Sodan rumat kasvot

Kiova, Ukraina 9 Maaliskuuta, 2022
Maidan Nezalezhnosti, Kiova, Ukraina, 9.3.2022.

Sodan rumat kasvot.

Siellä, missä on sota, on surua, kauhua ja kärsimystä. Se on järkyttävää, mutta järjellä ymmärrettävää. 

Missä sota, siellä on yhteistä henkeä, halua auttaa ja solidaarisuutta. Vai onko?

Sota synnyttää ihmisissä sekä jaloja että alhaisia tunteita ja pyrkimyksiä. 

Viha, itsekeskeisyys, rasismi, rikollisuus, ihmiskauppa – kaikki nämä ovat sodan rumimpia lieveilmiöitä. 

Osan näistä tapahtumista olen todistanut henkilökohtaisesti tai ne päätyivät korviini alkuperäislähteistä (ystäviltäni ja sukulaisiltani Ukrainassa), toisiin olen törmännyt mediassa. Järkytyin joka kerta ja usko ihmisten hyvyyteen murenee. 

Venäläisen sukunimen kirous

Tällä hetkellä venäläisen sukunimen omistaminen on pahin mahdollinen kohtalo. Russofobian laine pyyhkäisi maailman yltä. Ketään ei kiinnosta minkä maan kansalainen tämä ihminen on, mitä kieltä hän puhuu äidinkielenään ja onko hän edes ikinä käynyt Venäjällä. Suhteet katkaistaan, ihmisiä suljetaan yhteiskunnan ulkopuolelle, heitä nimitetään ja syrjitään. 

Venäjää puhuvaa henkilö saa osakseen vinoja katseita, vaikka mitä etnistä alkuperää hän olisi. Minulla on paljon ystäviä, tuttavia ja sukulaisia, jotka osaavat venäjää ja puhuvat sitä esimerkiksi töissä tai keskenään, koska se on heille ainoa yhteinen kieli. Venäjää osaamaton ihminen ei muuten pysty erottamaan ukrainaa ja venäjää toisistaan, erityisesti jos kyseessä on Itä- tai Etelä-Ukrainan murre. Läntinen murre muistuttaa enemmän puolaa. 

Silti se näyttää vaikealta muistaa, ettei etnisen alkuperän mukaan saa leimata ihmisiä miksikään. Uskon, että suurin osa Suomessa ja Euroopassa asuvia venäläisiä ovat sotatoimia vastaan, koska heillä on pääsy todenmukaiselle tiedolle. Kukaan normaali ihminen ei voi kannattaa sotaa poliittisena konfliktinratkaisun keinona.

Toisaalta venäläistä propagandaa levittää 11-vuotias serbialaispoika maltalaisessa koulussa. Tehokasta manipulointia vanhempien taholta. Poika on jäänyt kovin yksin mielipiteineen ja joutunut naurun kohteeksi. 

Ryöstely

Kenen käsissä on ase, se on hetken kunkku. Sodan aikana pääsy aseisiin helpottuu, joten rikollista toimintaa on helppo harrastaa. Se on jokaisen sodan häpeällisin asia ja aina löytyy joukko paskiaisia, jotka sitä harrastavat omien naapureiden kustannuksella. 

Hyvä asia on, että Ukrainassa löytyi heti sisäistä järjestäytyneisyyttä ja kaduille ilmestyivät partiot, jotka estivät ilmiön leviämistä.

Ihmiskauppa

Pelko joutua ihmiskaupan uhriksi on aina läsnä. Ihmisten epätoivon, väsymyksen ja hyväuskoisuuden hyväksikäyttäjien joukko on turhan suuri. Puolan rajoillekin ovat ilmestyneet valeturvakyydin tarjoajat ja valehyväntekijät. 

Lapset ja yksinäiset äidit lapsineen ovat varsin helppo kohde hyvätekeväisyysjäjestön työntekijäksi tekeytyvälle rikolliselle. 

Veljesviha

Sotaa on aina vaikeaa ymmärtää, mutta kyseinen on entistäkin hullumpi: siihen ei ole mitään syytä. Täysin päätön veljeskansan tuhoamisen yritys. 

Kuinka paljon eripuraa ja vihaa se tulee synnyttämään kahden vuosisatoja rinnakkain asuneiden kansojen välille?

Pahinta on se, kun ystävät ja sukulaiset ovat riidelleet asioista, joista heillä ei ole ymmärrystä. Monesti propagandan vaikutus on niin suuri, ettei ihmiset usko omia silmiään vaan sitä, mitä televisio näyttää, oli sitten kyse mainoksesta tai sodasta. Monilla ei riitä osaamista toden ja valheen erottamiseen tässä tapauksessa. 

