.
Yksinolo on introvertille elintärkeää
Perheelliselle se on vaikeaa, mutta ei mahdotonta järjestää itselleen hetkiä yksikseen.
On olemassa elämänvaiheita, jolloin lapsista ei pääse eroon. Omalla introverttiydelläni on osuutta siihen, että olen kokenut vauvavuoden erittäin haastavaksi. Se, ettei ole ikinä yksin, eikä edes suihkussa tai vessassa voi käydä rauhassa, oli henkisesti raskasta. Vasta lapsen kasvettua tarpeeksi isoksi tilanne helpotti.
Introverteillä on yleensäkin aika vähän lapsia ja lapsilla on isoja ikäeroja. Vauvavuosista pitää saada palautua.
Minun pitää saada itselleni täysin omaa aikaa ainakin puoli tuntia päivässä. Toki, jos päivästä on tulossa (tai on ollut) raskas, niin voin tarvita enemmänkin.
Ennen työpäivää oma hetkeni hoituu jo heti aamutoimien yhteydessä. Se voi olla puoli tuntia tai tunti, jolloin pääsee ihan rauhassa juomaan kahvia ja käymään suihkussa. Onneksi yleensä työaikatauluni on sellaisen järjestelyn sallinut. Jos minun pitää olla itse valmis aamulla samaan aikaan kuin lapsi on pukeissa ja saa aamiaisen nenän eteen, olen jo ovesta lähtiessä väsynyt.
Virtaa akkuihin
Akkuja pääsen lataamaan ulkoillessa tai matkustettaessa. Ei tarvitse edes tehdä sitä yksin, koska onnekseni muu perhe koostuu pääasiallisesti introverteista. Matkustaa ja ulkoilla voi ihan omassa rauhassa, vaikka toinen kävelee kaikessa hiljaisuudessa vieressä.
Ulkoinen ja matkustan myös yksin, jos tarvitsen irrottautua arjesta täysin.
Arki ja juhla introverttina
Arki on helpommasta päästä. Siihen voi vaikuttaa aika pitkälti itse.
Juhlat ovat vaikeampia, mutta onneksi niitä on harvakseltaan. Itse osaan jo olla verkostoiva ja seurallinen.
Seurassa introvertti jakaa energiaansa muille eikä saa sitä. Sen takia juhlien ja kokousten jälkeen väsyttää.
Muuten väittämä, että introvertti on aina seinäruusuna, on myytti. Hyvässä seurassa introvertti on rauhallinen ja itsevarma. Hän puhuu asiallisesti ja asiaa sekä osaa vitsailla osuvasti.
Jos introvertti on hiljaa, niin jokin on pielessä.
Introverteille on vaikeaa spontaanisuus, hän ei tykkää yllättävistä käänteistä, erityisesti puolituttujen seurassa, toilailusta, small talkeista, pilalle menneistä vaatteista ja tylsistymisestä.
Yin ja yang
Ilman introvertteja ekstrovertit olisivat kuolleet sukupuuttoon, koska ei olisi ketään, keneltä saisi energialatausta. Ei olisi kuulevia korvia eikä olkapäitä, mihin itkeä.
Blogi ja introverttiys
Blogin pitäminen on tavallaan esillä olemista. Vaikka se ei ole minulle kaikin puolin helppoa ja luontevaa, haluan tehdä sitä silti. Haluan, että myös introverttien ääntä kuullaan.
Se on minulle myös omalta mukavuusalueeltani poistumista, mikä on erittäin hyvää harjoittelua muuta elämää varten.
Introvertti ekstroverttien maailmassa.
Referenssit:
Tunnistan itseäni monestakin kohtaa. Varsinkin tuo omalla naamalla esiintyminen ja haluaisin olla varma omasta osaamisestani tai valmistautunut esim. ohjaustilanteeseen. Mutta toisaalta olen kasvanut keskellä extemporejuttuja ja muuttuvia suunnitelmia. Sen tiedän että olen sopeutuja. 😀 Tämä oli tosi mielenkiintoinen postaus! 🙂
Minäkin osaan sopeutua ja mukautua, mutta se vaatii palautumista jälkeenpäin. Menee aikaa siihen, että olen sisäisesti rauhassa muutoksen kanssa.
Itse olen introvertti, välillä toki myös intoudun olemaan imbivertti. Tosin se on välillä myös raskasta, kun joutuu luovimaan. Töissä joudun siis yleensä ottamaan tuon imbiverttiyden esille. Ja sitten kotona sujahdan omaan ompeluhuoneeseen omiin ajatuksiini.
Introvertti tarvitsee sen oman ajan toden teolla.
Niin tuttua! Bloggaaminen ja henkilöbrändin luominen on tosiaan introvertille haasteellista. Mä olen just miettinyt, että jospa nyt muutaman vuoden bloggaamisen jälkeen voisin alkaa kirjoittaa vähän henkilökohtaisempiakin juttuja välillä.
Yksinolo on mullekin tosi tärkeetä. Oli niin ihanaa, kun sain olla koko viime viikonlopun kotona ihan yksin. Multa löytyy kotoa sellanen luksusjuttu, että mulla on oma huone. Aika pieni, mutta se ei haittaa yhtään. Se on mun työ- ja rentoutumishuone. Sinne ei ole kenelläkään muulla asiaa ja siellä on pelkästään mun tavaroita. Ja on muuten todella hyvä juttu, jos lähipiirikin koostuu pääosin introverteista. Kyllä se varmasti ymmärrystä lisää ja tekee elämästä helpompaa.
