Vuosi 2022 – Yhteenveto.
Jos tätä kuluvaa ja loppumassa olevaa vuotta oikein ajattelee, niin sellaisen ennustamisen oikeaan osumisen todennäköisyys on aika lähellä nollaa. Ei yhteen vuoteen voi mahtua niin paljon tapahtumia. Vuosi 2022 oli haastava, epätodellinen ja opettavainen.
Matkustamista, uusia käänteitä, onnistumisia ja epäonnistumisia, uusia ihmisiä, uusia ja vanhoja paikkoja, uutta kokemusta ja oppimista, tunteiden vuoristorataa ja ahaa-elämyksiä.
1. Sota
Kun kuulin sodasta ensimmäistä kertaa, en ollut uskoa korviani. Minulla kesti tuntikausia sisäistää sellainen ajatus, että Ukrainassa on käynnissä täysimittainen sota, ja vastakkaisena puolena on vuosituhansien sisaruskansa. Toisaalta sellainen mahdollisuus oli silti aina olemassa ottaen huomioon Venäjän aggressiivinen käytös maailmalla jo vuosikymmeniä.
Ensimmäisen shokin jälkeen mieleen iski huoli Ukrainaan jääneistä ystävistä ja sukulaisista. Omalle äidilleni kerroin sodasta vasta kasvotusten, koska en tiennyt, miten hän tulee reagoimaan uutiseen näin Toisen Maailmansodan sotalapsena. Onneksi tiesin jo sinä hetkenä, että kaikki sukulaisemme ovat toistaiseksi turvassa.
Tällä hetkellä tilanne on enää Luojan käsissä, koska heidän asuinalueillaan soditaan vakavasti. Samoilla kaduilla ja alueilla on satoja vaurioituneita rakennuksia ja siviiliuhreja.
Jos siirrytään omista huolista maailmankuvaan, niin minua ihmetyttää venäläisen propagandan logiikka. Sen perusteella Ukrainan maat muka kuuluvat Venäjälle aina Krimiä myöten. Sitä samaa yhteisen historiallisen edeltäjä-valtion logiikkaa käyttäen voisin aukottomasti todistaa, että Venäjän maat kuuluvat Ukrainalle aina Siperiaa myöten, näin Kiovan Rusja valttikorttina käyttäen (862-1242). Krimin kohtalo olisi Antiikin-Kreikan käsissä, koska se oli kuulunut sen liittoon liki 1800 vuotta.
Eli tehdään Krimistä Kreikkaa ja Siperiasta Ukrainaa. Perustelut ovat kuitenkin turhia, Putin vääntää totuuden solmuun diktaattorin itselleen kehittämällä menetelmällä.
2. Listat ja tavoitteet
Minä olen niitä ihmisiä, jotka tykkäävät tehdä listoja. En kyllä mitään uudenvuodenlupauksia, mutta tavoitteita tietylle ajanjaksolle. Minulla on luontevasti viikon, kuukauden, vuoden ja vuosikymmenen listoja. Myös Elämäni tavoitteet -lista.
Eri elämän osa-alueille on myös omia listoja.
Toisaalta se kuulostaa hassulta, mutta toisaalta se auttaa minua jäsentämään ajatuksiani ja saamaan selville, mitä oikeasti haluan elämältäni.
Olen myös huomannut varsin hauskan ilmiön: joskus listan kaikki kohdat tulee täytettyä, vaikka en ole katsonut vuosiin tiettyyn listaan.
Pelkkä listaaminen ei tietysti auta. Tavoitteiden eteen joutuu tekemään töitä. Kun lista on tehty, näen heti, mitä minulta vielä puuttuu siihen, että toiveen tai tavoitteen täyttyminen on edes teoriassa mahdollista.
Vuoden 2022 listoista toteutuneita projekteja on hädin tuskin 50%. Eli reputin vuoden melkein täysin. Juuri ja juuri pääsin eteenpäin, mutta onneksi tätä vuotta ei tarvitse ottaa uusiksi. En olisi jaksanut toista samanlaista.
Saavutuksiin voisi lukea:
- Matkustin enemmän kuin edellisinä kahtena vuotena.
- Matkustin myös uusiin paikkoihin ja maihin enkä pyörinyt vain omissa nurkissa.
- Opin uusia tarvittavia taitoja, sekä koulun penkillä että harjoitellen paikan päällä (olen suorittanut laajan TEFL/TESOL kurssin ja pääsin kokeilemaan sen oppeja työelämässä).
Epäonnistumisia:
- Sain itseni ajettua uuden burn outin partaalle, onneksi työrupeama loppui juuri sopivasti, että pääsin vetämään henkeä.
- Arvioin täysin väärin omat tarpeet, ilmaston ja pukeutumiskoodin kohdemaassa, joten matkalaukkuni sisältö oli lähes kokonaan kelvoton paikan päällä. Vaikutusta kesti 8 kuukautta.
