Viikon kuulumisia – Tallinnassa taas!
Löysin itseni jälleen kerran Tallinnan kujilta – ilmeisesti kaikki tiet vievät tänne, eikä Roomaan 😁.
Minulla on takana pitkä päivä lentokoneessa ja bussissa Riian kautta. Olen päättänyt matkustaa kevyesti: en ottanut mukaan kun passin ja hammasharjan. Toki kevyesti on enemmän harhaluulo kuin totta: läppäri romuineen painaa yli 5 kg. Tällä kerralla olen keventänyt vielä käsilaukun verran. Tässä ajattelen itsekseni, että olisi kiva olla miljonääri, että jokaisessa määränpäässä olisi odottanut puhdas vaatesetti ja meikit. Pitää tosin ajatella asiasta malliin: silloin, kun olen miljonääri… 😁
Taas olen Ryanairilla. En erityisesti tykkää tästä lentoyhtiöstä tai siis, erityisesti en tykkää, jos rehellisiä ollaan. Mutta kun millään muulla ei oikein pääse. Tuntuu siltä, että suunnilleen vain halpayhtiöt lentävät tällä hetkellä. Ja kaikkein suorimmat lennot.
Vähät ne välittää turvaväleistä. Tällä kerralla kone ei ollut aivan niin täynnä kuin viimeksi, mutta portilla ja busseissa ihmisiä oli kuin sillejä purkissa.
Kone oli täynnä vauvoja. Olen jo unohtanut, miltä vauvan itku kuulostaa. Yllätyksekseni, viiden minuutin sisällä ääni lakkasi häiritsemästä. Se on kyllä outo ilmiö, toisten lapset eivät käy hermoille, koska itse ei tarvitse hyssytellä ja tuntea häpeää siitä, että vauva kitisee.
Matka kuuden maan yli ja kolmen läpi kesti kokonaiset 14 tuntia, joiden aikana en kerennyt syödä yhtään mitään enkä sen kummemmin käydä vessassa. Ainoa odotusaika oli Maltalla portilla ennen konetta: aamuviideltä lentokenttä oli muuten aika täynnä.
Sen jälkeen pääsin kävelemään suoraan Riian keskustaan lähtevään bussiin (paikallisliikenne, 2€/suunta). Lentokenttäbussi (#22) yhdistää sen keskustan lisäksi linja-autoasemaan ja rautatieasemaan.
Kun saavuin bussiasemalle, Tallinnan bussi oli jo seisomassa laiturilla. Olin suunnitellut lähteväni LUX Expressillä, mutta päätin kokeilla, millainen on Ecolines, koska se oli lähdössä puoli tuntia ennen LUXia.
Nyt sitten tuli kokeiltua Ecolinesia ja pitää todeta, ettei se ollut sen väärti. Se on toki 25% halvempi kuin LUX Express, mutta sieltä puuttuu kaikki: pistorasiat, jalkatila, turvavyöt. Leffoja on tarjolla, mutta ei se nyt kovin paljon lohduttanut, kun piti saada puhelimet ladattua.
Läppäri ei mahtunut auki, penkki kiepahti taaksepäin niin, että olin puolet matkasta makaamassa takana olevan matkustajan sylissä. Se nolotti. Yritimme nostaa sitä penkkiä aina välillä, ja se tipahti taas.
Eli ei toista kertaa. Eniten kismitti se, ettei vettä ollut saatavilla edes rahalla. Yhden pahan kahvin olen lipittänyt, eikä toista tullut mieleenkään juoda.
Muuten, jos nyt korona-lomakkeet jätetään pois laskuista, matkustaminen on aika hassua tänä päivänä: yhden päivän aikana olen talsinut kolmen eri valtion maaperällä. Eikä kyse ole nyt yhdistelmästä Ranska – Monaco – Italia, vaan Malta, Latvia ja Viro. Osa matkasta taittui lentäen ja osa oikein busseilla ja julkisilla. Aikataulu oli tosin niin tiukka, ettei jäänyt aikaa ottaa yhtään kuvia puhumattakaan että olisin syönyt yhtään mitään. Nevermind. Tuoreita kuvia Riiasta olen julkaissut kuukausi takaperin.
Bolero-mallisesta pitkästä mustasta talvitakista on ollut hyötyä: nyt tuuli ei mene läpi lainkaan.
Ecolinesiin sorruin vain sen takia, että se lähti Riikasta puoli tuntia ennen LUXia. Se antoi mahdollisuuden keretä seuraavaan bussiin Tallinnasta ilman, että joutuisin odottamaan bussiasemalla 1.5 tuntia.
Olen kerennyt kyseiseen bussiin. Minulla ei taaskaan riittänyt aikaa mihinkään ruokaan tai vessaan, koska bussi oli lähdössä muutaman minuutin päästä. Sekin oli uusi tuttavuus Estonian Lines. Reitti myös poikkesi hieman normaalista pikavuorosta, joten pääsin vilkaisemaan Viron takapihaan, Aserin kuntaan. Se oli kyllä OMG-paikka. Siellä olisi voinut kuvata sotaelokuvan ilman lavasteita. Kaikki oli räjähtänyttä. Talot olivat juuri 40-50-luvulta ja alkuperäisessä kunnossa. Vanerit ikkunoissa, kuoppaisia katuja. Ainoa ehjä rakennus oli koulu. Se kaikki vielä hämärtyvässä syksyisessä ilmassa.
Sitä suurempi kontrasti oli siinä, että siellä pysäkillä jäi pois pikkupoika, joka pelasi kännykkäpeliä koko matkansa. Toiset matkustajat tulivat sisälle, maksoivat kuljettajalle luottokorteillaan ja asettuivat levollisesti pehmeille Volvon penkeille…
Mitä koronaan tulee, se teettää paljon ylimääräistä paperityötä, turhia kuluja ja viivästyksiä. Kaiken pahin on se, että käytännöt vaihtelevat maasta toiseen tosi paljon. Vaikka EU:n sisällä pääsee liikkumaan rokotettuna jokseenkin vapaasti (vaikka melkein jokaista rajaa ylittäessä pitää täyttää lomake netissä), sen ulkopuolelle/ulkopuolelta pääseminen on vaivalloista. Suurin osa valtioista vaatii PCR testin, joka sekä maksaa – omani kustantaa 65€ – että vie aikaa (3-24 h, riippuen missä teetät ja mihin hintaan).
Tähän saumaan osui myös yllätyskäänne, jonka työnhaku toi tullessaan. Siitä on kuitenkin vielä liian aikaista puhua, koska olen vasta menossa allekirjoittamaan sopimusta.
Viikon kuulumisia – Tallinnassa taas!
Referenssit:
- The European Digital Passenger Locator Form (dPLF)
- Viikon kuulumisia – tapahtumien summa onkin vakio – In Via
- Päivä Riiassa
Viikon kuulumisia – Tallinnassa taas!
Itse olen selvinnyt ilman ainoatakaan koronatestiä toistaiseksi ja tavoitteenani on, ettei sellaisia ihan heti joutuisi ottamaankaan. Rajaa kyllä mahdollisia matkustusmaita huomattavasti pois, mutta ainakin tällä hetkellä joitain sellaisiakin maita on, myös Euroopan ulkopuolella.
Varmaan minäkin olisin selvinnyt, jos tämä työkeikka ei tulisi vastaan. Eihän mun tarvitse testauttaa itseni EU:n sisällä.