Menestyminen ulkomailla

Menestyminen ulkomailla.

Menestyneistä ihmisistä on aina kiva lukea, erityisesti ulkosuomalaisista. Ulkomailla menestyminen vaatii tuplaten enemmän työtä. Uuden ympäristön lisäksi kieltä yleensä joutuu taittamaan nollapisteestä. Myös omien tapojen sovitteleminen uuteen maahan voi olla haasteellista. 

Harmillista, että menestystarinoita tulee esille varsin vähän. Toivon, että valtamedia ja some heräävät näyttämään maailmalle enemmän menestyksekkäitä ihmisiä, mm. kansainvälisellä areenalla. 

Mikä?

Menestyminen on monimutkainen asia. Mittapuu on jokaiselle erilainen. Olen joskus aikoinaan haastatellut paria sataa uussuomalaista omaan opinnäytetyöhöni, joista 26 olivat korkeasti koulutettuja (maasta riippuen korkean koulutuksen aste vaihteli 3-30%, World Bank Data). Jokainen heistä luonnehti menestymisen omalla tavallaan. Yhdelle oli tärkeää uralla eteneminen, toiselle henkilökohtainen kehittyminen ja kolmannelle stabiilisuuden ja turvallisuuden tunne. 

Miksi?

Miksi ihmisellä on taipumusta yrittää saada jotain aikaiseksi? Se on ilmeisesti osa hyväksytyksi tulemisen perustarpeesta. Olet, mitä teet työksi. Välillä se on turhan yksipuolinen käsite menestymisestä, mutta tämän hetken yhteiskunnan käsite asiassa on juuri sellainen. Tuulet muuttuvat pikkuhiljaa, mutta yleinen mielipide avartuu varsin hitaasti. Menestyminen edelleen mitataan useimmitten urakehityksenä ja palkan suuruudella. 

On mitä on, jokaisella on tarve menestyä, vaikkakin omalla tavallaan.

Itse olen sitä mieltä, että menestymistä ei ole mitattavissa muulla tavalla kuin sisältäpäin. Silloin, kun ihminen itse tuntee, että on omalla paikallaan maailmassa, hän on saavuttanut, mitä halusi. 

Tähän voin antaa kaksi esimerkkiä, joista ensimmäinen on klassinen ja toinen varsin erikoinen tapaus (yleisön mielestä). Kumpikin on varsin tyytyväinen omiin saavutuksiinsa ja tilanteeseen. 

1. Maailmankansalainen, joka opiskeli ja työskenteli useissa eri maissa ja nyt ekonomian tohtorina matkustelee antamassa meisterklasse ympäri maailmaa. (Kyseessä on 40-vuotias lapseton nainen).

2. Maailmankansalainen, joka rakastaa omaa maata, vaikka on matkustellut vaikka missä, ajaa jeepillä ympäriinsä ja siivoaa toisten koteja työkseen. (Kyseessä on 46-vuotias neljän lapsen äiti ja yrittäjä, jolla ei ole edes tarvetta tehdä työtä).  

Miten?

Onko sitten ulkomailla vaikeampaa menestyä kuin omassa kotimaassa? Väittäisin, että kyllä. Syitä on useita, yleistä ja hiljaista tietoa olevia.

Päivänselvää on, että ulkomailla pitää (yleensä) osata paikallista kieltä riittävän hyvin, että sinulle edes puhutaan. Yleistä lingua francaa, kuten englantia, espanjaa tai venäjää, on hyvä osata myös. Se ei kuitenkaan aina ole tarpeeksi hyvä päästäkseen paikalliseen kulttuuriin käsiksi. Myös opiskelumahdollisuudet voivat olla varsin rajattuja vierailla kielillä. 

On maita, joissa on helpompaa menestyä (niiden kulttuurin ja historian vuoksi) ja on umpinaisempia yhteiskuntia, joissa ilman paikallista kieltä ei oikein pärjää. Vaikka se voi kuulostaa hassulta, mutta esim. Suomessa ei pärjää ilman suomea. Suomen kielen osaamattomuutta annetaan anteeksi vain jo kansainvälisesti tunnetuille asiantuntijoille ja ulkomaalaisille työntekijöille, joista kotimaassa on pula. Muiden on pakko ensin osata maan kieltä, että uralla ylipäänsä pääsee etenemään mihinkään. 

Suomi on täällä vain esimerkkinä: kaikissa muissa maissa tilanne on jokseenkin sama. 

Korkeakoulutetuille asiantuntijoille paikallisen kielen osaaminen on pakollinen ja tason pitää olla varsin korkea. Se on yleistä koko maailmassa. On toki olemassa työpaikkoja, joissa työkielenä on jokin lingua francoista, mutta niitä ei ole edes joka maassa. 

Paikallisen kielen osaaminen on myös osa paikallista kulttuuria, jota ilman yhteiskunnan sisälle pääseminen on mahdotonta.

Nyt vuoroon tulee se hiljainen tieto, mikä avautuu vasta sen jälkeen, kun kieli taipuu ja kulttuuri tulee tutuksi. Uuden maan tavat ja verkostot avautuvat pikkuhiljaa vuosien aikana. Maassa maan tavalla on edelleen se tärkein sääntö, vaikka kuinka tekisi mieli päästä sorkkimaan omalla kirveellä. 

Ulkomaalaisella ei yleensä ole valmiina niitä verkostoja, joita paikallisilla syntyy elämän aikana alusta asti. Vaikka kuinka sanotaan, että asiantuntijuus ratkaisee, tuntematonta muukalaista ei oteta vakavasti. Maailmalla on olemassa työperäistä verkostointia varten erilaisia työkaluja, kuten seminaareja, webinaareja, vapaamuotoisia verkostointitapahtumia, some-ryhmiä, asiantuntijoiden nettiverkostoja, suljettuja ja avonaisia klubeja ja yhteisöjä. Kaikki keinot ovat ei pelkästään sallittuja mutta oikein suositeltavia, koska aktiivisuus niissä tarkoittaa muutenkin aktiivista asennetta urakehityksessä ja työnteossa. 

Toku verkostoinnin lisäksi pitää panostaa omaan asiantuntemukseen, ammatilliseen kehitykseen sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Itse uskon, että ulkomaalaisten kansainvälisyys ja kielten osaaminen on yksi ässä heidän hihassaan.

Entäs itselläni?

Kyllä, minä koen, että olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Teen itselleni merkityksellistä työtä ja uskon, että sillä on myös merkityksensä tämän maan kontekstissa. 

---

Onko teidän mielestänne ulkomailla menestyminen vaikeampaa vai helpompaa kuin kotimaassa?

---

Menestyminen ulkomailla.

Referenssit: 

• Worldometer 
• World Bank Data
• Uran mutkat suoriksi – Via Per Aspera Ad Astra – Urakehitys
• Työnhaun toinen kierros – Via Per Aspera Ad Astra  
• Ammatinvaihto – ojasta allikkoon – Via Per Aspera Ad Astra 

Visits: 182