Kolme vuotta diginomadina

Kolme vuotta diginomadina

Kolme vuotta diginomadina.

Syyskuun alussa tuli täyteen 3 vuotta siitä, kun nostimme kytkintä ja lähdimme maailmalle. Paitsi, että autossamme ei ole kytkintä. Noh, sekin on sivuseikka.

Mitä on muuttunut kolmessa vuodessa? Vai onko mikään muuttunut?

Tässä kohdassa usein odotetaan väitettä, että olemme aivan eri ihmiset kuin ennen lähtöämme. Emme ole. Toki, kokemusta on tullut lisää, arvomaailmassa on tapahtunut hienosäätöä. Mutta pääpiirteisesti ollaan samoja ihmisiä kuin ennen. Tähän elämäntyyliin on vain pakko olla alunperin tietyntyyppinen persoona.

Diginomadin elämästä ja arjestamme olen kirjoittanut suhteellisen paljon matkan varrella. Luin myös toisten diginomadien kirjoituksia varta vasten. Sen takia väitänkin, että kaikilla diginomadeilla on paljon yhteistä.

Lue lisää: Mitä diginomadi tarvitsee matkaansa mukaan? – In Via 

Miten oma maailmankuvamme on muuttunut?

Tuli entistä kovempi halu muuttaa maailmaa vapaammaksi. Suomen holhoava yrityslaki, jossa yrittäjiin suhtaudutaan kuin vajaaälyisiin, jatkuvaa hoitoa tarvitseviin toimintakyvyttömiin potilaisiin, lienee yksi syy siihen. Tuo YEL-uudistus on hyvä esimerkki siitä. 

Diginomadeille vapaa tahto on erittäin tärkeä. Se on ehkä suurin meitä kaikkia yhdistävä tekijä. 

Maailma on muuttunut näiden kolmen vuoden aikana dramaattisesti. Korona, sota Ukrainassa sekä pienemmät maakohtaiset uudistukset hyvässä ja pahassa ovat vaikuttaneet kaikkeen, mitä ympärillämme tapahtuu. Käyttöön on tullut uusia työkaluja, koska puolet maailmasta työskenteli etänä koronan aikana. Nyt kukaan ei enää kummastele verkossa pidettäviä kokouksia.

Diginomadeihin ei enää suhtauduta vain veropakolaisina ja mukavuudenhaluisina laiskureina. Paikkariippumattomasta elämäntyylistä on tullut hyväksyttävämpää. 

Silti harva tuttava ei ole kysynyt meiltä, koska olemme tulossa takaisin Suomeen tai edes pystymme päättämään, missä maassa haluamme asua. Vastauksena molempiin on tällä hetkellä: ei koskaan. Voi olla, että se asia vielä muuttuu, koska elämäntilanne ei ole vakio kenelläkään, mutta tällä hetkellä ei ole mitään merkkejä siitä, että yksi ainoa paikka pääsee tyydyttämään uudishimoamme.

Arki on arki maailmallakin

Meidän tapauksessa suurin ero muihin diginomadeihin on perheellisyys. Suurin osa tuntemistani diginomadeista on joko sinkkuja tai pariskuntia ilman lapsia (lapset voivat olla myös jo aikuisia). Heillä rutiineja sanelevat vain työt. Meillä arjen rytmittää lapsen koulunkäynti. 

Sen takia päätimme pitää päivärytmistä kiinni myös koululomilla. Meillä on suhteellisen tarkat ruoka- sekä nukkumaanmenoajat. Se voi olla tosin vain uskomus, joka on peräisin suomalaisesta kasvatustieteestä, että lapsi tarvitsee säännöllistä päivärytmiä. Mutta pidämme siitä periaatteesta kiinni, koska ollaan jollain tavalla suomalaisia 👻.

Lue lisää: Diginomadi-perheen haasteet  

Mitä kaipaamme Suomesta?

No ei mitään. Ihmisiä on toki ikävä, mutta mitään korvaamatonta materiaalista asiaa ei ole. Kukaan meistä ei koskaan ollut lakujen, Fazer suklaan, mämmin tai kalakukon perässä. Ruisleipää olisi voinut olla enemmän maailmalla, mutta sitäkin ilman pärjää mainiosti.

Mikä yllättää, että yleisesti oletetaan, että diginomadeilla ja ulkosuomalaisilla esiintyy pakottava tarve käydä Suomessa ainakin kerran vuodessa. Sitä ei meillä todellakaan ole. Itsekin käymme Suomessa vain läheisten takia. 

