Sekavia ajatuksia elämästä viikolta 40.
Mennyttä viikkoa varten olen tehnyt muistiinpanoja. Kun yritin kasata ne postaukseen, tuli hirveä sotku. Juuri sellainen kuin ihmisen päässä yleensä pyörii 😂. Hajanaisia ajatuksia, ajatusten pätkiä ja katkonaisia muistoja. En edes tiedä, mitä tälle tekisi. Tässä se on sitten sellaisenaan. Typoja olen yrittänyt korjata pois kuitenkin.
40 viikon varrelta
Kauheata! Blogistani luetaan jo joulupostauksia. Toisaalta ymmärrän, jos joulun haluaa viettää jossain muualla kuin kotimaassa, pitää olla aikaisin liikkeellä.
eKr joulumatkoja varattiin vuosi-puolitoista etukäteen. Nyt pitää vain toivoa, että sama matkatoimisto tai lentoyhtiö on vielä hengissä vuoden päästä.
Uudessa maailmassa pitää elää hetkessä, tässä ja nyt. Siinä on paljon hyvääkin.
Arki ja työ imaisevat välillä täysin mukaansa, niin, ettei oikein huomaa, mitä ympärillä tapahtuu. On hyvä edes joskus pysähtyä ajattelemaan, mihin suuntaan on posketon kiire.
Viha on tappava ase. Se tappaa myös vihaajan itsensä, sisältäpäin. Usein se vahvistaa vihatun, saa hänet nousemaan uusiin korkeuksiin. Jos sinua vihataan, niin sinulla on jotain, mikä vihaajalta puuttuu.
Näin ollen, netti on täynnä ihmisiä, jotka myrkyttävät itsensä hengiltä vihaamalla toisiaan. Hullua…
Kaupunki pimeni. Sähkökatkokset alkavat olla turhan yleisiä. Muutama tunti ilman sähköä ja koko elämä suistuu raiteilta.
Sähkökatkos tai Maailmanloppu Uzbekistanissa -postauksessa sanoin, että yhteiskuntamme on turhan riippuvainen moderneista mukavuuksista. Silloin oli lähinnä hupaisaa, miten nopeasti porukka hätääntyi istuessaan siellä pimeässä. Nyt ei enää naurata. Elämä oikeasti vaipuu kaaokseen, jos jokin menee pieleen.
Omavaraisuus on aina hyvä. Olemme vain aivan liian kaukana ajatuksesta, että meidän pitäisi kasvattaa omaa ravintoa. Luulisin, että vegaanisuus olisi lisääntynyt huimaa vauhtia, jos ihmiset joutuisivat myös tappamaan oman ravintonsa.
Toisaalta, meidät on pakattu tiheästi rakennettuihin kaupunkeihin, koska se on ollut tehokkain asumismuoto aina teknologisen vallankumouksen jälkeen. Teollisuus tarvitsee paljon työkäsiä ja jakeluketjut toimivat parhaiten kompakteissa ympäristöissä. Nyt meitä yritetään patistaa takaisin metsään.
Makailin pilkkopimeässä makuuhuoneessa – sinne ei paista edes kuu – ja mietin kaikennäköistä. Onneksi ollaan Maltalla, jossa vesi- ja sähkökatkoksiin osataan varautua. Taskulamppu on. Vesivaraaja on katolla.
Jos olisimme nyt Suomessa, vaikkapa Paimiossa. Suomessa sähköt ja vedet menevät poikki harvemmin, ehkä kerran vuodessa, mutta sitten kunnolla. Myrskyn jäljiltä meillä ei ollut sähköä 7-8 tuntiin ja katastrofi oli lähellä. Lämmitys hoidettiin takalla (ulkona oli pakkasta), mutta omasta kaivosta ei tullut vettä, koska sähköpumppu oli luonnollisesti viettämässä siestaa.
Meillä putket eivät kerenneet jäätyä, mutta monilla oli vielä sekin riesa.
Meillä oli tuuria, että katkos oli niinkin lyhyt. Monella hieman syrjemmällä asuvilla naapureilla sähköt oli poikki liki viikon. Porukka oli heittänyt pilalle mennyttä sapuskaa pitkin tienvarsia, oikein kokonaisia lohifileitä ja lihanpalasia, joten eläimet kävivät brunsseilla siellä. Paimion seudulla on paljon kettuja ja supikoiria. Ketut kävivät terasseillakin ujostelematta. Pihamme poikki jolkutteli supikoira lähes joka yö, tassunjäljet tuoreessa lumessa paljastivat kulkureitin. Ja yhtenä yönä saimme bongattua itse otuksen.
Taistelu luonnon ja ihmisen välillä on armotonta. Välillä voittaa ihminen ja välillä luonto. Luontoa pitää osata kunnioittaa, että siitä tulisi ystävä eikä vihollinen.
