Kamelit.
Tiedätte varmaan, että minulta oli tilattu kamelien kuvia, kun olin lähdössä Uzbekistaniin. Meni kuitenkin hetki, että sain tehtävän suoritettua.
Kameli ei ole tässä maassa mitenkään suuri eksoottisuus, mutta niin kuin Suomessa poroja, kameleita täällä ei kadulla pääse näkemään. Niiden takia pitää nähdä hieman vaivaa.
Kameleita pidetään Uzbekistanissa farmeilla maidon ja villan tuottajina sekä turistien huviksi. Täällä kamelien tehotuotantoa ei tunneta, joten olot eläimillä ovat aika leppoisat. Kamelit elävät myös villeinä isoissa laumoissa ja viettävät päiviään syöden ja lepäillen. En tiedä, montako kertaa elämässään kameli joutuu oikeasti juoksemaan, koska niillä ei ole luonnollisia vihollisia (en ainakaan löytänyt sellaista infoa). Villikameli on erittäin uhanalainen laji ja elää vain pienellä alueella Kiinassa ja Mongoliassa.
Kotieläimenä kamelit paistattelevat päiviään farmeilla ellei niitä ole kasvatettu ravikameleiksi. Kallis ravikameli kiihtyy kovin ja kulkee 40 km tunnissa.
Korkeasaaren kameleilla on kuulemma aina nälkä ja ne syöksyvät rehukärryn kimppuun heti. Ne kamelit, joita olen nähnyt Kokandin maaseudulla, eivät näyttäneet osoittavan kovin suurta intoa rehukaukaloa kohti.
Toisin kuin lampailla, kameleilla turkki kasvaa ja harvenee itsestään eli ihmisten käyttöön kerätään villaa, jota irtoaa turkista joka tapauksessa. Tietysti tarvittaessa villaa myös harjataan tai leikataan pois, mutta ilmeisesti sitä putoilee muutenkin niin paljon pois, etten nähnyt ensimmäistäkään parturoitua kamelia. Ehkä mun pitää käydä siellä uudestaan kesällä.
Ruoaksi kamelinlihaa ei kuulemma käytetä. Syytä en tiedä.
Tällä farmilla suurin osa kameleista ovat lypsyeläimiä. Kamelit eivät tuota maitoa kuten lehmät koko ikäänsä, joten jokaisella lypsynaaraalla on oma varsa (jos kameleilla on varsoja). Ensin varsa juo maitoa omaan tarpeeseensa ja sitten maitoa lypsetään myyntiin. Yhden imettävän emon maidon ylijäämä on 5-7 litran verran päivässä.
Yllättävintä oli se, että kamelit eivät haise niin kuin olin pelännyt. Kaupunkilaisena pelkään jonkin verran kaikkea luonnollista jätettä, koska olen tottunut länsimaisiin mukavuuksiin ja puhdistusaineen hajuun. Kamelinkarva oli myös tosi pehmeää kädessä.
Kamelit ovat ilmeisesti aika uteliaita. Nuorista kameleista jokainen kääntyi katsomaan minua.
Omistaja sanoi, että kamelit ovat periaatteessa aggressiivisia eläimiä, joten niitä totutellaan pienestä asti lypsämiseen ja ihmisten läheisyyteen. En silti olisi uskaltanut käydä kolmimetrisen eläimen hermoille.
Toinen yllätys oli se, että kamelien maidossa ei ole laktoosia eli se sopii intolerantikoille sellaisenaan. Se oli myös varsin vähärasvaista. Kumpikaan fakta ei ollut tiedossani silloin, kun rohkenin juomaan lasillisen kamelinmaitoa. Oli toki hyvä tuuri, että se oli laktoositonta 😁.
Käynti kamelifarmilla herätti halun päästä käsiksi johonkin kamelinkarvasta tehtyyn tuotteeseen. Sekään ei ollut kovin helppo tehtävä, mutta vasta Samarkandissa käydessämme löysin kamelinvillasta tehdyn huivin.
Samarkandissa myydään myös paljon raa´asta ja paksusta kamelinvillasta tehtyjä sukkia, mutta itse halusin jotain sellaista, mitä pystyisin käyttämään. Joten valitsin tuotteen, jossa kamelinkarva on yhdistetty ohueen puuvillalankaaseen. Silloin vaatteesta tulee ohut, mutta lämmin.
Kamelit.
Referenssit:
- Kamelinmaito: ominaisuudet ja hyödyt
- Mitä ympärilläni oikeasti tapahtuu? – Via Per Aspera Ad Astra
- Uzbekistanin ensimmäinen yllätys – Via Per Aspera Ad Astra
Kamelit.
Jahas, olet käynyt kamelikaupoilla:) Rivikameli kuulostaa sporttiselta capriolet versiolta. Ratsastetaanko siellä muuten noilla kameleilla vai onko ne vaan tuossa villa- ja maitotuotannossa?
Mulla on sellainen olo, ettei naarailla ratsasteta. Ne ovat maitoa (ja vähän villaa varten). Uroskameleita saattaa olla satulan alla. Mun pitää kysyä vielä 😁.