Sekin on outoa, että olettamuksena on aina, että käymme kyläilemässä joka paikassa, jos kerran Suomi-lomaa vietetään. Kukaan ei käynyt meidän luona kolmeen vuoteen, ihan kuin me asuisimme jossain pohjoisnavalla tai edes Australiassa. Euroopan eteläinen nurkka on kuitenkin helposti saavutettavissa Suomesta käsin. Pidämme aina vierashuoneen valmiina, joten tervetuloa kylään! Täällä on vielä kesää jäljellä runsaasti.

Lue lisää: Diginomadiksi 2022 – Tieto on terävin ase 

Kolme vuotta diginomadina.

Referenssit:

Lue lisää:

30 vastausta artikkeliin “Kolme vuotta diginomadina

  1. Kyllä tällainen muuttaa aina hiukan ihmistä, jos ei mikään muutu niin ihminen ei myöskään kehity. On mahtavaa lukea ja kuulla miten muut ihmiset ovat löytäneet itselle sopivan tavan elää ja toteuttaa itseään.

    1. Maailmankuva aukeaa hieman eri tavalla, se on totta. Tavallisena turistina ihan kaikkiin yksityiskohtiin ei kiinnitetä huomiota samalla tavalla.

  2. Paljon onnea vuosipäivästä kollega! Hyvin samantapaisia teemoja tuli itsekin pohdittua, kun hiljattain tuli täyteen viisi vuotta tien päällä, ja moni kohta tässä postauksessa on meille hyvin samaistuttava. Omaa muuttumista on aina vähän hankala arvioida, se kun kuitenkin tapahtuu hitaasti, mutta vaikka mekään ei varmasti olla “eri ihmisiä” kuin Suomessa asuessa, niin kyllä viime vuosien aikana maailmankuva ja oma arvomaailma on muuttunut paljon. Myötätuulta teidän matkaan seuraavillekin vuosille, on mielenkiintoista nähdä minne ne kuljettavat!

    1. Kiitoksia!

      Tässä on ollut niin monta eri katastrofeja niskassa viime kolmen vuoden aikana, ettei oikeasti tiedä, mikä on se suurin tekijä, joka on muuttanut meitä. Ja kenties koko maailmaa.

      Ja katsotaan, mihin tie vie seuraavaksi.

  3. Suomessa joo on tiukat lait, sääntely, verot ja byrokratia yrittäjille (tai ihan kaikille), mutta onko se sitten sen helpompaa muualla, jos menee vielä ulkomaalaisena ilman paikallisen kielen taitoa? Hieno kuulla, että homma toimii suhteellisen sujuvasti muualla. Toivottavasti monet maat tajuavat alkaa entistä enemmän houkutella etätyötä tekeviä yms. niin useamman olisi helpompi lähteä täältä Suomesta pois vaikka lyhyemmiksi ajoiksi etätöihin.

    1. Onneksi EU:n sisällä voi jo suhteellisen vapaasti valita, missä maassa asut, missä työskentelet tai olet yrittäjänä ja mihin maksat verot. Toivon, että lainsäädäntö yksinkertaistetaan ja yhtenäistetään tällä saralla. Joten moni halukas pääsee työskentelemään etänä ja siellä, missä haluaa. Edes lyhyempiä aikoja. Se on myös ekoteko, kun porukkaa ei rassaa suihkukoneilla pitkin ja poikin.

  4. Tämä elämäntapa on kitkutellut jo vuosia takaraivossa mutta ottanut erilaista tulevaisuuden näkymää ainakin toistaiseksi. Tuo että pidätte kiinni nukkumaanmeno ajoista jne on kyllä ian tärkeää, lapselle tuo turvallisuuden tunnetta ja tasapainoa säännöllisyys ihan psykologisesti 😀 Ja kai meille aikuisille myös enempi ja vähempi.

  5. Ihan mahtavaa, että olet löytänyt teille mieluisan elämäntavan. Voin vaan kuvitella, miten rikastuttavaa se on nähdä muutakin maailmaa ja saada perehtyä ajan kanssa muiden maiden ihmisiin sekä kulttuuriin.

    1. Niin se olikin. Tuskin minä olen ollut se rohkeampi meistä, joka sen ajatuksen lausunut ensimmäisenä, mutta kuitenkin 🙂

  6. Super mielenkiintoinen postaus! Elät(te) juuri sellaista elämää, josta itsekin haaveilen! Kuka tietää, ehkä vielä joku kaunis päivä mekin nostamme kytkintä 😉

    Ja mitä tulee tuohon Suomi-lomailuun, niin samaa aikataulutetristä valittelevat muutamat ulkomailla asuvat kaverinikin. Aina kun astuvat jalallaan Suomen kamaralle, niin pitää alkaa suorittaa pakollisia kyläilyreissuja :/

    1. Kiitos!

      Tämän elämäntavan plussat ja miinukset ovat jokaiselle eri, mutta ehdottomasti kokeilun arvoinen juttu. Moni palaa kotiin, mutta jokunen aina jää tien päälle 😁.

