Minne matka?
Minne matka?
Kieltämättä poikkeuksellinen kriisien määrä on vaikuttanut kaikkiin elämän alueisiin. Matkailuala on ollut yksi suurimpia kärsijöitä viimeisen kolmen vuoden aikana. Aiheesta on kirjoitettu monen romaanin verran, vaikka suurin osa kirjoituksia on tähän mennessä ollut vain arviointeja siitä, mihin suuntaan asiat kehittyvät.
Tässä on muutama huomio, mitä tein viimeisen kesän aikana, jolloin matkustamisesta tuli uudestaan ikään kuin vapaata.
Kunhan pääsisi
Uutisotsikoista on voinut päätellä, että koko maailma on seonnut ja lähtenyt matkaan. Minne haluaisi ja minne pääsisi, se on eri asia.
Oletteko huomanneet, että monen lentoyhtiön hakukoneisiin on tullut lisää optioita. Vaihtoehtoisen päivämäärän on voinut nähdä suoraan jo pitkään, mutta nyt hakukoneet tarjoavat myös erilaisia kohdevaihtoehtoja. Käyttäjäystävällisyys on valttia, mutta tähän on yksi toinenkin syy. Ihan kaikkiin kohteisiin ei pääsekään tai ei pääse kohtuuhinnalla, joten tarjoamalla useita vaihtoehtoja yhtiö yrittää pitää asiakasta itselleen.
Se on nyt näin, että viime kesänä monille olikin ihan sama, minne matka vie. Pakko oli päästä pois kotiympyröistä. Parissa vuodessa nuo nurkat tulivat tutummaksi kuin omat tyhjät taskut. Suomi kun ei ole mikään turistin paratiisi, ei tarjonnalla eikä hintatasolla.
Nyt lentoon!
Uutisia lentokentillä vallitsevasta kaaoksesta täydentää mukavasti lentolippujen hintojen nousu ja ainainen epävarmuus siitä, lennetäänkö lainkaan. Jos lentoon ylipäänsä päästään, niin milloin ja mihin, on ollut kuin arpajaisten tulos.
Kaaos turvatarkastuksessa ja matkatavaroiden käsittelyssä sekä hintojen nousu ja aikataulujen sekasotku on itse asiassa ollut odotettavissa.
Kaksi vuotta lentoliikenne oli melkein pysähdyksissä. Moni lentoyhtiö ei edes selvinnyt siitä. Lentokalusto ei voi lorvailla maassa epämääräistä aikaa ilman huoltoa. Lentokenttämaksut ja henkilökunnan palkat juoksivat siitä huolimatta, että koko toiminta oli stand-by tilassa.
Nekin lentoyhtiöt, jotka selvisivät koronasta, joutuivat irtisanomaan porukkaa siinä toivossa, että henkilökuntaa saa takaisin tarvittaessa. Se ei nyt käynyt ihan käden käänteessä. Ihmiset eivät ole pelinappuloita. Osaavaa henkilökuntaa ei saa tuosta vain kerättyä takaisin paikoilleen.
On vielä asioita, joita ei julkisuuteen noin vain kerrota. Miksi on käynyt niin, että vaikka kysyntä oli valtavaa, aika moni lento jäi maahan?
Moni lentokone ei päässyt ilmaan sen takia, ettei ole ketään niitä lennättämään. Moni irtisanottu lentäjä lähti jo omille teilleen. Lentäjillä myös pitää olla tietty määrä tunteja täynnä per vuosi, että he pääsisivät ilmaan matkustajat kyydissä. Näin moni joutui takaisin simulaattoriin.
Monesti ei riittänyt ehjää kalustoa, että kaikki matkat olisivat toteutuneet. Lentokoneen pitää olla priimakunnossa, että sillä päästään ilmaan. Kahden vuoden hiljaiselon jälkeen aika moni osa joutui vaihtoon. Varaosista on nyt kuitenkin suuri pula. Kumpi syy painaa enemmän, sota vai tuotannon alasajo pandemian aikana, on vaikea sanoa.
Se, mikä on pistänyt silmään, on outo ristiriita: uutiset olivat täynnä ilmailussa vallitsevaa kaaosta ja riitoja perutuista lennoista sekä lomille ryntäileviä matkalaisia, jotka suunnilleen osoittavat mieltä omista riistetyistä oikeuksista matkustamiseen. Paitsi sitä ei koskaan tullut ilmi lomakohteissa. Oli nimittäin hiljaista. Kesälläkin turisteja oli ehkä puolet siitä, mitä normaalisti turistikohteissa on. Vaikkapa täällä Maltalla. Koneet olivat aivan täynnä, mutta vuoroja oli varsin vähän. Yleisesti ottaen kadut ja nähtävyydet olivat tyhjiä. Turistibusseissa ei ollut matkustajia kuin nimeksi.
