Introverttina olemisen uskomaton keveys

Introverttina olemisen uskomaton keveys banner

Introverttina olemisen uskomaton keveys.

Vapaapäivänä kävellessäni pitkin Taškentin katuja mietin, miten vapauttavaa on olla introvertti. 

1. En ole riippuvainen kenenkään oikuista, kun olen yksin

Laatuaikaa on helppo järjestää itsensä kanssa ihan vain olemalla yksin. Ei tarvitse olla riippuvainen kenenkään mielialasta, mieltymyksistä tai sen hetken haluista. Ei tarvitse ottaa huomioon toisten tarpeita.

Introvertti ei pelkää eikä vältä ihmisiä kuin ruttoa, mutta akkujen lataamiseen hän tarvitsee tilaa ja yksinoloa. Se on huomattavasti helpompi järjestää kuin seuraa.

2. Ihmissuhteissa laatu korvaa määrän

Introvertti ei myöskään tarvitse laumaa ympärilleen. Ihmissuhteessa laatu korvaa määrän. Näin yhdelle ihmiselle jää enemmän aikaa. Ystävyyssuhteisiin pystyy panostamaan aivan eri tavalla.

Introvertin kanssa on helppo olla ystävä. Syvällisempi ystävyys ei tarkoita lainkaan takertumista. Introvertti ymmärtää, jos ystävä haluaa joskus olla yksin, ilman tämän (tai kenenkään muunkaan) seuraa. Introvertti ei myöskään ole mustasukkainen toisista kavereista. 

3. Osaan pitää suuni kiinni ja olla päästämättä sammakoita suustani

Introverttiudessa on myös se etu, että osaan pitää suuni kiinni silloin, kun haluan. Näin suustani pääsee huomattavasti vähemmän sammakoita.

Toisaalta introvertti osaa puhua pitkään ja hartaasti, jos aihe on kiinnostava. Hän on hyvä pitämään dialogia yllä, koska hän osaa ylläpitää seuralaisten mielenkiintoa ja kuunnella heitä aidosti.

Toki kaikessa on hyviä ja huonoja puolia. Joskus on vaikea selittää ihmiselle, mitä varten tarvitsen yksinoloa. Välillä myös hyvin läheisen ystävän läsnäolo kuormittaa. Introvertti tarvitsee hiljaisuutta, yksinoloa ja etääntymistä ihan vaan toimiakseen. Näin hän lataa akkujaan.

On työpaikkoja, joissa introvertti ei vain pysty olemaan, vaikka päälle päin katsottuna kaikki näyttää ideaaliselta.

Toiselle introvertille yllä oleva väittämä on itsestäänselvyys. Monelle ekstrovertille on silti vaikea käsittää, miten se on mahdollista. Mistä tulee energiaa, jos ympärillä ei tapahdu mitään. 

Oma näkemykseni on, että introvertin energialataus tulee luonnosta ja sisäisestä rauhasta. Muuten olisi oikeasti vaikeaa käsittää, miksi olostani tulee parempi ja energisempi yksin vietetyn päivän tai edes lenkin jälkeen. 

Kyseisen lenkin aikana olen kävellyt 15 km pitkin puistoja autossa vietettyjen 4 hikisen tunnin jälkeen, olen kirjoittanut kaksi artikkelia ja uinut päälle tunnin uima-altaassa. Menin nukkumaan klo kolme aamuyöllä ja heräsin tuntia ennen herätyskellon soittoa aamuseitsemältä aamiaiselle…

Introverttina olemisen uskomaton keveys.

Referenssit:

4 vastausta artikkeliin “Introverttina olemisen uskomaton keveys

  1. Joo kyllä! Samaistun kaikkeen muuhun, mutta höpisen mitä sattuu. Mutta ollaanhan me introvertit usein sosiaalisia. Enemmänkin kyse on just siitä, että ollaan täysillä läsnä, kuunnellaan, ja sit pitää ladata akkuja ja pyhittää lepoaika.

    1. Totta se on!

      Itse olen tosin varsin valikoiva seuralaiseni suhteen. Tykkään, että puhevuorot ovat laadukkaita 😁.

  2. Samaistun kyllä moneen kohtaan. Akut latautuvat, kun saa olla itsekseen ja rauhassa. Mutta ihan introvertti en taida olla.. jonkin verran pyrin käymään menoissa ja tilaisuuksissa. Olisi ihana ominaisuus tuo “osata pitää suu kiinni” (oma lisäykseni: oikeissa kohdissa) eikä päästellä sammakoita. Sitä vielä opetellaan… 😇

    1. Itse pidän suuni kiinni välillä väärissäkin kohdissa 😅. En tiedä, onko nyt hyvä vai huono ominaisuus, mutta joskus vaikutan joko välinpitämättömältä, ylimieleltä tai liian kiltiltä. Miten vaan kukaan haluaa hiljaisuuteni ymmärtää.

Vastaa