  7. Siipan jäätyä eläkkeelle ja parin vuoden päästä siitä itsekin jäädessäni pois töistä jo muutama vuosi ennen eläkeikääni hetken ajattelimme asettuvamme pitemmiksikin ajoiksi jonnekin muualle, mutta lopulta totesimme, että haluamme pitää tukikohtana nykyisin talomme eteläisen Espoon rannalla ja sen sijaan matkustaa keskimäärin kerran kuussa, lähemmäs tai kauemmas. Reissut saavat sitten olla tiiviitä, rantapäiviä ei tarvita – ne vietämme sitten Espoossa, kotisohvalla oleillen 🙂
    Hienoista minimalismia olemme silti harrastaneet jo pitempään, tai ehkä sitä voisi jo kutsua kuolinsiivoukseksi – ajatuksena, että jos tästä joutuisimme tai haluaisimme muuttaa pienempään tai ihan muualle, niin muuttokuormassa olisi vaan sellaisia tavaroita, jotka oikeasti haluamme edelleen omistaa. Kirjoista on hävitetty ainakin puolet, vaatteistakin ehkä jo kolmannes. Mutta kumpiakin on silti jäljellä useampi muuttolaatikko/matkalaukullinen – tämä sopii meille.

    1. Meidän eläkepäivät ovat vielä niin kaukana (nykyään raja on nostettu niin ylös, että en usko edes eläväni siihen asti 😉), että päätettiin tehdä sellaisen “nyt tai ei koskaan”-tempun. Se kannatti.

      Minimalismissa vaatekaapissa on se vaikeus, että vaatteet kuluvat ennätysvahtia. Olen nyt huomannut, että jopa laadukkaat vaatteet eivät kestä jatkuvaa käyttöä ja pesuja. Ostamisen tarve nousee, jos vaatteita on hyvin vähän.

  8. Onpa mielenkiintoinen elämäntapa. Kävin lukemassa erityisesti myös sen kirjoituksesi, jossa puhutaan lapsen koulunkäynnistä. Uskon, että se on usein aikamoinen haaste ja onnistuminen vaatii vaivannäköä (näin siis koen itse, olen opo ammatiltani). Hienoa, että olette tehneet tästäkin rikkaan ja antoisan kokemuksen. Voisin nykyisin eläkeläisenä kuvitella itsekin aika pitkään olemaan muualla kuin kotona, mutta omassa lähipiirissäni lähisukulaiset pitävät ehdottomasti suurimman osan vuodesta Suomessa, eikä se meidän elämässämme ole ollenkaan huono asia.

    1. Kiitoksia kommenteistanne!

      Meidän tapauksessa lapsen koulunkäynti asettaa pikimmiten sen haasteen, että koulun pitää olla riittävän tasokas, että pojalla on siellä hauskaa. Ikävä kyllä, opetus ja ilmapiiri voivat olla hyvin eritasoisia, eivätkä Suomessakaan asiat ole enää kovin mallikkaasti.

      Hyvin tarkasti pitää miettiä myös rutiineja, ravintoa ja liikuntaa, koska se on tässä tapauksessa enemmän meidän harteilla, kun koulun. Mitään ylitsepääsemätöntä tässä tehtävässä ei kuitenkaan ole.

  9. Helppoa uskoa, että maailma on kolmessa vuodessa muuttunut varmasti todella paljon, erityisesti korona on omasta näkökulmasta varmasti ollut suurin muutoksen aiheuttaja. Siitä en välttämättä ole samaa mieltä, että olisi outoa olettaa, että käytte “kyläilemässä joka paikassa”. Ainakin minun ulkomailla asuvat tutut käyvät Suomessa vieraillessaan kyläilemässä täällä, ja niin käyvät monessa muussakin paikassa.

    1. Suomen lomat uuvuttavat enemmän kuin diginomadin elämä 🤣. Rassataan joka paikassa, joten harvoin jää aikaa omiin juttuihin. Ehkä se on hyvin henkilökohtaista, kuinka intensiivisesti jaksaa seurustella sukulaisten kanssa. Ollaan varmaan myös suomalaisittain hyvin vetäytyvää tyyppiä.

  10. Ulkomailla asuvien tuttujemme Suomi-lomat vaikuttavat hengästyttäviltä – ei miltään lomilta. Tuntuu, että kandeisi pitää jotkut nyyttäribileet alkuun, jotta saisi omaehtoisesti lomailla loppuajan

    1. Kyllä se tukka putkessa juokseminen pitkin ja poikin aika rasittavaa on. Vaikka läheisiä on kiva nähdä pitkästä aikaa.