Olen keskustellut asiasta muidenkin kesälomailijoiden ja matkabloggaajien kanssa: heille jäi samanlainen olo omista matkakohteista.
Ilmassa ovat nyt vain niiden yhtiöiden koneet, joiden moraali on aika kyseenalaista. Kai kalusto oli sentään ehjää (toivottavasti), mutta koneet olivat hädin tuskin siivottu vuorojen välissä. Palveluista oli turha unelmoidakaan.
Entä maata pitkin?
Maata pitkin ei pääse sen sujuvammin tällä hetkellä kuin lentämälläkään. Bussilippuja joutuu varaamaan päiviä etukäteen jopa tylsille paikallisreiteille. Vuoroja on vähennetty, mutta matkustajamäärät vain kasvavat.
Osa bussiliikennettä hoitaneita yhtiöitä on edesmennyt koronan myötä, eikä uusia tulokkaita ole näköpiirissä.
Junissa ihmiset seisovat tuntikausia ja istuvat lattioilla.
Lisääkö se yksityistä autoilua? En usko.
Yksi syy on tietysti polttoaineiden ja sähkön tähtitieteellinen hinta. Toinen syy on huoltovaikeudet. Varaosia joutuu täälläkin odottamaan tehtaalta kuukausia. Tavanomaisistakin varaosista on pulaa.
Pula on myös käytetyistä autoista. Erityisesti hyväkuntoisista. Nyt menee jo kolmas kriisi kriisin päälle -vuosi, joka on vaikuttanut autoteollisuuteen monella tavalla. Suurin ongelma on ostokyvyn heikkenemisessä, jolloin isommat hankinnat lykätään harmaaseen tulevaisuuteen.
Tulojen aleneminen ei aina edes ole syynä ryhtyä ostolakkoon. Yleinen epävarmuus tulevaisuudesta, vaikka se olisi median aiheuttama, saa ihmiset pidättäytymään sellaisista ostoksista, joita he eivät pidä välttämättöminä.
Mitä saisi olla?
Nälkään lomakohteessa ei nyt kuole, mutta palvelutaso tulee laskemaan siitä huolimatta. Ensin toki yritetään nostaa hintoja, mutta jos se ei auta, niin pelataan erilaisilla sisäänheittokikoilla.
Tässä tilanteessa harmittaa se, että ensimmäisinä häviäjinä tulevat olemaan käsityöläiset ja laadukkaat ruokapaikat. Käsityönä tehtyjä matkamuistoja korvataan halpiskrääsällä, ja vatsan täytteeksi kelpaa mikä vain pikaruoka. Näin loman menot pysyvät budjetissa edes jotenkuten.
Hotellitarjonnasta otetaan myös ne edullisimmat vaihtoehdot, koska kaikista on nipistettävä hieman, että matkan onnistuu tekemään.
Ei lennetäkään
Miksi ihmiset eivät sitten lähde matkoille? Halu matkustaa on suuri, mutta toteuttaminen on jäänyt.
Kansan köyhtyminen ei ole aina syynä. Suurempi kynnys lähteä matkoille on epävarmuus. Se näkyy selvästi sekä mediassa käyvissä keskusteluissa, että lentoyhtiöiden muuttuneissa ehdoissa.
Ihmisiä askarruttaa se, toteutuuko jo varattu reissu. Entäs jos suunnitelmiin tulee matkailijasta riippumattomia muutoksia, kuka on vastuussa aiheutuneista harmeista ja harmaista hiuksista.
Esimerkiksi lentolippujen ehtoihin moni yhtiö lisäsi ilmaisia tai edullisia peruutus- ja muutosturvia. Erityisesti kaukomatkailussa ja yhdistelmälennoissa se on enemmän kuin tarpeen.
Epästabiili poliittinen tilanne ei ole sekään matkailua edesauttanut. Täysiverinen sota, jota käydään aivan naapurissa, todisti sen, ettemme ole turvassa poliittisilta katastrofeilta kolmannella vuosituhannellakaan.
