Milloin tunnen olevani vanha?
Vanhenemista ei pysty pysäyttämään. Se on vain elämää. Joten yritän suhtautua siihen välinpitämättömästi. Miksi ihmeessä murehtisin jotain sellaista, mitä en pysty muuttamaan? Silti on välillä vaikeaa olla tiedostamatta omaa ikään. Siitä muistuttavat passin lisäksi jatkuvat huomautukset ulkopuolelta.
Milloin tunnen olevani vanha siis?
1. Forever Young 
Silloin, kun avaan mediaa.
Joka tuutista tulevat anti-age mainokset. Ihmelääkkeet, rasvat ja läski-pois jumpat ensin väittävät, että olen jo tosi vanha ja sitten tarjoavat pikaista parannusta ongelmiin. Joskus on vaikeaa olla sortumatta.
Yritän ajatella järkevästi ja olla panikoimatta. Olen enemmän kuin tietoinen siitä, mitä kaikkea vanhenemista tapahtuu ihmisen kehossa milloinkin (vanheneminen alkaa kuulemma jo parikymppisenä – tätä ainoaa faktaa riittäisi kauhuleffan skenaarioksi). Toisaalta, prosessia on hyvin vaikea hallita ulkoisilla keinolla. Kukaan ei saa minua uskomaan, että lävitse leikelty keho on helppo ja nopea oikotie ikuiseen nuoruuteen. Mielestäni nuoruus kumpuaa jostain sisältä päin. Jos sellaista lähdettä ei ihmismielen sisällä ole, niin tervetuloa varhainen vanhuus.
Peilistä kieltäydyn näkemästä keski-ikäistyvän tädin. Onneksi täällä Maltalla kukaan ei kammoksu bikinejä ja mikroshortsejani. Täällä se näyttää olevan yleinen pukeutumistapa kaikenikäisillä.
Toisaalta, jos nykyään viisikymppistä sanotaan keski-ikäiseksi, niin se tarkoittaa, että puolet on vielä edessä.
2. Hit Me Baby One More Time
Silloin, kun porukka muistelee omaa 90-luvun lapsuuttaan, Britney Spearsin ja Spice Girlsien fanittamista ja rakkautta vaaleanpunaisiin frotee-pukuihin ja chihuahuaihin. Mietin itsekseni, että omassa lapsuudessani Madonna ja Michael Jackson olivat vasta nousemassa tähdiksi. Suurin osa koulukavereistani käy omien lastensa häissä ja postaa somessa lastenlastensa kuvia.
Vähän aikaa takaperin törmäsin Minä ja lapseni -blogissa kysymykseen VHS-kaseteista.
Voi kauhistus! Minun lapsuudessa ei VHS kasetit vielä levinneet joka taloon. Käytiin elokuvissa. Jopa Star Wars olen katsonut elokuvateatterissa. Minä olin jo pitkään teini-ikäinen silloin, kun VHS-nauhurit yleistyivät, joten käytiin kavereiden kanssa lainaamassa leffoja viikonloppuisin.
Mitä minä muistan lapsuudestani?
Minulla oli LP-levysoittimen ja radion yhdistelmä vuosimallia 1973, ja sitä sanottiin meillä radiolaksi.
Muistan koulumme ensimmäisen tietokoneluokan vuodesta 1989, ja me olimme ensimmäiset, joille opetussuunnitelmaan tuli informatiikka. Nyt sitä kutsutaan ICT:ksi.
Lankapuhelin, jossa oli kiekko numerovalintaa varten.
C-kasettisoitin, jonka olen ostanut ensimmäisellä palkallani 12-vuotiaana.
Ensimmäinen CD-levysoitin. Silloin olen jo opiskellut korkeakoulussa tosin.
VHS-nauhurista olen katsonut Michael Jacksonin tuotantoa ja actionia, ei lastenleffoja. Olin päälle parikymppinen, kun minulla sellainen oli kotona.
3. Try
Silloin, kun yritän ymmärtää maailmaa ympärilläni.
En erota Robloxia ja Minecraftia keskenään. Yritän olla aidosti kiinnostunut oman pojan tekemisistä. Mutta kun oma tietoisuus tietokonepelien maailmassa on jäänyt Tetriksen tasolle.
Vinkki lasten vanhemmille: Viihdevintiöt -sivustolla jaetaan tietoa eri ikäisille lapsille sopivista peleistä, turvallisuudesta netissä ja mediataitojen hankkimisesta.
Elämä on siirtynyt pitkälti nettiin. Suurin osa kanssakäymisistä käy siellä. Verkostoidutaan kollegoiden kanssa, rupatellaan kavereiden kanssa, deittaillaan, katsotaan elokuvia, shoppaillaan, matkustetaan… Omassa maailman tietoisuudessaan ollaan täysin riippuvaisia siitä, mitä netissä asiassa kirjoitetaan.