Tästä kertoo erittäin asiallinen ja informatiivinen Julia Latyninan kirjoittama artikkeli “Valheen ja uskon psykopatologia”. Artikkeli on venäjäksi, mutta suosittelen lämpimästi kääntämään se suomeksi tai englanniksi vaikkapa Google-translaattorilla. Moni asia valkenee sen luettuaan, mm.  se, miksi propaganda toimii massoilla. 

Elätän edelleen toivoa, rukoilen, että tämä hulluus loppuu pian. Jaksamista teille, siskot ja veljet!

Sodan rumat kasvot.

PS. Poikkeuksellisesti kuvat eivät ole omiani vaan kuvapankista. Omilla iäkkäillä sukulaisillani ei ole voimia lähteä kaduille kuvamaan. Kehotan heitä olemaan kotona niin paljon kuin mahdollista. Tosin, yhteys katkesi jo viime sunnuntaina – heillä ei ilmeisesti ole nettiä. Olen huolissani, mutta toivon, että yhteys palaa jossain vaiheessa.

Referenssit:

8 vastausta artikkeliin “Sodan rumat kasvot

  1. On hyvä että jaksat kirjoittaa sodasta ja sen lieveilmiöistä, monilla ei ole tietoa, taitoa tai jaksamista samalla tavalla, kiitos siis siitä! Ihmisten pitäisi muistaa ettei esim suomessa syrji venäläisiä tämän takia, heillä ei ole osaa eikä arpaa putinin sodassa. Mutta ihmisten pitäisi myös olla sotimatta, kaikkiin ihmisiin ei voi luottaa ajattelemaan järjellä ja myötätunnolla, valitettavasti :/

  2. Nuo kuvat ovat kyllä hurjia. Vielä jokin aika sittne olisi mahdotonta uskoa, että kuvat todella ovat Euroopasta. Jotenkin edelleen haluan olla toiveikas tämän tilnateen muuttumiseen paremmaksi, vaikka vastaantulevat uutiset eivät lupaavilta kuulostakaan.

    1. Tilanne on todellakin kurja. Oli sitäkin oudompaa nähdä ystävieni kuvaamia kännykkävideoita pommituksista ja tulipaloista. Minäkin tunsin sen kauhun, mitä niistä kuvista välittyi.

  3. Taas asiaa. Juttelen päivittäin seuraajani kanssa joka on Kiovassa. Kyllä tuon kauhun keskellä on vaikea olla tuntematta sympatiaa vaikka he tuntevat syvää vihaa koko Venäjän kansaa kohtaan. Ei vain sotilaita tai Putinia. He eivät edes halua kuulla enää sanaa ‘veljeskansa’. He eivät halua että kukaan koskaan luulee että he olisivat yhyä “zombeja” (suora lainaus) että uskoisivat niin sokeasti propagandaan. Saivathan he jo kaadettua oman korruptoituneen hallituksensa. Sama oli Suomessa sotien jälkeen. Meidän ei kuitenkaan pidä pelata Putinin pussiin ja antaa ihmisille syytä alkaa kirjoittelemaan sinne suurlähetystöön. Syytön kunnes toisin todistetaan, oli sukunimi mikä vain.

    1. On tosi surullista, että moni ihminen todellakin uskoa Kremlin propagandaa. Ja surkeaa, että vuosisatojen ystävyyssuhteet ovat nyt rikottu. Itse ukrainalaisena yritän pysyä diplomaattisena niin kauan, kunnes joku mainitse, että tukeaa Putinia. Haluan olla tuomitsematta ihmisiä, mutta heidän mielipidettään.

  4. On unohtunut että kärsijöitä on molemmilla puolilla:Venäjällä äidit, vaimot ym. joiden pojat/miehet lähetettiin sotaan jota eivät ehkä halunneet. Ja se miten vaikeaksi elämä on mennyt niille venäläisille jotka kritisoivat sotaa tai hallitusta. Luin että jopa 200 000 venäläistä jättäneet kotinsa ja elämänsä, koska olotila sietämätöntä, ja ei muuta vaihtoehtoa kuin mennä muuhun maahan.

    1. Hei Jael!
      Ei, ei ole unohdettu. Ilmiöstä kirjoitan seuraavasta jutusta, jossa jatkan sodan lieveilmiöiden parissa.
      Se, että Putin joutuu valehtelemaan omalle kansalle oikeuttaakseen tämän järjettömän sodan, tekee monien elämästä Venäjällä sietämätöntä.

Vastaa