Työnhaun toinen kierros.
Olen viime aikoina joutunut sellaiseen pyörteeseen kuin työnhaku.
Puitteet olivat sellaiset, että olin päättänyt siirtyä askeleen eteenpäin ja tarjota nuorille pitkän työuran aikana kertyneen kokemukseni käytettäväksi. Olen toiselta koulukseltani opettaja ja haluan toteuttaa itseäni sillä saralla.
Kokosin vaikuttavan CV:n ja lähdin työmarkkinoille. Nimittäin aikuisiällä asialla on aivan eri merkitys ja erilaiset pullonkaulat kuin nuorilla.
Työpaikkoja oli näennäisesti tarjolla paljon. Opetus- ja kasvatustöitä pelkästään Suomessa yli 6000. Kuulostaa paljolta.
Tämä ei mitenkään ole niin yksinkertaista mitä voi kuvitella. Opetusalalla (en ole tutkinut muita aloja, mutta epäilen että tilanne on jokseenkin sama) opettajan on erikoistuttava tiettyyn aineeseen tai oppilasryhmään tai molempiin. Se karsii suurimman osan mahdollisuuksia pois.
Olen hakenut omille aloilleni, eli S2 (Suomi toisena kielenä), L2 (vieraan kielen opetus) sekä ammatillinen ohjaaja ja yrittäjyyden opettaja. Alueeksi otin koko Suomen, joten sain lähetettyä maan sisällä 32 hakemusta.
Suurin osa työpaikoista olisi ollut tietysti pääkaupunkiseudulla.
Ottaen huomioon niukan määrän paikkoja olen lähettänyt myös noin 100 hakemusta vastaaviin tehtäviin ympäri maailmaa minua kiinnostaviin maihin.
Tästä määrästä olen päässyt viiteen työhaastatteluun. Kaksi Suomessa, yksi Kiinassa, yksi Virossa ja yksi Portugalissa (viimeinen ei suoranaisesti ollutkaan omalla alallani).
Mitä olen huomannut prosessin edetessä?
1.
CV:n toki pitää olla kunnossa. Siinä ei kannata litistää itseään maan tasalle, mutta ei tarvitse valehdella olemattomasta Nobelin palkinnosta.
2.
CV ei mitenkään ole kaikki kaikessa. Suurin osa työnantajista etsii persoonaa, ei pelkkää hyvää ammattilaista.
3.
Joten henkilökohtaisilla ominaisuuksilla on väliä. Jos sinua ei valittu tehtävään, se ei tarkoita, että olet huono kandidaatti. Heille vain oli sopivampi toinen persoona, ja mitä todennäköisemmin et tulisi viihtymään kyseisessä paikassa.
4.
Kaikkia hakuun ilmoitettuja töitä ei ole olemassa. Niin ärsyttävää kuin se onkin, välillä työnantajat laittavat ilmoituksen pyörimään vain saadakseen selville, millaista porukkaa ja mihin hintaan he saisivat töihin tarvittaessa.
5.
Ikä- ja sukupuolirasismi on läsnä työnhaussa. Maailma on pieni ja olen vahingossa kuullut toiselta diginomadilta, että hänelle oli tarjottu samaa työtä Maltalla, josta itse olin hylätty vain iän perusteella. Tyttö oli minua parikymmentä vuotta nuorempi ja hänelle oli suoraan sanottu, että tähän virkaan ikäraja on 30 v. Vanhoja kaakkoja, kuten yksi tietty hakija, ei tähän oteta. Kaverini on kieltäytynyt paikasta loppujen lopuksi.
6.
Palkkaneuvotteluissa on oltava kova ja hankala. Jos työnantaja tarjoaa pientä kivaa korvaukseksi, tuskin hän tulee arvostamaan työtäsi. Olen kieltäytynyt Portugalin työpaikasta juuri sen takia, että minun olisi pitänyt vääntyä pullonkorkin avaajaksi heitä miellyttääkseni. Ilmeisesti moni muukaan ei suostunut siihen, niinpä vaatimuksia huojennettiin lopussa. Mutta en hakenut toista kertaa enää.
7.
Kiinan työnantajalla ei ollut tarjota mitään järkevää vastineeksi, virka ei ollut vielä edes olemassa. He vain halusivat kokeilla, minkätasoisia työnhakijoita heille tulisi.
8.
Jos vertaa Suomen ja monen muun maan työsopimuksia keskenään, niin suomalaiset työntekijät ovat aika hellittyjä siihen verrattuna, mitä muualla tarjotaan. Työ on usein vuoroissa, myös toimistotyö (esimerkiksi AsPa), lounastauot ovat harvoin palkattuja, asiakaspalvelulähtöisyys voi aiheuttaa varsin epäsuotuisan aikataulun. Työ aamuin ja illoin ja tuntien tauko keskellä päivää (siesta, yksityinen koulu, tutoring…).
9.
Aikuisiällä työnhaku aiheuttaa enemmän ahdistusta, koska siinä vaiheessa tietää jo, mitä odottaa. Eikä se nyt ole mikään kovin mielekäs odotus. Sitä osaa jo stressata.
10.
Tehtävä voi vaatia täydennyskoulutusta, koska pienikin tauko työurassa aiheuttaa katkoksen ammatillisessa kehityksessä. Koulutus ei välttämättä ole ilmaista.
11.
Työelämän säännöt muuttuvat ajan mittaan. Muun muassa työyhteisön käytännöt voivat olla erilaisia kuin mihin on totuttu.
12.
Sen kyllä jo tiesin, että vanhemmassa iässä on vaikeampaa olla noviisi ja kysellä neuvoa itseään paljon nuoremmilta työkavereilta. Siihen ei auta muu kuin ottaa sellainen asenne, että se on uuden elämän uusi alku. Kokemuksen puute nuorentaa 😉.
Työnhaun toinen kierros.
Referenssit:
Kuvapankkikuvat: Depositphotos®
Nykyiset työmarkkinat ovat kyllä niin erikoiset, että itse en usko pystyväni luopumaan yrittäjän vapaudesta.
Siltikin viime vuosina mulle on tarjottu muutamaa kiinnostavaa työpaikkaa, mutta riippuu niin paljon alasta, arvostetaanko ikää ja kokemusta.
Just juttelin yhden asiakkaani kanssa, että voisin ottaa isomman roolin hänen yrityksessään ja hoitaa silti johtotehtävää yrittäjänä. Toimenkuvaani voisi muokata omannäköiseksi.
Että onneksi näitä osaaminen edellä -firmojakin on.
Sullakin kun tuota yrittäjäkokemusta on, niin ootko miettinyt jos opetustyökin soveltuisi sinulle paremmin ihan oman yrityksesi kautta?
Itse olen nyt päälle kolmekymppinen ja aikalailla parhaassa työiässä. Harmi vain, että tämä ulkomailla luuhaaminen on hankaloittanut työnsaantia omalta alaltani ihan valtavasti. No, onneksi voin opiskella, mutta siitä huolimatta huolestuttaa aina välillä kasvava aukko ceeveessä!
Olen muuten kirjoittanut tästä aiheesta blogissani:
https://www.lily.fi/blogit/i-dont-speak-polish/aukko-ceeveessa/