Viikko 27-2023 – Tasapainottelua.
Lomamoodi on nyt päällä ja aivot kieltäytyvät toimimasta. Lomailun ja arjen välillä pitää yrittää pitää tasapainoa, mutta se on näköjään aika vaikeaa.
Tasapainottelua
Nyt jo sentään osaan olla kasaamatta valtavasti paineita lomakaudelle. Näin se ei aina ollut.
Joskus työkin oli varsin orjuuttavaa omine epäsäännöllisine aikatauluineen. Vapaata ja lomaa sai vain silloin, kun johto sen määräsi.
Yrittäjän urani aikana lomalle lähtö tiesi aina hirveän työrupeaman ennen h-hetkeä. Loman aikana työt ei muuta kun kasaantuivat eikä lomalle edes päästy kun pariksi viikoksi kerralla, ja palatessani töiden määrä muistutti tulivuorta räjähdyspisteessä.
Oravanpyörä kesti täälläkin kaksi vuosikymmentä, ennen kuin siitä on osattu irrottautua.
Tasapainon löytäminen ei ollut minulle helppoa eikä nopeaa. Tähän minulla ei ole mitään uutta sanottavaa: pitää kuunnella omaa kehoa ja muistaa (myös) omaa hyvinvointia, koska pahoinvoiva ihminen myrkyttää ympäristöään. Tahtomattakin. Pahoinvointi voi olla sekä fyysistä että henkistä, mutta joka tapauksessa ongelmia on pakko lähteä työstämään. Pitää hakeutua lääkäriin tai hankkia muuta apua tarvittaessa.
Välillä ratkaisua etsitään elämäntapamuutoksesta. Voi se toki auttaa, jos itse on muutokseen valmis sekä valinta on tietoinen ja harkittu. Olen nyt ikävä kyllä todennut sen, että usein hurahdataan muoti-ilmiöihin ja yritetään muokata itseänsä niihin sopiviksi. Ryhdytään ääripäästä toiseen, mutta molemmissa päissä odottaa pettymys.
Ratkaisu on tasapainossa. Siihen ainakin itse uskon.
Oma tieni tasapainoon ja hyvinvointiin ei ollut sileää moottoritietä: olen tehnyt kaikki virheet, olen ollut fyysisesti kipeä, olen ollut pitkään toipilaana ja tehnyt valtavasti työtä sen eteen.
Elastiset
Nykyajan työelämässä oletus henkilöstön loputtomasta venyttämisestä joka suuntaan tuntuu olevan varsin yleinen sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Hetki superihmisenä leikkimisenä onnistuu, mutta sitten tulee stoppi. Toiset pystyvät huomaamaan uupumuksen merkkejä ja toisia pysäyttää vasta täydellinen romahdus, kun kroppa antaa periksi kohtuuttoman fyysisen tai henkisen kuormituksen alla.
Instrumentteja oman hyvinvoinnin vaalimiseksi sekä työelämässä pärjäämiseksi olisi tarjolla paljonkin, mutta niitä pitää osata etsiä omiin käsiin. Pitää olla hetki aikaa pysähtyä ja miettiä, mihin ollaankaan matkalla.
Vuosituhannen alussa pinnalla oli sellainen ilmiö kuin downshiftaus – totaalinen työelämästä pois hyppääminen. Se oli mielestäni seuraus 90-luvun suoritusihanteisesta työelämäkulttuurista, jossa piti osata ja ehtiä aivan kaikkea ja työssäolo 24/7 oli käypä menetelmä.
Ensi alkuun elämä riippumatossa tuntui hyvältä, mutta hetken päästä pissaaminen palmun alle alkoi tympiä. Alkeellisen elämän realiteetit tulivat vastaan nopeasti.
Kun downshiftaajat olivat omat rahansa kuluttaneet, moni palasi maitojunalla kaikessa hiljaisuudessa takaisin Muumilaaksoon, koska aika harva on pystynyt löytämään suuren maailman helmoissa sellaista työtä, jota pystyi tai jaksoi tekemään.