Ehkä nyt, monen tuhannen vuoden kestäneen taistelun jälkeen, ihmiskunta alkaa ymmärtämään, että rauha on parempi kuin sota. Viime vuosisata oli suurimpia käännekohtia. Luonnonpuistojen perustamisia, puuistutuksia, eläinsuojelua – luonnonvarojen käyttöä alettiin miettiä tarkemmin. Paljon on vielä tekemistä ja valistamista edessä.
Sen huomaa myös täällä Maltalla, joka on pitkään ollut kaikkea muuta kuin vihreää. Ta’ Qali National Park on harvoja suuria vihreitä alueita pääsaarella. Gozolla on sentään säilynyt kokonainen koskematon luonnonpuistoalue (Talvi Gozolla).
Työsaralla
Työsarallakin tapahtuu. Rakennamme uusiutuvaan energiaan perustuvaa maailmanlaajuista liiketoimintaa, joka toisi yhteiskuntamme lähemmäs omavaraisuutta ainakin sähköntuotannon osalta. Se on myös ekologinen ja kustannustehokas keino tuottaa aurinkosähköä vallankumouksellisen korkealla hyötysuhteella.
Teen tästä myöhemmin kokonaisen oman postauksen, kun Euroopan esittelykiertueemme alkaa. Se tapahtuu vielä ennen talvea, sillä ennakko-odotusten vastaisesti tämä järjestelmä tuottaa sähköä myös silloin, kun tavallisella tekniikalla mittarit alkavat näyttämään nollaa. Varsinkin pohjoisessa energiaa tarvitaan eniten juuri talvella, joten uusi tekniikka on tervetullutta.
Elämä olisi tosi tylsää, jos ei olisi mihin pyrkiä. Oli se sitten työelämässä tai henkilökohtaisella tasolla.
Sekavia ajatuksia elämästä viikolta 40.
Visits: 308
Siis oletko sä asunut Paimiossa? Mäkin olen asunut – mikä yhteensattuma. Juuri viime viikonloppuna kävinkin Paimiossa ja isäpuoli oli nähnyt suuren kissaeläimen jälkiä…ehkä ilveksen! 🙂
Joo, Paimiossa on asuttu liki 10 v. Muutama vuosi oli pyöritty ensin Turussa ennen kuin asetuimme Paimioon. Meidän poikakin on syntynyt siellä. Meidän koko muu perhe ja sukulaiset kaikki asuvat Turun seudulla. Vain yhdet karkasivat Varsinais-Suomesta Uudemmalle, nekin asuvat Kirkkonummella 😁.
Mutta sitten lähdetiin maailmalle. Siitäkin tuli jo 10 v täynnä. Aika rientää.
Sama juttu, että blogistani katsellaan joulujuttuja ja hassuinta on se, että meillä ei edes vietetä joulua sanan varsinaisessa merkityksessä.
Juhannus on jo viety ja unohdettu, joten nyt voi ruveta suunnittelemaan joulua 🤣
Sitä se vissiin on. Tosin tässä on monta juhlaa välissä. Me odotellaan kovasti kekriä.
Kekri on munille suht tuntematon juhla. Olisi kiva lukea suomalaisista perinnejuhlista enemmän juuri blogeissa.
tässähän oli paljon tarttumapintaa! tulee mieleen se meemi jossa jokin eläin ylittää tietä ja ihmetellään, onko metsä tullut tien viereen vai tie rakennettu keskelle metsää. Ja kaikkihan tietää että se luonto oli ensin.
Mulle selvisi tällä viikolla, että energiakriisi on ollut osa meidänkin arkea jo keväästä saakka. Muutenkin kuin dieselin hintana.
“netti on täynnä ihmisiä, jotka myrkyttävät itsensä hengiltä vihaamalla toisiaan” Mutta tää mitä sanoit vihasta on niin totta! Ei voisi paremmin muotoilla.
Niinpä, moni asia on juuri toisin päin, mitä me ajatellaan. Ihminen ei ole universumin keskipiste, vaikka hän näin olisi halunnut aisat olevan.
Varautumisasteet ainakin Suomessa ovat tainneet viimeistään Naton jäsenyyshakemuksen jättämisen jälkeen parantua roimasti kun ihmisiä on varoitettu Venäjän kiusanteon mahdollisuudesta. On vesivarastoja, ruokavarastoja, polttopuita, jos on tulisija, retkikeitintä, sidetarpeita, käteistä rahaa, makuualustoja ja makuupusseja … ja sitten tietysti toivotaan, että mitään niistä ei tarvita.
Niinpä. Tässä tilanteessa ei muuta voi kuin toivoa, että ylivarovaisuus on turhaa.
Työkuviosi kuulostavat tosi mielenkiintoisilta! Ja myönnän: vähän on tullut erkaannuttua omavaraistaloudesta. Hyvin kirjoitettu..eKr 😂
No, en minäkään omia kanoja kasvata 😁.