Viikko 46 – Turistina Maltalla, vanha kirja, uusi ravintola ja sometauko

Viikko 46 – Turistina Maltalla, uusi ravintola ja sometauko.

Viikko on ollut niin täysinäinen, etten ole edes kerennyt julkaista blogiin ajoissa. Hauskinta on se, etten ollut tehnyt töitä ahkerasti vaan enimmäkseen huilannut, lukenut, shoppaillut ei oota ja tutkiskellut ympäristöäni. 

Tätä viikkoa tahditti turistireittien tutkimus. Viikkoon on mahtunut myös yksi uusi museo, uusi ravintolakokemus, vanha lukukokemus, sometauko ja monta Pokemonia. Maltalla lapset edelleen ovat Pokemonien perässä.

Turistina Maltalla

Päädyin tutkimaan Maltaa turistikohteena puolivahingossa. Olen koostamassa suurempaa artikkelia Maltasta asuinmaana ja päätin raapaista ohimennen pienen postauksen turisti-Maltasta. Kun rupesin syventymään aiheeseen, kerrostumia tuli koko ajan lisää ja lisää. Joten postauksesta tuli luvattoman pitkä, vaikka olen ottanut sieltä pois vaikka kuinka paljon tekstiä.

Olen kahlannut melkein kaikki kirjoitukset läpi, mitä Maltasta on löytynyt suomen kielellä (englanniksi on niitä valtavasti). Maltasta on kirjoitettu suomeksi suhteellisen vähän. Se ei koskaan kuulunut suomalaisten suosikkilomakohteisiin. Yleinen mielipide on ollut se, että maa on köyhä, räjähtänyt, umpeen rakennettu ja aivan täynnä turisteja eikä täällä ole oikein mitään katsottavaa. Kaikista eniten suomalaisia näyttää ärsyttävän se, että Maltalla EU-tukiaisia käytetään teiden rakentamiseen ja museoiden entisöimiseen. Totta puhuen, Suomi saa niitä samoja tukia omaa tieverkostoaan ja maanviljelyä varten.

Sitä Malta olikin, 1990-luvulla vielä. Totta on sekin, että historialliset kohteet ovat varsin kallista ylläpitävää, mutta ne yritetään pitää mahdollisimman alkuperäisessä kunnossa. Joten Valletta näyttää miltä näyttää.

Me kävimme Maltalla ensimmäisen kerran vuonna 2015 kesäkuussa. Reissu ei ollut millään tavalla suunniteltu kunnolla, lähdimme aika ex-tempore, muistaakseni viikon varoitusajalla. Olimme tehdä kaikki ne samat virheet, mitä turistit Maltalla pyrkivät tekemään.

Kesä-syyskuu on Maltalla korkeaa sesonkia. Silloin turisteja on todellakin paljon. Ja koska se oli aikaa eKr, niin turistimäärät oli huomattavia erityisesti saarten pieneen kokoon nähden.

Meillä oli vielä pieni lapsi mukana, joten sekin rajoitti vaihtoehtoja.

Asetuimme suureen hotellikompleksiin meren rannalle, Luna Holiday Complex, joka oli silloin aika räjähtäneessä kunnossa. Koska muita vaihtoehtoja ei juurikaan ollut tarjolla enää. Se on Apart-hotel, jossa ei ollut pesukonetta. Olen erehtynyt luulemaan, että viikon pärjätään käsipesulla ja parilla käsimatkatavaralaukulla. 

Hotelli oli (noh, ja on edelleen) turistikadulla Melliehassa, mutta onneksi meidän onnistui löytää kelvollinen ruokapaikka sieltä. Se oli kyllä aika hintava muihin verrattuna. 

Kävimme bussilla muutaman kerran Vallettassa, jossa harhailimme sillä samalla kadulla, jolla viime viikonloppuna kävimme ottamassa tuoreita kuvia. 

(Vuoden 2015 kuvia)

Sekin oli hullua, että onnistuimme eksymään siellä Vallettassa ravintolaan, jossa tarjottiin syömäkelvotonta ruokaa. Se on Maltalla enemmän poikkeus kuin sääntö. Mutta silloin oli lounasaika, joten suurin osa normaaleista ravintoloista on kiinni. Jopa Vallettassa. Ehkä nyt tilanne on eri, mutta se oli 2015.

