Moniosaaminen

Moniosaaminen

Moniosaaminen – Muoti-ilmiö vai hyödyllinen taito?

Olen saanut aika tavalla ihmettelyjä siitä, että olen vaikuttanut monella eri alalla, siellä-täällä maailmalla, työskennellyt monessa eri virassa ja osaan montaa eri asiaa monella eri alalla. Suurimman osan elämästäni olen ollut myös yrittäjänä. Suomalaisille on itsestään selvää, että näin kuuluu olla. Maailmalla asia ei ole niin itsestään selvä. 

Suomi on tosin pitkään ollut koulutuksen ja ammattiosaamisen edelläkävijämaa, jossa menetelmiin, itsensä kouluttamiseen ja kehittämiseen on panostettu merkittävästi. En väitä, etteikö muissa maailmankolkissa panosteta siihen, mutta Suomessa prosessiin paneuduttiin oikein kunnolla jo vuosikymmeniä.

Monesti moniosaamisen hyödyllisyyteen on herätty vasta nyt. Miksi ihmeessä siihen nyt panostetaan entistä enemmän ja miksi se on näin tärkeää? 

Globalisaatio

Yksi syy siihen on globalisaatio. Kielien ja erilaisten ohjelmistojen osaaminen on tätä päivää. 

Vielä 50 vuotta takaperin harva osasi edes yhden vieraan kielen, nyt 2-3 käyttökieltä on normi. Trendi on sama koko maailmassa: kielitaitoon panostetaan antautumuksella.

Myös moni asia, joka oli muutamia vuosikymmeniä takaperin harvojen ja valittujen leipiä, on nykyään yleisen osaamisen osa, vaikkapa IT. Toki suurin osa ihmisistä ei tee tietokoneella kovin monimutkaisia tehtäviä, mutta tavallisen bloggaajan ohjelmointitaidot olisivat lyöneet mennen tullen 80-90 luvun huippuammattilaisen.

Tällaisia asioita on itse asiassa paljon. Alojen limittäinen osaaminen lisääntyy vauhdilla. Se on erittäin tärkeää, koska se mahdollistaa myös alanvaihdon tarpeen tullen.

Vaikka moni ihminen vaihtaa alaa henkilökohtaisista syistä, on tapauksia, joissa ura menee vaihtoon pakosta. Kokonaiset alat siirtyvät menneisyyteen, joko tietyssä maassa tai globaalisesti. Toiselle alalle on silloin helpompi siirtyä, jos osaa paljon tarpeellisia asioita ennestään.

Myös liikkuminen maasta toiseen on tätä nykyään yleistä. Näin on helpompaa sopeutua seuraavan maan työmarkkinoihin, jos osaamista on monella eri alalla.

Limittäinen tiede

Toinen suuri syy, miksi moniosaaminen kannattaa, on se, että tällä hetkellä alat ja tieteet sulautuvat toinen toisiinsa. Suurin osa keksintöjä tehdään juuri eri alojen ja tieteiden fuusioalueilla. 

Jos nyt muutaman esimerkin esittäisi, niin tulevaisuuden kemiallisia prosesseja hyödyntävä tietokoneen prosessorin ydin on yksi sellaisia innovaatioita. 

Toinen olisi uuden sukupolven sähkögeneraattori, joka nostaa aurinkopaneelien sähköntuotantokapasiteettia 25%:sta 85%:iin. 

Kuulostaa siltä kuin olisimme matkustaneet suoraan Tylypahkaan, eikös niin? Enkä edes voi tietää, mitä löytöjä voi odottaa meitä lähivuosina. Tulevaisuudessa tällaisia keksintöjä tehdään entistä enemmän.

Muuttunut työelämän kuvio

Kolmanneksi suureksi syyksi olisin nostanut muuttuneen suhtautumisen työhön, uraan ja työelämän arvoihin. 

Muutos on kaksisuuntainen: 

  1. Enää työnantaja ei voi olettaa, että työntekijä on tälle lojaali vain sen takia, että hänet on otettu kerran töihin. Työnantajan on panostettava siihen, että työntekijä pysyy paikallaan, mutta myös kehittyy työssään ja saavuttaa omia henkilökohtaisia päämääriä. Se on yksilön hyvinvoinnin edellytys.