On vielä kolmaskin syy, miksi matkustaminen mietityttää. Ihmiset, jotka ovat tottuneet käyttämään matkatoimistojen palveluita, eivät uskalla lähteä omatoimiseen reissuun eivätkä uskalla luottaa siihen, että uusi ja tuntematon matkatoimisto ei ratkea juuri heidän matkansa aikana. Erityisesti kun se pitää varata ja usein maksaakin etukäteen.
Tällä kerralla näkymät ovat synkkiä, eikä asialle voi tehdä muuta kuin toivoa, että muutaman vuoden sisällä tilanne tasoittuu. Nyt tai ei koskaan matkustaminen ja kuluttaminen olisi ekoteko. Toki, jos on, mitä kuluttaa.
Minne matka?
Referenssit:
- Lomailu ja muuttunut elämänrytmi – Tunnetila
- Spare parts shortages are forcing airlines to ground planes, report says
- Matkailualan käännekohta – Via Per Aspera Ad Astra
- Matkablogien loppu? – Live To Travel
- Maailma muuttuu. Pysyvästi tai väliaikaisesti?
- Uskaltaako matkustaa nyt mihinkään?
Minne matka?
Kyllä tässä jännittää, että miten meidänkin reissun käy. Mutta koitan silti vain ajatella, että kaikki menisi hyvin vaikka huonolta se näyttää…
Ei nyt ihan kaikki suunnitelmat mene pieleen. Mutta totta se on, epävarmuutta on ilmassa enemmän kuin ennen.
Hyviä pointteja. Mitä tulee tuohon kapteenipulaan, niin monet muutkin matkailu- ja ravintola-alan yritykset ovat joutuneet rajoittamaan aukioloaikojaan, kun työntekijät ovat vaihtaneet alaa.
Matkailu on myös kallistunut ja epävarmuus matkan toteutumisesta ja muuttuvista säännöksistä saa ihmiset jäämään kotiin.
Kiitos!
On se niin, että monille epävarmuus on liian suuri riskitekijä, että olisi lähtenyt jonnekin kokeilemaan onnea. Toisaalta, tavallisessa töissä olevilla ihmisillä ei ole niin paljon joustovaraa, että matka voidaan siirrellä holtittomasti päivästä toiseen.
Matkailu on puolen vuoden aikana muuttunut huomattavan kalliiksi – eikä pelkästään Euroopan sodan vuoksi vaan kaikki yrittänyt vieläkin kuroa umpeen pandemian aikaisia menetyksiä. Toisaalta myös moni hotelli tai ravintola on lopettanut toimintansa mitä tänä vuonna olen kohteissa käynyt. Mutta on myös kohteita joissa kaikki paikat ovat täynnä turisteja ja jatkuvasti on tarvetta uudelle kapasiteetille — esim. Georgia oli kesällä aivan täynnä turisteja, joista osa ”turisteja” naapurista.
Kyllä, kapasiteettiä nyt tarvitaan lisää. Matkailualaa nyt on tavoittanut rakennemuutos. Katsotaan, mihin asiat kehittyvät vuoden-parin päästä.
Tuntuu, etä matkustamista edelleen pidetään jossain määrin paheksuttavana. Vaikka moni yhtiö tosiaan lisäsi muutosturvia tms. niin moni on myös huonontanut ehtoja. Ei saatu Borneon lentoja ns. samalle lipulle järkevästi, mutta onneksi kaikki kuitenkin meni hyvin.
Monesti käy niinkin, että toisten matkailua paheksutaan myös sen takia, että itsellään ei ole siihen varaa tai ei uskalleta lähteä. Omaa pahaa mieltä on yleistä siirtää eteenpäin.
Ja se on totta, matkailun hintalapusta on tullut huomattavasti kalliimpi. Eikä enää voi olla täysin varmaan siitä, millä ehdoilla matkalle pääsee.
Huh, paljon muutoksia matkailualalle. Pistänyt uutisista silmään monet peruuntuneet lennot. Sekä kaaos kentillä liian vähän henkilökunnan vuoksi. Eipä houkuta noita kokemaan. Mutta niin, yrittänyttä ei laiteta, talveksi koitamme matkaan päästä. Jää nähtäväksi miten käy.
Toivottavasti kaikki menee hyvin ja pääsette matkalle. Itse olen kokenut sen niin, että uutisointi meni jälleen kerran överiksi. Kai suurimmissa lentokentissä on ruuhkia ja kaaosta, mutta pienemmät ovat edelleen varsin rauhallisia. Edes Istanbulin lentokentällä ei ollut kuin puolen tunnin viive kaikessa. Helsinki on edelleen kääpiölentokenttä, samaten kuin Tallinna ja Malta.