- Oma eko-projekti, johon piti kuulua minimalismin oppeja, kestävyyttä, eettisyyttä ja järkevää kulutusta oli tänä vuonna epäonnistunut täysin. Jouduin hankkimaan kunhan jotakin kamppeita ja tarpeita epämääräisistä paikoista, joista ei ollut mitään tietoja alkuperästä, materiaalista tai laadusta (onneksi edes muutama vaatekappale oli joko käsityötä tai paikallista tuotantoa). Osa niistä tavaroista on jo roskiksessa, koska laatu oli todellakin mitä sattuu.
3. Mitä olen oppinut?
Olen oppinut sen, ettei oma maailmankatsomus ja mielipide ole se ainoa oikea, virheetön ja autuas. On muitakin tapoja elää, eikä ne parempia tai huonompia ole, ne ovat vain erilaisia. Eikä voi lähteä tuomitsemaan ennen kuin on oppinut ja ymmärtänyt. Ei tietysti kaikki ole ymmärtämisen arvoista ja niitä esimerkkejä on maailma tupaten täynnä.
Itsensä vieraisiin normeihin ahtaminen on erittäin vaikeaa. Vaikka olen luullut olevani varsin avomielinen ja tolerantti ihminen, tämän vuoden kokemusten perusteella voin todeta, etten ole. En pysty ymmärtämään ja hyväksymään ihan kaikkea.
Minun on vaikeaa selittää, mitä tarkoitan, koska lukijani on todennäköisesti saman kulttuurin kasvatti eli samaa mieltä kanssani. Se pitää nähdä omin silmin ja kuulla omin kovin.
Sitäkin on hyvin vaikeaa sietää, että joku on eri mieltä omista arvoistani. Oma arvomaailma, johon itse on kasvanut, on yleensä hyvin henkilökohtainen ja räjähdysherkkä kenttä ja silloin, kun joku lähtee kritisoimaan sitä, on vaikea olla puolustautumatta. Se on aikamoinen dilemma, pitäisikö pitää suunsa kiinni vai lähteä barrikadeille. Usein käy niinkin, että vastapuolella ei löydy valmiuksia ymmärtää toisenlaisia pointteja. Voi hyvin olla, ettei hänellä ollut aavistustakaan, että toisenlaisia mielipiteitä tai arvoja on edes olemassa. Silloin, kun ollaan lähtöisin erilaisista maailmoista, ei yhteisymmärrystä synny helposti.
Maailmalla kukoistava eriarvoisuus, “erikoisoperaatiot”, joiden seurauksena on satoja tai tuhansia uhreja myös siviilien joukossa, ihmisoikeuksien polkeminen – en nyt tiedä, kumpi oli pahempi, korona-vuosi tai sota-vuosi?
Nyt kaikki katseet uuteen vuoteen, koska mitään muuta meille ei jää kuin toivoa, että vuodesta 2023 tulee parempi. Ainakin omalla listalla maailmanparannus on edelleen Top 3 joukossa.
Vuosi 2022 – Yhteenveto.
Referenssit:
Tämä vuosi on kyllä aika hurja ja kurja maailman tapahtumien osalta. Sota on kauhea asia, enkä edes osaa kuvitella, kuinka paljon kauheampaa silloin, kun sota-alueella on omia läheisiä
Nyt nenä kohti uutta vuotta. Ei se ainakaan pahempi voi olla 😅.
Katsaus omaan vuoteen olisi varmaan ihan hyvä jokaisen tehdä. Vuoteen mahtuu yllättävän paljon ja jo tässä vaiheessa saattaa jotain unohtua.. Kirjoitat ihanan avoimesti niin onnistumisista kuin epäonnistumisista. Kaikki kun eivät ole valmiita myöntämään, että joskus vähän metsään meni, vaikka ei ollut tarkoitus. Minusta nämä pitäisi ottaa vain oppina ja yrittää tehdä eri lailla seuraavan kerran. On epäonnistumisia minunkin vuoteeni mahtunut ja “tykkään” niitä tarkastella.. muutenhan vain toistaisin niitä. Rentouttavaa viikonloppua!
Kaikki joskus epäonnistuvat, mutta en usko, että sen on hyvä vatvoa loputtomiin. Pitää analysoida, oppia virheestä ja mennä eteenpäin (helpompi sanottua kuin tehtyä 😅).
Mun korviini listat eivät kuulosta yhtään hassuilta, olen itse ihan samanlainen listojen kirjoittaja ja tavoitteiden asettaja. Mun uuden vuoden rituaaleihini kuuluu muun muassa Susannah Conwayn Unravel Your Year -työvihkon täyttäminen (hän jakaa sen joka vuosi maksutta nettisivullaan) ja “kompassisanan” valitseminen uudelle vuodelle, auttaa kummasti tarkistamaan omaa kurssia ja suunnittelemaan tulevaa.
Unravel Your Year -työvihostakuulisin mielelläni lisää. Kompassisana-konsepti on minulle uutta. Pitääkin perehtyy kunnolla. Tällaiset mieliharjoitukset auttavat kummasti arjen pienissä ja isoissakin päätöksissä.