  11. Tykkään niin lukea näitä kokemuksia diginomadi elämästä, vaikka oma elämäni sen vastakohta onkin juuttuneena tänne pieneen suomalaiseen kaupunkiin. Ystäviäni sen sijaan on muuttanut pysyvästi ulkomaille ja useampi heitäkin, jotka parin vuoden välein maata vaihtaa. Se jos mikä on mukavaa. Koska, mehän matkaillaan aina moikkaan ystäviä. Nopeasti muistellen olemme käyneet mm. Singaporessa, Dubaissa, Addis abebassa, New Yorkissa, San Franciscossa, Detroitissa sekä lukuisissa Euroopan kaupungeissa. Aina “paikallisopas” ja kiva viettää aikaa yhdessä. Suomessa kun heitä harvemmin näkee 😅

    1. Meillä kaikilla on oma mukavuusalueet, kun se koskee kodin tunnetta. Tässä kohdassa pitää vain kuunnella sydäntään, missä on koti ja millainen se on. Monille matkustaminen on enemmän kuin riittävä tyydyttämään kaikki uutuuden tarpeita. Kaikki elämäntavat ovat yhtä arvokkaita ja kaikkia näkemyksiä kuuluu kunnioita.

      Niin kuin olen kerran maininnut, diginomadismi elämätapana on mahdollista vain sen takia, että paikalla pysyvät ihmiset ovat luoneet meille nomadin elämäntavan edellytyksiä.

        1. En usko, että lapselle paikalla pysyminen on elintärkeää. Tärkeämpää on se, että koti on hänelle turvallinen ja mukava paikka kasvaa. Aikuiset, joihin hän voi luottaa, tekevät kodin. Olemme asiaa tutkineet ja tunnemme muutaman ihmisen, joilla oli lapsuuden aikana useita asuinpaikkoja eri maissa. Tässä tapauksessa vanhemmilla on enemmän vastuuta siitä, millaisissa oloissa lapsi kasvaa, kun ei voi nojata turvaverkostoon, sossuun tai kouluun.

  12. Nauroin ääneen aloitustasi. Mäkin käytän usein tuota ”nostaa kytkintä” -ilmaisua – eikä me edes lähdetty autolla.

    Komppaan taas täysillä kaikkea mitä kirjoitit. Esim. tuo, että Suomessa käydään läheisten vuoksi. Me ehkä menemme sinne nyt joksikin aikaa, mutta ajatus tuntui vastentahtoisesti.
    Ja sitten tuo muuttuminen, luulen, että useimmat nomadit ovat nähneet paljon maailmaa jo ennen lähtemistään, eikä sen vuoksi tulee mitään kulttuurishokkeja tai erityisen opettavaisia kokemuksia. Ainakin itselleni koko maailma on ollut luontevasti koti ihan nuoresta alkaen ja se on myös määritellyt arvomaailmaani jo paljon ennen nomadielämäämme.
    Varmasti kaikilla ne ensimmäiset matkat avartavat maailmankuvaa laajasti, mutta reissuelämästä pysyvästi nomadiksi tai ulkosuomalaiseksi siirtyminen ei juurikaan muuta mitään. Paitsi nomadina tietysti sen, ettei ole kiinteää kotia ja repullista enempää materiaa.

    1. Kiitos kommentistasi, Tanja!

      Kulttuurishokista toiseen kulkeminen ei varmaankaan olisi mahdollistunut mitään nomadielämää. Jo lähtiessä pitää olla henkisesti valmis siihen, ettei maailma ole aina tuttu ja turvallinen.

      Hauskinta on se, että ainoa kulttuurishokki, mitä itse olen ikinä kokenut, oli Suomeen muutto. Helsingin kokoisesta, lämpimän meren rannalla olevasta etelän kaupungista suoraan marraskuiseen Turkuun. Ja heti ensimmäisenä talvena oli -25C.

  13. Mielenkiintoinen yhteenveto diginomadin kokemuksista. Vaikka ulkomailla asuttuaan on silti se sama ihminen, niin muutos juuri tuossa maailmankuvan avartumisessa on valtava. Sitä ei ehkä huomaakaan ennen kuin juttelee vaikka jonkun vanhan kaverin kanssa. Sellaisen, jonka kanssa ennen koki olevansa ihan samanlainen. Yhtäkkiä huomaakin isoja eroja mielipiteissä, ja juuri siinä maailmankuvassa.

    1. Diginomadi-kokemus muuttaa maailmankuvaa valtavasti. Eri kulttuurien, uskontojen, elämätapojen törmäys synnyttää uutta näkemystä väistämättä.

Vastaa