Kuulumiset viikolta 16.
Piti oikein luntata, mikä viikko on meneillään. En ole kirjoittanut mitään kuulumisia pitkään aikaa, koska mitään ei yksinkertaisesti ole tapahtunut. Pari kuukautta elämäni on ollut täynnä työntekoa ja siihen valmistautumista.
Äskettäin elämänmeno piristyi hieman, koska meillä oli useita vieraita eri maista. Turkista, Kirgisiasta, Kazakstanista ja Azerbaidzanista. Heidän kanssaan olimme käyty katsomassa muutamia paikallisia nähtävyyksiä sekä vierailimme naapurikaupungeissa. Nyt meille on tulossa vierailulle kiertävä Suomen suurlähettiläs Keski-Aasiassa (hänen toimialueeseen kuuluvat Uzbekistanin lisäksi Tadžikistan ja Turkmenistan).
Ruza
Ensimmäistä kertaa pääsin todistamaan islamilaista paastoa, paikallisella kielellä Ruza. Paaston aikana syödään vain silloin, kun aurinko on horisontin alapuolella. Eli puoli viiden maissa aamulla suu laitetaan kiinni ja avataan vasta seitsemän aikoihin illalla. Hetket, jolloin pitää lopettaa syömiset ja juomiset (eli sahar) sekä saa aloittaa uudestaan (eli iftor), ovat joka päivä hieman eri aikaan, sen mukaan milloin aurinko nousee/laskee ja pimeys loppuu/alkaa.
Ruzan aikana suuta ei todellakaan saa avata kuin puhumista varten. Ei voi syödä, juoda tai tupakoida. Minulle juomattomuus kävisi ylivoimaiseksi; en pystyisi olemaan ilman vettä 14-15 tuntia putkeen. Lämpöä on päivisin +30 C kieppeillä, joten tämän vuoden Ruzasta tuli aika rankka.
Käytännössä homma käy niin, että iltaseitsemältä syödään runsas illallinen ja sitten monet menevät nukkumaan. Toiset lähtevät moskeijaan lukemaan Koraania. Aamukolmelta pitää nousta syömään ja lukemaan ensimmäistä namazia. Niin että suu menee kiinni taas puoli viideltä.
Ruza on kielletty sairailta, raskaana olevilta, imettaviltä ja silloin kun naisilla on kuukautiset. Terveyssyistä. Ruzan pitäminen on vapaaehtoista, mutta huomasin, että ainakin täällä Kokandissa se on varsin yleistä.
Ruzan kuuluu olla sisäisen voiman kasvattamisen keino, niin kuin paastot yleisestikin.
Hauskin hetki oli silloin, kun kerroin meidän omista paastoista: joko täysi paasto, jota ortodoksit pitävät halutessaan, eli 40 päivää vettä ja mustaa leipää tai sitten kevyt paasto, eli ei lihaa tai maitotuotteita. Porukka kauhistui, että miten voi olla ilman lihaa 40 päivää? Kysyin, eikös ole pahempaa olla ilman vettä 14 tuntia?
Tähän pitää mainita, että vaikka käymme kaikenlaisia keskusteluja uskonnosta, tavoista, elämästä, uzbekkien puolesta se on pelkkää uteliaisuutta. En ole törmännyt siihen, että joku olisi tuominnut tapojani tai uskontoani.
Pääsiäinen
Vuorostaan opiskelijat ja kollegat olivat hyvin kiinnostuneita pääsiäisestä. Osa nuorista ei koskaan kuullut länsimaisesta tavasta viettää pääsiäistä. Sen takia meidän munien värjäystuokio oli saanut paljon huomiota.
Täkäläisten pääsiäinen, myös kristittyjen, erottuu eurooppalaisesta jonkin verran. Ei kovin paljoa, mutta juuri sen verran, että eron huomaa selvästi. Täällä painopiste on kirkollisissa menoissa, niin kuin ortodokseilla yleensä. Pääsiäinen on tulossa tänne vasta sunnuntaina 24.4. Silloin kulich on yleisempi pääsiäisruoka ja koriste kuin muna.
Aion tutustua paikallisiin, pääsiäisen kunniaksi järjestettäviin juhlallisiin tapahtumiin ymmärtääkseni niitä. Odotan mielenkiinnolla, millaisia. Kirkko on tässä naapurissa, ihan keskustassa, joten yritän olla unohtamatta niitä.
Islamilaisten pääsiäistä, eli Ramazon Hayit, vietetään Uzbekistanissa 3.-5. toukokuuta.
Kuulumiset viikolta 16.
Referenssit:
Visits: 187
En kyllä minäkään pystyisi selviämään muslimien paastosta ilman vettä, ja kun täällä nytkin on jo päiväsaikaan hellettå, niin voi kuvitella miten vaikeaa se on, ja kun pitää vielä käydä työssäkin. Viereinen asuintalo on kunnostettavana, ja, suurin osa rakennusmiehistä muslimeja, ja huomasin että osa paastoaa, osa ei. Joitakin vuosia sitten ramadan osui elokuuhun, jolloin täällä sekä todella kuumaa ja kosteaa, ja en kyllä ymmärrä miten paastoajat pystyivät olemaan silloin juomatta.