Mitä teet, jos lähdet lenkille ja haluat tietää, millaista on ulkona? Oikein, katsot kännykästä säätiedotuksen. Miten olisi ikkunasta ulos vilkaisu?
4. Sick and Tired
Silloin, kun yritän ostaa terveysvakuutuksen ulkomaille.
Tuntuu siltä, että kaikki matkustaminen tai ainakin nomadismi on kielletty yli 39-vuotiailta. Se on yleinenen raja, jossa vakuutuksen hinnat alkavat nousta tähtitieteellisiin lukemiin. Olen kokenut melkoisen järkytyksen, kun olen katsonut hintoja yli 50- ja yli 60- vuotiaille. Ihan kuin ihminen rapistuisi kovaa vauhtia heti nelikymppisen rajapyykin ylittäessä. Vakuutusten hinnat ovat yksi syy, miksi me pysymme EU:n sisäpuolella, jossa EHIC ja S1 suojaavat pahimmalta.
En oikeasti koe, että vanhemmiten olisin sairastanut enemmän. Olen harvoin hieman kipeä, mutta kerran kymmenessä vuodessa iskee jokin suurempi kremppa.
Jotenkin pelottava on ajatus, että vakuutusyhtiön mielestä olen terve kuin pukki ensimmäisen elämän puoliskon ja toisen olen jatkuvasti ja parantumattomasti sairas.
Minä luotan siihen, että geenit ja terveelliset elämäntavat auttavat minua pysymään terveenä. Oma 85-vuotias äitinikään ei ole ollut sairaana koskaan, joten ainoa sairaalakeikka oli synnytyslaitokseen. Vaikka itse en ole ollut ihan niin onnekas, toivon kuolevani terveenä 😁.
5. Loca
Silloin, kun minun tekee mieli nähdä ihmisiä elävänä eikä ikoneina somessa.
Mitä sinä muistat lapsuudestasi? Tunnetko itsesi vanhaksi vai ikinuoreksi?
Milloin tunnen olevani vanha?
Referenssit:
- Lapsuusmuistoja – Muistatko VHS kasetit?
- Viihdevintiöt
- Kesätyöhistoriani – blogihaaste
- Mitä bikinit kertovat meistä?
- Ensimmäinen ulkomaanmatkani – Via Per Aspera Ad Astra
- Pelottavia mustekaloja, pesusieniä ja Veijalaisen kaverina Kosilla – Please Be Seated for Takeoff
- Elämäni Ensimmäinen Ulkomaanmatka | Unkari 1983
Kuvitus: Happy Color®
Heh ihana postaus! Mä muistan kans VHS-kasetit ja mulla oli vaikka kuinka paljon niitä. Biisejä nauhotettiin kasetille ja parasta oli se, kun ei ollut kännyköitä ja soitin mammalle aina puhelinkopista. Kyllähän sitä tuntee itsensä useasti vanhaksi, varsinkin kuin itse olen 35-vuotias ja siskoni 15-vuotias 😀
Kiitos!
Huoh, onhan meillä ainakin muistoja. Tulee näistä nykynuoristakin joskus vanhoja, hehe😁.
Vasta jälkeen päin usein huomaa miten aika onkaan kulunut. Lapset ne vaan kasvaa, mutta itse ei muka vanhene ollenkaan. 🙂 Välillä tuntuu kyllä, että koko ajan asiat muuttuu ja pitäisi opetella uutta. 😀
Uuden opettelu pitää mieli virkeänä tosin, ja näin se ehkäisee vanhenemista 😁
Mä aloin tuntea itseni vanhaksi kun sairastuin RCVS:ään. Ehkä tää tunne vielä joskus menee pois…
Musta vanhenemisessa ei oo mitään vikaa. Ikuinen nuoruuden tavoittelu on outoa
Meidän onneksi eliniänodote nousee vielä, pitää vain tsempata jo elämäntavoissa, niin lisää mahiksia. Kaikkea tuttua näissä + vielä vähän antiikkisempaakin kun oon -65 syntynyt. Ekan kännykkäni hommasin 33 vuotiaana, ja ne kaikki 90-luvun alun jutut on tutumpia lasteni touhuista, tytär on -87 syntynyt. 😊
Niinpä, välillä tuntuu, että elävää historiaa ollaan. No, emme anneta sen häiritä menoamme 💪🏻.
Samoilla linjoilla! Yritän olla stressaamatta ikääntymisestä, vaikka ei se siitä mukavaa tee. Muistan lapsuudesta esimerkiksi vain muutaman tv-kanavan, lankapuhelimet, kasettisoittimet.. verrattuna tähän päivään. Ala-asteikäisenä huideltiin iltaan asti aina ties missä, mm. metsässä, eikä perään huhuiltu. Puukko oli mukana leikeissä, jotain sillä vuoltiin, majantekopuuhissa. Lukiossa sain ensimmäisen kännykkäni.