Hotellimme vieressä oleva Għadira Bay -ranta oli täynnä. Lievästi sanottuna. Ei ole ihme: sen kupeessa on jo silloin ollut 5-6 suurta hotellia, senkin lisäksi, että koko Melliehan turistikanta valui sinne samalle rannalle. Emme tienneet, että hiekkarantoja Maltalla on useita.

Tilanne alkoi parantumaan vasta 2-3 päivän päästä, kun löysimme paikkoihin, joissa turisteja ei juurikaan ollut. Esimerkiksi silloin vielä varsin uusi juttu, Maltan Kansallinen Akvaario. Sen lisäksi, että paikka on mainio vierailukohde, sen yhteydessä on iso, hieno leikkipaikka lapsille sekä tosi hyvä ravintola merinäköalalla. Leikkipaikan vieressä on sen ravintolan osiona erillinen kioski, josta saa pientä purtavaa ilman, että ipanaa joutuu irrottamaan leikkeistä. Huom, poikamme oli silloin 4.5-vuotias. 

Kun katson niitä vanhoja kuvia, huomaan selvästi, että tilanne ei ole muuttunut juuri mihinkään. Turistit pakkautuvat niihin samoihin paikkoihin ja vain metrin päästä Repubblikasta kadut ammottavat tyhjyyttään. Meidän vanhoissa ja uusissa Malta-kuvissa muita ihmisiä ei juuri esiinny. 

Minä en edelleenkään tiedä, miltä Repubblika näyttää ilman ihmismassaa. Sinne pitää mennä joskus aamuviideltä kuvaamaan, paitsi epäilen, että silloin se on täynnä jakeluautoja. Muut samaan suuntaan menevät kadut ovat hienoja, siistejä pikkukujia, joita on ilo taapertaa ees-taas.

Viikko 46

Näin ollen parina viikonloppuna olemme käyneet eri kokoonpanolla metsästämässä  Pokemoneja ja samalla tutkimassa Maltan turistireittejä blogijuttuja varten. 

Koko idea Malta turistikohteena -juttuun lähti museosta. Taidemuseo MUŻA oli itse asiassa aika täynnä verrattuna muihin vierailemiimme kohteisiin. Se sentään sijaitsee aivan kävelykadun kupeessa. Siellä oli meidän lisäksi parikymmentä ihmistä. 

Museo oli tosi hieno, jos ymmärtää taiteesta jotain. Mutkikkaista ja taidokkaista Renessansin aikaisista teoksista moderniin abstraktitaiteeseen. Osaa oli helppo ihailla, toinen osa jäi arvoitukseksi. 

En ole ottanut kovin paljon kuvia, koska en ymmärrä taiteesta juuri mitään. Kuvasin ne teokset ja esineet, jotka iskivät omaan silmään. 

Poikamme ei ole taiteesta yhtään kiinnostunut, joten selvisimme ulos puolessa tunnissa. Häntä kiehtoo historia, arkeologia, biologia ja tekniikka, joten näissä kohteissa viihdymme tuntikausia. Onneksi Maltalla on vielä paljon katsottavaa.

Uusi ravintola

Ensin meillä oli ajatus syödä jossain kaupungissa, mutta jostain syystä mieleen ei tullut yhtään sellaista paikkaa, jonne tekisi mieli mennä. Lähin olisi ollut L-Islassa. Joten poika tuumasi, että voimme katsastaa jonkun paikan omassa kotikaupungissa.

Tällaisessa käpykylässä kun meidän Zurrieq on kymmenkunta ruokapaikkaa, pienistä pizza-kioskeista ja pystygrilleistä isoihin ravintoloihin. Kulmakahviloita ja baareja ei tähän lasketa. 

Aivan bussiaseman vieressä avattiin puoli vuotta takaperin uusi makedonialainen ravintola Alexandria. On siellä toki maltalaistakin ruokaa tarjolla eli jokaiselle jotakin. Niillä on hauska systeemi: jokaista ruokalajia voi tilata erikseen, mutta voi myös tilata kolmen ruokalajin menuna hintaan 28€ per nenä. 