Niin söpöjä!😍 Tosi mielenkiintonen postaus! Mä en tiennyt, että kamelinmaito on laktoositonta ja, että niistä lähtee tuolla tavalla villaa.
Kiitos! Kamelit ovat todellisia söpöliinejä.
Pelottavan oloisia otuksia, sanoisin. Onko se kamelinmaito kamalan kallista, jos tilan päivätuotto on noinkin vähän kuin 25-50 litraa päivässä? Yksi lehmä tuottaa päivässä tuon määrän.
Hyvin rauhallisia ja uteliaita elukoita ne on.
En tiedä varmasti (kysyn joskus), mutta veikkaan että kamelinmaito kustantaa jotai 1€/litra. Mikä on sinänsä hintavampaa kuin vaikkapa vuohen tai lehmän maito täällä. Joten tuotto voi olla 25-50€/pv, mikä on periaatteessa hyvä, koska palkat eivät ole kummoisempia täällä. Ymmärtääkseni myös heinat tilanpitäjät kasvattavat itse.
Kamelinkarvahuivit on minulle tuttuja, mutta maitoa en ole koskaan maistanut. Hevosen maitoa on tullut maistettua 😀 Luulen kyllä, etten ole nähnyt kameleita muuta kuin kuvissa.
Todella mielenkiintoinen teksti! Harvoin sitä tulee tajuttua miten vähän tietää kameleista. Eläintenhoitajana tälläset kiinnostaa erityisen paljon!
Aina oppii lisää!
Hauskoja faktoja kameleista! ihan kuin olisi koulun penkkiin palannut hauskaa esitelmää kuuntelemaan 🙂 Muakin mietitytti että miltä mahtaa kamelin maito maistua 😀 esim. vuohenjuustossa maistuu aivan liikaa märkävillasukka minun makuuni…. niin tuli mieleen onko kamelin maidossa samanlainen vivahde, jos kerta villaturkki on. Enkä tiennyt että kamelin karva onkin villaa!
Kamelin maidon maitoproteiini varmasti eroaa jonkin verran lehmänmaidon proteiinista, siksi se saattaa sopia (lehmän)maitoallergikolle, veikkaisin. 🙂
Mielenkiintoinen postaus! Kun olimme lomailemassa Turkissa, äitiltäni tultiin kysymään että monellako kamelilla tyttäresi saisi vaimokseen? Melkein oksensin kun tajusin, vaikka siellä se on ”normaalia”
Äitini vastasi ettei miehellä ollut niin montaa kamelia, koska olen niin rakas ettei minulle ei hintaa.
Mukavaa viikkoa!💜
Hyvä että olet löytänyt kavereita sieltä 🙂
Luin joku aika sitten, että kamelin maito voi sopia myös maitoallergiselle (jolle ei siis käy edes laktoositon lehmän tavara). Samassa yhteydessä puhuttiin, että kamelin maitoa tuotetaan usein epäeettisesti, koska eläimet eivät totu lypsämiseen eivätkä sovellu tehotuotantoon. Kiva nähdä siis myös tällainen tila, jossa elämä näyttää varsin leppoisalle!
Voi toden teolla olla, että kamelinmaito sopii myös maitoallergikoille, koska itselleni ei tullut siitä mitään oireita, vaikka samasta määrästä lehmänmaitoa olisin kipeä kaksi viikkoa. En pysty käyttämään myöskään laktoosittomia tuotteita sellaisina, vain ruoissa ja tippoina. Mulle ei ole silloin kovin suurta eroa, onko tuote tavallinen, HYLA tai kokonaan laktoositon. Silti on oireita. Tästä ei sitten tullut mitään, vaikka pelkäsin koko päivä, milloin tulee kiire vessaan.
Ilmeisesti kamelit tottuvat lypsämiseen, mutta juuri tällä tietyllä tavalla. Se voi olla totta, ettei niitä tehotuotantoon pysty pakottamaan. Tietaakseni kamelinmaito on suhteellisen iso bisnes Uzbekistanissa. Tälläkin tilalla tuotetaan 25-50 litraa päivässä. Uzbekit eivät kuitenkaan ole niin paljon maitotuotteiden perään kun suomalaiset.
Kamelieläimet ovat hauskoja, niin itse kamelit, kuin myös esimerkiksi laamat ja guanakot, joita on erityisesti Etelä-Amerikassa. Käsittääkseni muuten kamelinlihaa syödään ainakin jossain päin Afrikkaa, sen elämyksellisyydestä en osaa sanoa.
Miltä kamelinmaito muuten maistuu?
Minä kuulin tänään, että täälläkin kamelin lihaa syödään pienessä määrin, mutta ei kuitenkaan kovin paljoa. En tiedä miksi. Ehkä se ei ole mikään makuelämys 🤔.
Kamelinmaito maistuu, noh, maidolle. Varsin miedonmakuinen, muistuttaa kevytmaitoa. Itse olen juonut normaalia lehmänmaitoa viimeisen kerran 40 vuotta takaperin, joten voin erehtyäkin. Laktoositon, rasvaton maitojuoma, jota käytän joskus, maistuu niin pliisulle, ettei sitä oikein maidoksi voi sanoa.
Olipa paljon uutta tietoa kameleista. Kiinnostavia valokuvia 😍
Kiitos!