  2. Toisaalta työntekijä ei voi olettaa, että hän pärjää samoilla taidoilla loppuelämänsä. Uusia teknologioita tulee kuin liukuhihnalta, niinpä uutta joutuu oppimaan koko ajan, vaikka ei liikahtaisi omasta lämpimästä työtuolista senttiäkään. Jos työntekijät eivät kehity, yritys ei pysy muuttuvassa kilpailutilanteessa mukana. Sopeutuminen markkinointitilanteeseen on yksi jatkuvuuden kriteeri. Se on yrityksen ja työympäristön hyvinvoinnin edellytys.

Periaatteessa koko uran voi tehdä samassa yrityksessä eri tehtävissä, jos näin haluaa menetellä. Se tietysti edellyttää sitä, että sekä yritys että työntekijät kehittyvät ja oppivat uusia taitoja. Näin heistä tuleekin moniosaajia.

Moniosaaminen.

5 vastausta artikkeliin “Moniosaaminen

  1. Minulla oli kunnon kriisi joskus tästä moniosaamisesta, että kuinka helppoa elämä olisi jos olisi yksi supermielenkiinto ja voisi käyttää koko elämänsä siihen ja olla kunnon pro. Tuskailin kun olin vähän kaikessa hyvä mutten missään ns paras juuri tämän jakautuneen huomion takia 😀 Kuitenkin totesin että se on enemmän lahja etenkin maailmassa missä tulevaisuudessa työtä tehdään mitä ilmeisimmin useasta lähteestä.

    1. Suurin osa ihmisistä on kaikessa vähän hyvä, mutta ei ole mikään nero yhdessä ja ainoassa asiassa. Niitä syntyy kerran sadassa vuodessa. Joten on varmaan ihan turha tuskailla siitä. Vaikka itsellänikin oli nuorena vaihe, jollain harmitti, etten ole pro missään tietyssä nichessä.

  2. Meillä nuorisotyössä pitää hallita montaa asiaa. Ollaan siis moniosaajia ja meidät koulutetaan siihen myös. Mutta tavallaan sain jo ensimmäisessä koulutuksessani moniosaajan paperit, sillä vaate -ja tekstiiliteollisuus on aika laaja käsite ja laajasti opiskelin alaa.

    Olikin kiva saada yhdistettyä nämä kaksi eri alaa toisiinsa ja näin tehdä kahta itselle tärkeää työtä. Kädentaidot työkaluna nuorisotoiminnassa.

  3. Moniosaajasta on todellista hyötyä yritykselle. Toki täytyy olla yksi tai muutama alue, jossa osaaminen on spesialistin tasolla, ainakin asiantuntijuutta vaativissa tehtävissä. Asiakas odottaa, että asiantuntija on asiantuntija ja häneen voi luottaa.

    Monitaitoinen henkilö, jolla on spesialistin tiedot ja taidot johonkin tehtävään ja lisäksi riittävä määrä alaosaamista on mielestäni yritykselle todellinen kultakimpale. Henkilöä voi joustavasti käyttää muuhunkin kuin pelkästään hänen kapeasti rajattuun huippuosaamisalueeseen. Joustavuus muuttuvissa tilanteissa on tärkeä ominaisuus. Moniosaajan ymmärtäessä ja osatessa asioita laajemmalti hän voi tuoda juuri tuota mainitsemaasi eri osaamisalueiden ja alojan yhteensovittamista tuottaen sitä kautta lisäarvoa.

    Näen myös alan vaihtajan isona potentiaalina. Alaosaaminen ei aluksi ehkä ole kovinkaan syvää, mutta toisella alalta siirtyvä tieto taito ja käytännöt voivatkin olla pääoma, joka mahdollistaa yritykselle jotain uutta. Pienempää tai isompaa asiaa, mutta uudistumista.

    Näillä mietteillä tässä aamupalan kahvikupposelle uuteen työpäivään:)

    1. Se on totta, moniosaaminen on usein valttikortti sekä omalla alalla että alanvaihdon yhteydessä.

Vastaa