(Kuvissa on pojan annos – kanapihvi (yksi tavallisimpia ruokia Maltalla), kahta ei lajia leipää, kana- ja nautasaslikkia, mulla oli nuotiolla paistettua lammasta ja maksaa sekä alkuruoaksi on uunissa paistettu juusto, kinkku ja sienimuhennos, joka muistuttaa julliennea). 

Minä olen jo hyvin viisas ja tiedän, ettei meillä ollut pojan kanssa mitään mahiksia syödä menua. Mutta en ole ollut valmiina siihen, ettemme pystyneet syömään edes yksittäistä annosta. Hetken odottelun jälkeen meidän eteen iskettiin viiden hengen sapuskat.  Kumpikaan ei päässyt edes puoliväliin, joten lähdimme ulos ruokakassin kanssa, jossa oli kanaa, saslikkia, maksaa, leipää sekä lahjaksi saatuja leivonnaisia. Eli vielä kolmen päivän ruoat. 

Vanha kirja

Olen törmännyt kirjastossa Sophie Kinsellan Himoshoppaajan salaiset unelmat -kirjaan (Himoshoppaaja -sarjasta +*BookBeat 20% alennuskoodi), jota olen lukenut 20 vuotta takaperin ensimmäistä kertaa. Se oli muuten hyvä. Nyt halusin lukea sen uudelleen, enimmäkseen tutkiakseni omat ajatukseni asiasta ja kirjan maailmasta. 

Kirja on yhtä hyvä kuin se oli silloinkin, vaikka silloin olen lukenut sen suomeksi, ja nyt se on englanniksi. 

Mutta nyt lopetan hetkeksi ja palaan kirjaan ensi viikolla. 

Sometauko

Sometauko oli puolivahinko. En ole avannut Instagramia enkä kommentoinut tai lukenut mitään Facebookissa. 

Halusin tällä viikolla irtaantua pika-mediasta ja panostaa kestävämpään eli blogeihin ja kirjoihin. Tämä idea ei ole uusi ja se näyttää olevan nyt muodissa. Yksi ja toinen ilmoittaa, että pitää sometaukoa. “En ole avannut IG:iä koko päivänä!” – “Minä en käynyt FB:ssa koko viikonloppuna!” 

Oma sometauko liittyy myös tämän viikon kirjavalintaani, mutta siitäkin ensi viikolla 🙂 

Jäin myös pohtimaan yhden kaverini väitteitä somesta. Hän oli hetken aivan Instagramin lumoissa. Käytti siihen tolkuttomasti aikaa, postasi monta kertaa päivässä, jopa sai muutaman uuden seuraajan siitä hyvästä. Hän väitti, että saa somesta enemmän kuin antaa. Toistaiseksi.

Ja sitten homma lopahti. Hän hävisi areenalta aika perusteellisesti, jopa muutti oman nimensä somessa. Hän lakkasi postaamasta kaikissa mediakanavissaan. Minua jäi askarruttamaan, mitä kaverilleni oikeasti tapahtui. Onko syy somessa tai muussa? Saiko se sittenkin siitä tarpeekseen?

Tältä erää halusin nähdä, onko ulkomaailma muuttunut. Miten se on muuttunut? Onko ihmisiä olemassa kaduilla ja kaupoissa vielä kaikkien koronien ja katastrofien jälkeen. Miten heidän käytöksensä on muuttunut?

Jos nyt Maltalla olevia turisteja katsoo, niin ei mitenkään. Laumaefekti toimii edelleen. 

Viikko 46 – Turistina Maltalla, uusi ravintola ja sometauko.

Referenssit:

• Vauvasta vaariin – Malta lapsiperheille 
• Malta turistireittien ulkopuolella
• Turun ratapiha ja Kupittaa­–Turku-kaksoisraide saivat 23 miljoonaa EU-rahoitusta – Ratahankkeet 

Viikko 46 – Turistina Maltalla, uusi ravintola ja sometauko.