Nykyään trendeinä on varsin maltillinen bleisure ja rajumpi diginomadismi, joista Tanjakin puhui Tripsterin haastattelussaan. Minä olen tosin sitä mieltä, etteivät työnantajat vieläkään hoksanneet sitä, että onnellinen ja hyvinvoiva työntekijä suorittautuu huomattavasti paremmin kuin onneton ja loppuun palanut. Koulutuksia asiasta on pidetty paljon, mutta siihen, että sanoma menisi perille, en juuri usko. Kustannustehokkuus menee silti hyvinvoinnin edelle aika monessa tapauksessa. Paljon on vielä tekemistä sillä saralla.
Viikko 27-2023 – Tasapainottelua.
Referenssit:
- Poliisijohto rankaisi valtaisan työmäärän alle hukkuvaa alaista
- Työlomalla osa 2: Tanja vaihtoi jatkuvan lentämisen diginomadielämään | Tripsteri
- Bleisure – uudempia trendejä matkailun maailmassa – In Via
- Loma vai stressi? – In Via – Arki ja Ajatuksia
- Uusia trendejä matkailussa – In Via – Live To Travel
Omasta hyvinvoinnista on tosiaan pidettävä huolta, se on tärkeää itselle ja muille. Tuo on ihan totta, että pahoinvoiva ihminen myrkyttää ympäristöään tahtomattaankin. Oma mieliala vaikuttaa aina lähellä oleviin ja siten koko yhteisön ilmapiiriin. Mulla varmaan ikä on auttanut eniten tasapainon löytämisessä, tuntee itsensä paremmin ja osaa kuunnella itseään.
Iän myötä todellakin oppii tasapainottelemaan, muuten siihen korkeaan ikään ei edes selviä 😁
Työhyvinvointiin olisi kyllä panostettava vielä enemmän. Hyvinvoiva henkilöstö on kaikinpuolin tuottavampi kuin huonosti voivat, pärjäävät ja työnantajaansa tyytymättömät työntekijät. Tämä on teema josta jaksan varmasti paasata muutamankin kerran 😀
Työhyvinvoinnista kirjoitetaan aivan liian vähän siitä näkökulmasta, että työtekijöillä voisi olla enemmän päätösvalta siitä, miten heidän kuuluu saada aikaa palautumiseen ja millaiset olosuhteet olisivat suotuisia työpaikoilla. Paljon on asiantuntijoiden mielipiteitä, mutta ihmisethän ovat erilaisia. Se, mitä yhdelle on hyvää, toiselle voi olla kuormittavaa.
Hyvä kirjoitus ja luulen monen tunnistavan itsensä tekstistäsi. Työelämä vaatii koko ajan enemmän ja tunnen monta jotka ovat passanneet ylennyksen. Se kun tietäisi valtavasti enemmän työtä ja vastuuta, vapaa-ajalle puheluita töistä sun muuta. Toivoisi totisesti työnantajilta älliä henkilöstön hyvinvoinnin lisäämiseen kuin myös työntekijöille rohkeutta kertoa jaksamisestaan.
“Ensi alkuun elämä riippumatossa tuntui hyvältä, mutta hetken päästä pissaaminen palmun alle alkoi tympiä. Alkeellisen elämän realiteetit tulivat vastaan nopeasti.” Tässä kiteytyy oikeastaan kaikki (arki-loma-)elämässä: kaikkea kohtuudella, arki on arkea, lyhyet lomat tekevät siitä kaikesta erityisen elettävää, pidemmän päälle jatkuva loma ei olekaan mukavaa. Uusi tuntuu viehättävältä, kolmen kuukauden kuherruskuukauden jälkeen on kuitenkin vääjäämättä edessä paluu tavalliseen ja arkeen. Tämäkin koskee niin parisuhdetta kuin esimerkiksi uutta työtäkin. Ruoho ei useinkaan pidemmän päälle ole vihreämpää aidan toisella puolella.
Minä olen kantapään kautta -oppija. Pitää “saada” kokea, tehdä, mennä ja tulla. Tehdä virheitä ja antaa kömmähdysten sattua. Siten minä olen oppinut. Toki nyt, kun ikää karttuu, alkaa osata ennakoimaan monia hyvinvointi-, työ- ja ihmissuhdeasioita. 🙂
Minna
Niin se onkin, ruoho on tuskin vihreämpää aidan toisella puolella.
Ikää todellakin tekee varovaisemmaksi. Kai kokemusta karttuu, itse myös laiskistuu aika tavalla eikä haluaa kokeilla kaikki oman kantapään kautta. Alkaa uskoa toistenkin kokemuksiin 😉