Oma huone, jossa oli vain mun tavaroita, oli mulla kahdessa talossa ennen lapsen syntymä. Sanoin sitä toimistohuoneeksi, koska tein myös töitä siellä. Mutta oikeasti on kiva, kun on ihan oma retriitti, johon kenelläkään ei ole asiaa.
Myöhemmin teimme siitä lapsen makuuhuoneen ja muutin mieheni kansa samaan toimistoon.
Olen varmaan se ambivertti 😀
Introverttinä olen mielestäni pääasiassa ja ihan itsenäni. Työni on kuitenkin aina ollut ihmisten kanssa tekemistä ja toimimista. Sitten sen työn lisäksi en ole kaivannut mitenkään merkittävää ystäväpiiriä koskaan. Palautumiseen tarvitaan aikaa aina työsession jälkeen.
Korona oli minulle tosi työntäyteinen ja siitä työstä palautumiseen meni puoli vuotta. Silti ihmisenä nautin korona-ajasta. Ei tarvinnut lähteä kotipesästä mihinkään. Olin oikein tyytyväinen siihen puoleen.
Lapsilla on tosiaan sitä ikäeroa 6v.. Epäilen, että molemmat ovat perineet myös sitä introverttipuolta minulta omaan elämänsä.
Luonteenpiirteet voivat hyvin olla periytyvä asia. Introverteillä ja ekstroverteillä on tutkitusti erilainen aivojen rakenne, joten hyvinkin voi olla, että se kulkee suvussa. Ambiverttejä ei ole vielä tutkittu tarpeeksi, joten seuraan mielenkiinnolla, miten heidän kanssa menee.
Voi että, kyllä allekirjoitan joka kohdan. Itselleni blogi oli nimenomaan astumista epämukavuusalueelle. Koin, että tarvitsin suunnan muutosta elämässä, mutta silti vuodesta toiseen toistin arkea samalla lailla. Blogi oli yksi askel uutta kohden.
Oma aika on niin tärkeää ja olen näihin päiviin saakka pitänyt itseäni hieman kummajaisena sen suhteen. Sekä potenut huonoa omaa tuntoa kun omista lapsistakin on ihana pitää se tunnin breikki. Ellei pidempikin toisinaan. Ja lapset on isolla ikäerolla.
Se on kumma, miten kaikista lapsista yritetään kasvattaa ekstroverttejä. Introverttiset luonnonpiirteet ovat harvoin arvossa ja se saa introverttejä tuntemaan itsensä friikeiksi.
Omista lapsistakin pitää ottaa taukoja ja etäisyyttä välillä. Se auttaa heitä hahmottamaan omaa egoaan ja ymmärtämään, millaiset he oikeasti ovat. Helikopterivanhemmuus ei tutkitusti ole hyvä tapa kasvattaa toista yksilöä.
Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä pidempiä breikkejä hän tarvitsee. Kunnes suhde muuttuu kahden tasavertaisen aikuisten suhteeksi. Toki, äiti on aina äiti, mutta hyvää, jos lapsi oppi vaihtamaan omia vaippoja itse. Ainakin armeijaan lähtöön mennessä 😅
Hyvä postaus jälleen, tärkeää ja ajankohtaista pohdintaa! Olen pohtinut paljon introverttiyttä ja ekstroverttiyttä ja toki niiden “välimuotoakin”. Olen itse ehdottomasti ekstrovertti. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä varmempi olen siitä, että myös ekstrovertit kaipaavat säännöllisesti yksinäistä, omaa aikaa. Se on elinehto sosiaalisissa tilanteissa sekä esimerkiksi toimittajan tai opettajan työssä jaksamiselle. Mitä enemmän on kanssakäymisessä ihmisten kanssa, sitä enemmän tarvitsee aikaa palautuakseen näistä tilanteista.
Minusta tuntuu, että korona-aika, eristäytyneisyys ja sosiaalisten tilanteiden mahdottomuus teki monesta enemmän ekstrovertistakin introvertimman. Näin kävi itselleni ja monille tuntemilleni “ekstroille”. Kyse lienee siitä, että ihminen sopeutuu aina, peruspsykologiassa on sellainen tosi, että vallitseviin tilanteisiin ja olosuhteisiin sopeudutaan ainakin jossain ajassa. Korona-aika oli pitkä, mikä varmasti edesauttoi tätä sopeutumista. Nyt sopeutuminen toiseen suuntaan on käynnissä. Sekään ei mitenkään helppoa… 😉
On tärkeää, että kaikki saavat äänensä kuuluviin ja itsensä haluamallaan ja toivomallaan tavalla esille. Ja tätä pitäisi pönkittää jo peruskoulussa, huomioida kaikki. Jokaiselle löytyy varmasti oikea tapa olla esillä, tehdä ja toimia erilaisissa tilanteissa. 🙂
Tämä ominaisuuksien kokoelma kuulostaa ambivertiltä – se on uudehko termi luonteelle, jossa yhdistyy sekä introverttien että ekstroverttien ominaisuuksia. Ambivertti kaipaa sekä vuorovaikutusta että tarvitsee palautumista siitä.
Puhdasverinen introvertti ei kaipaa ihmisiä ympärilleen eikä vuorovaikutusta lainkaan ja taas puhdas ekstrovertti ei pysty olemaan yksin lainkaan ja seurassa täyttää itsellään koko tilan. Harvoin näkee ihan näin kärjistyneitä tapauksia kuitenkin. Melkein kaikki olemme tavallaan tai toisella miksaus molemmista.
Koulussa olisi todellakin hyvää ottaa huomioon ja tuoda esille erilaiset ihmisluonteen piirteet, että niitä pystyy tunnistamaan ja hyödyntämään.